Moni meistä kantaa huolta iäkkäiden omaisten selviytymisestä, mutta yhä useampi joutuu olemaan huolissaan myös puolituttujen tai jopa tuntemattomien vanhusten elämäntilanteesta.

Etenkin kotihoidossa olevien vanhusten turvallisuus huolettaa. Lähikadulla voi törmätä eksyneen oloisena harhailevaan muistisairaaseen. Kykeneeköhän naapurin vanha pariskunta huolehtimaan terveydestään?

Sydäntä ahdistaa, kun tuntuu, ettei pysty tekemään mitään.

Huoli-ilmoitus on taikasana.

Laki tarjoaa yhden takuuvarman keinon auttaa. Huoli-ilmoitus on taikasana, joka pakottaa kunnan edes selvittämään iäkkään ihmisen palveluntarpeen.

Vanhuspalvelulaki määrää, että kunnan on järjestettävä iäkkäälle henkilölle laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka ovat hänen tarpeisiinsa nähden oikea-aikaisia ja riittäviä. Jotta lain kirjain voi toteutua, täytyy tarpeista ensin hankkia selvyys.

Huoli-ilmoituksen tarkoituksena on varmistaa, että iäkäs ihminen saa tarvitsemansa hoidon ja palvelut silloinkin, kun hän ei itse osaa tai ymmärrä niitä pyytää.

Ilmoituksen iäkkään henkilön palvelutarpeesta voi tehdä joko yksityishenkilö tai viranomainen. Esimerkiksi poliisille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ilmoitus on lakiin perustuva velvollisuus. Tavalliselle kuntalaiselle huoli-ilmoituksen tekeminen on oikeus, jota käytetään turhan varovaisesti.

Laki määrää tutkimaan kaikki huoli-ilmoitukset.

Jos iäkäs ihminen ei kykene huolehtimaan itsestään, terveydestään tai turvallisuudestaan, kuka tahansa voi tehdä huoli-ilmoituksen kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle. Ilmoittaja voi olla esimerkiksi naapuri tai ystävä.

Huoli-ilmoituksen tekemisen käytännöt vaihtelevat eri kunnissa, mutta tämän ei pidä antaa hämätä. Kaikissa kunnissa ilmoitus on otettava vastaan ja sen on johdettava aina palvelutarpeen selvittämiseen.

Oikean tavan tehdä huoli-ilmoitus saa tietää oman kunnan nettisivuilta, neuvonnasta tai puhelinvaihteesta. Monissa kunnissa ilmoituslomakkeen voi täyttää kätevästi netissä, myös niin että ilmoituksen tekijän nimi jää salaiseksi.

Palvelutarpeen arvioinnissa selvitetään, miten vanhus suoriutuu tavanomaisista elämäntilanteista ja missä hän tarvitsee apua. Arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi esteettömyys, turvallisuus ja palvelujen saatavuus.