Kirjoitukset avainsanalla geronteknologia

Lanta- ja lypsyrobotit ovat korvaamattomia navetoissa. Tuotantolaitoksissa teollisuusrobotit taas hitsaavat ja kokoavat tasalaatuisia tuotteita 24/7 vähentäen työvoiman tarvetta etenkin mekaanisessa vuorotyössä.

Myös vanhustenhoitoa robotoidaan jo silmät kiiluen säästöjen himosta, mutta onko kukaan muistanut kertoa näille putkiaivoisille insinööreille ja liukaskielisille konsulteille, että vanhus ei ole lantakasa eikä työstettävä metallikappale?

Vanhustenhoidon robotointia perustellaan ennen kaikkea sillä, että uljas uusi tekniikka tarjoaa henkilökunnalle aikaa ja voimavaroja vanhusten kanssa seurusteluun. Hyvinvointi lisääntyy. Katin kontit! Lyön vetoa, että ihmisille jaetaan potkuja sitä mukaa kuin robotit marssivat vanhustyöhön.

Mustavalkoinen tarina hyvistä tai pahoista roboteista ei tietenkään kerro koko totuutta. Ikäteknologia tarjoaa jo nyt loistavia sovelluksia, ja robotiikka saattaa parantaa myös vanhusten elämänlaatua, jos sillä ei yritetä ensisijaisesti kompensoida ihmisten välisen kosketuksen ja kohtaamisen puutetta. 

Nykyisin vähät hoitajat siivoavat, pesevät pyykkiä, laittavat ruokaa, annostelevat lääkkeitä ja istuvat tietokoneella, joten vanhusten hoitoon ja hoivaan jää aina vain niukemmin aikaa.

Jospa ei edes yritetä korvata hoitajaa sosiaalisella tai vuorovaikutteisella robotilla. Osaisiko insinööri sen sijaan ohjelmoida robotin tiskaamaan, pyykkäämään ja huolehtimaan vanhustentalon jätehuollosta? Käyttäisikö robottiauto mummoja ja pappoja vaikka ajelulla? Voisiko seksirobotti olla paremman puutteessa ihan okei?

Vanhustyössä robotin ja ihmisen yhteispeli ei ole eettisesti lainkaan ongelmatonta. Milloin sitä aletaan pohtia? 

Lisätietoja: Jari Pirhonen, Geronteknologiasta gerobotiikkaan?
Gerontologia-lehti 1/2016
 

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Minulle sopisi vallan hyvin yksin asuminen robottien avustamana vanhana, kun en yksinäisyyttä kavahtanut nuorenakaan. Ihmiset ovat läheisyyden tarpeeltaan ja seurallisuudeltaan erilaisia.

Kirjailija Minna Lindgren kuvailee vanhustenhoidon uljasta uutta maailmaa teoksessaan Ehtoolehdon tuho. Palvelutalossa ei tarvita enää hoitajia, koska niin kutsuttu geronteknologia huolehtii vanhuksista: lattia-anturi hälyttää kaatumisesta, älyhousut kertovat hädän laadun reaaliajassa ja ruokakin saadaan tulostimesta.

Hilpeän hyytävä geronteknologia-sana ei ole kirjailijan mielikuvitusta, vaan todellisuus on jälleen tarua ihmeellisempi. Geronteknologiaa opetetaan muun muassa ammattikorkeakouluissa vanhustyön opiskelijoille.

Kieli ohjaa ajattelua. Geronteknologia on paitsi virheellisesti muodostettu myös terminä hämärä. Tämän vuoksi esimerkiksi Lääketieteen sanastolautakunta suosittelee ikäteknologia-sanaa. Ikäteknologian tavoitteena on tutkia ja kehittää hyvän ikääntymisen tukemiseen suunnattuja laitteita, palveluja ja ympäristöjä. Taidatkos sen selkeämmin sanoa.

Arkkiatri Risto Pelkosen asiantuntijaryhmän mukaan hyvin suunniteltu ja oikein toteutettu teknologia on iäkkäälle kelpo apu. Ikäihmisten on oltava mukana teknologian ja digitalisaation suunnittelussa.

Tänä syksynä piipahdin vanhusten palvelukeskuksessa kertomassa tietotekniikan mahdollisuuksista. Hetken aprikoituaan 90-vuotias navigoi karttaohjelmassa jo neuvokkaammin kuin opastajansa. Tuota pikaa ajauduimme järkeilemään porukalla, miten isoveli valvoo internetissä ja mitä kaikkea siitä saattaa seurata. Tablettikin osoittautui hauskaksi vimpaimeksi.

Vanhus oppii käyttämään tietotekniikkaa, kun joku vain malttaa opettaa. Mutta älkää herran tähden tarjotko geronteknologiaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat