Rakastetut frendit Sanna Sepponen ja Timo Laine juonsivat Kehitysvammatuki 57 -yhdistyksen 60-vuotisjuhlan Helsingin kaupungintalon ravintolassa.

Kehitysvammaiset ihmiset ovat kuuluneet elämääni vuosikymmeniä. Kajaaniin valmistui vielä 1979 kehitysvammaisten keskuslaitos, jossa aloin tehdä pian hoitajan sijaisuuksia. Vaikka ryhdyin sitten lukemaan suomen kieltä, työskentelin opiskeluaikana usein myös Honkalammen keskuslaitoksessa Pohjois-Karjalan Liperissä.

Nyt myöhemmin olen ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa, viimeksi Kehitysvammatuki 57:n Senioriklubilla Helsingissä. Klubi tarjoaa leppoisaa yhdessäoloa ja ajanvietettä eläkeikäisille tai kohta eläkkeelle siirtyville kehitysvammaisille. Ja parempaa seuraa saa hakea!

Hyvistä hetkistä hyvä elämä

Kehitysvammatuki 57 on kansalaisjärjestö, joka edistää kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan tasa-arvoisina ja täysivaltaisina jäseninä. Nimessä oleva luku viittaa perustamisvuoteen, ja viime viikonloppuna oli aika juhlia yhdistyksen 60-vuotista taivalta.

Juhlan kunniaksi olimme kaikki pynttäytyneet parhaimpiimme, mutta pönötyksestä ei ollut tietoakaan. Ehei, näin rattoisille kuusikymmenvuotispäiville en ole eläessäni osallistunut.

Ruoka oli hyvää, kahvia sai santsata ja pöytäseurueessa juttelimme koko illan pienistä ilonaiheista, joita itse kukin voi löytää paitsi juhlapäivistä myös tuiki tavallisesta arjesta. Hyvistä hetkistä syntyy hyvä elämä.

Vapaaehtoistoiminta palkitsee

Suosittu Toisenlaiset frendit -sarja on kuvattu Kehitysvammatuki 57:n Kankurinkulman kotiyhteisössä, joten juhlissa oli mukana myös tv:stä tuttuja kasvoja. Juontajakaksikko Sanna Sepponen ja Timo Laine nostivat tunnelman kattoon.

Kun juhlamieli oli jo valmiiksi korkeimmillaan, ovesta astui sisään vanha herra, joka villitsi kansan lopullisesti.

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki.
Eikö taakka paina selkää? Käypä tänne, emme pelkää!
Oothan meille vanha tuttu, puuhkalakki, karvanuttu.
Tääll´ on myöskin kiltit lapset, kirkassilmät, silkohapset.

Seuratessani kaikenikäisten juhlavieraiden vilpitöntä riemua ja silmien säihkettä tiesin saaneeni joulun parhaan lahjan jo etukäteen. Ja mikä parasta, vapaaehtoistoiminnassa – ystävänä – tuosta uskomattomasta elämänilosta pääsee nauttimaan koko vuoden niin kuin olisi joulu ainainen.

Ikääntyminen tuo uusia haasteita

Moni kehitysvammainen ihminen tarvitsee tukea elämäänsä. Vielä 1970-luvun lopussa Suomeen tosiaan perustettiin uusia kehitysvammalaitoksia, mutta onneksi tilanne on parantunut niistä ajoista.

Kehitysvammatuki 57:lla ja muilla vammaisjärjestöillä riittää silti haasteita. Kehitysvammaisten ihmisten keskimääräinen elinikä on noussut samalla tavalla kuin muunkin väestön, ja ikääntyminen tuo mukanaan uusia vaatimuksia palvelujen järjestämisen ja kehittämisen suhteen.

Kun kehitysvammainen ihminen jää eläkkeelle työ- ja päivätoiminnasta, hänen arkensa muuttuu kertaheitolla. Elämänpiiri voi supistua ja elämänlaatu heiketä dramaattisesti.

Ikääntyvän kehitysvammaisen omat vanhemmat eivät liioin voi toimia omaishoitajina loputtomiin.

Kehitysvammaiset ihmiset ovat yksilöitä, ja monet heistä saavat nauttia vanhuudenpäivistä siinä missä muutkin eläkeläiset. Mutta ikääntyville kehitysvammaisille on myös kehitettävä entistä enemmän räätälöityjä palveluja ja tarjottava mahdollisuus elää hyvä elämä loppuun asti.

Kommentit (2)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat