Kirjoitukset avainsanalla Komische Oper Berlin

Albin (Stefan Kurt) on drag queen Zaza. Kuvat: Monika Rittershaus, Komische Oper Berlin

La Cage aux Folles ei jää kimaltavaksi drag show’ksi.

MUSIKAALI | La Cage aux folles, Komische Oper Berlin, Schillertheater. Musiikki Jerry Herman, teksti Harvey Fierstein. Ohjaus Barrie Kosky, kapellimestari Koen Schoots. ★★★★ 

MUSIKAALI La Cage aux Folles tunnetaan suomenkielisellä nimellä Lainahöyhenissä. Vuonna 1983 ensi-iltansa saanut teos on Broadwayn esitetyimpiä komedioita, ja alkuperäinen tuotanto voitti peräti kuusi Tony-palkintoa.

Viikonlopun Berliinin-reissulla näin musikaalista vihdoin Komische Oper Berlinin saksankielisen version. Ohjaaja Barrie Kosky kunnioittaa alkuteosta, ja lopputuloksena tarjotaan hilpeä, näyttävä ja jopa liikuttava katsojakokemus.

Suoratoistopalvelut muuten tarjoavat kotisohville Mike Nicholsin vuonna 1996 ohjaaman The Birdcage -elokuvan, jossa pääosia esittävät Robin Williams ja Nathan Lane

Meitä on moneksi, kuten perheidyllejäkin.
Meitä on moneksi, kuten perheidyllejäkin.

TAPAHTUMAPAIKKA La Cage aux Folles on Ranskan Rivieran menestyneimpiä yökerhoja ja drag show -näyttämöitä. Paikan johtajana toimii Georges (Peter Renz), ja hänen miehensä Albin (Stefan Kurt) nauttii yleisön suosiota Zaza-nimisenä drag-artistina.

Ikääntyvällä miesparilla on kommervenkkinsa, mutta varsinaisesti tapahtumat alkavat vyöryä, kun Georgesin poika kertoo menevänsä naimisiin. Kulissit on saatava kuntoon tulevan morsiamen konservatiivisia vanhempia varten.

Seinän kokoiset Tom of Finland -hahmot ja homoeroottiset patsaat täytyy viedä piiloon miesten kotoa. Surullista kyllä myös Albinin halutaan lähtevän pois vierailun ajaksi. Mitenhän tässä mahtaa käydä? 

Katsomossa harva välttyy kyyneliltä.

TUNNUSSÄVELMÄ Ich bin, was ich bin tunnetaan maailmanlaajuisesti voimaannuttavana homohymninä. Sen ovat levyttäneet englanniksi muun muassa Shirley Bassey ja Gloria Gaynor

Musikaalissa kappale nostattaa kylmät väreet pitkin selkäpiitä, ja katsomossa harva välttyy kyyneliltä. Klassikko La Cage aux Folles ei tyydy olemaan vain iki-ihana, kimaltava drag show vaan julistaa vahvasti rakkauden ja monimuotoisuuden sanomaa. 

Samalla musikaali ottaa osaa yhä ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin niin homofobiasta kuin perhekäsityksestä. Olen mikä olen – ottakaa tai jättäkää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sevillan parturin sanotaan sopivan meille aloitteleville oopperankävijöille. Ja sopiihan se, kuin nyrkki Figaron silmään. Minulla on ollut ilo nähdä koominen ooppera tänä kesänä kahteenkin otteeseen, yksi versio Berliinissä ja nyt uudemman kerran Helsingissä.

Komische Oper Berlinin näyttämösovituksessa soivat kännykät ja häslätään somessa. Esitys palaa ohjelmistoon huhtikuussa ja kreivi Almavivan roolin esittää tenori Tuomas Katajala.

Jos toimii vikkelästi, ennättää Sevillan parturin nähdä Helsingissä ratkiriemukkaana hupailuna vielä nyt elokuussa. Yksityinen suomalainen oopperayhdistys Opera Box on tuottanut Gioachino Rossinin teoksesta loistavan vinksahtaneen sovituksen Aleksanterin teatteriin.

Ensi-ilta oli Helsingin taiteiden yönä.

Näyttämöllä kuullaan menestyneitä suomalaislaulajia. Parturi Figarona saksii Wienin valtionoopperassa esiintynyt baritoni Markus Nieminen. Rosinan roolissa nähdään Tähdet, tähdet -ohjelmasta suurelle yleisölle tutuksi tullut mezzosopraano Essi Luttinen. Don Bartolon roolissa debytoi Saksassa uraa luonut baritoni Heikki Kilpeläinen.

Opera Boxin johtaja, tenori Ville Salonen on kreivi Almaviva. Sopraano Reetta Haavisto hurmaa hykerryttävän ilmeikkäänä Bertana. Miehityksen kruunaa musiikin ammattilaisista ja ammattiopiskelijoista koottu orkesteri Sinfonietta Ariadne sekä mieskuoro Manifestum.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä täytyy mainita myös tohtori Bartolon epäonnisena potilaana villisti tanssiva Oskari Kymäläinen.

Sillä välin Sevillassa

Ville Saukkosen ohjaus vie Pedro Almodóvarin elokuvista tuttuun maailmaan ja saippuasarjojen Espanjaan. Lopputulos on värikäs, surrealistinen ja absurdi.

En edes yritä mahduttaa tähän mitään juoniselostetta. Sevillan parturin ensiesitys oli Roomassa vuonna 1816, enkä tiedä, oliko alkuperäisessä libretossakaan järjen hiventä. Tässä Opera Boxin versiossa ei ainakaan ole ja se on hyvä.

Pienellä näyttämöllä vouhkataan täysin palkein ja kokonaisuus on pähkähullu. Bravo!

Koko Rossinin hittipotpurin kuulee nyt siis Aleksanterin teatterissa suomeksi poskettoman sekopäisenä ilotteluna. Ja uskokaa tai älkää, jotenkin tähän soppaan liittyy myös Irwin Goodman.

Mutta kiiruhtakaa, kiiruhtakaa! Esityksiä on vain elokuun loppuun asti.

Ooppera | Gioachino Rossinin Sevillan parturi Aleksanterin teatterissa. Opera Box. Ohjaus Ville Saukkonen, kapellimestari Jonas Rannila, pukusuunnittelu Hanna Hakkarainen, lavastus Tinde Lappalainen, valot Kalle Paasonen, maskeeraus Miika Heikkinen. Rooleissa Markus Nieminen (Figaro), Essi Luttinen (Rosina), Ville Salonen (Almaviva), Heikki Kilpeläinen (Bartolo), Juha Pikkarainen (Basilio), Reetta Haavisto (Berta), Jussi Vänttinen (Fiorello). Mieskuoro Manifestum, Sinfonietta Ariadne. Ensi-ilta 24.8.2017. Kuvat: Opera Box, Markku Pihlaja
Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram