Kirjoitukset avainsanalla arvostelu

Halpahintainen imitoiminen ei naurata

8.3.2024 klo 12:14

Pertti Koivula on eläköitynyt Helsingin Kaupunginteatterin musiikkikomediassa Forever Young. Kuvat: Helsingin Kaupunginteatteri, Otto-Ville Väätäinen

Eltaantuneessa musiikkikomediassa köpötellään sepalus auki.

TEATTERI | Forever Young, kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 7.3. Käsikirjoitus Erik Gedeon, suomennos Sanna Niemeläinen. Ohjaus Heikki Sankari, kapellimestari Tuomas Kesälä. Rooleissa Vuokko Hovatta, Juha Jokela, Pertti Koivula, Vappu Nalbantoglu, Leenamari Unho ja Mikko Vihma. ★

VANHENEMINEN on perseestä, totesi uutisjuontaja Matti Rönkä eläköityessään viime viikolla. Ihan yhtä syvältä on Helsingin Kaupunginteatterin vanhenemista käsittelevä musiikkikomedia Forever Young.

Sveitsiläisen Erik Gedeonin tekele vuodelta 2010 on rätkäisty uutena Arena-näyttämön kevään ohjelmistoon. Kaipa ratkaisuun on taloudelliset syynsä, koska esityksellä ei ole mitään taiteellista arvoa. Se ei ole hauska eivätkä musiikkinumerot herätä minkäänlaisia tunnereaktioita.

Näytelmän roolihahmot ovat samannimisiä kuin oikeat näyttelijät (Vuokko Hovatta, Juha Jokela, Pertti Koivula, Leenamari Unho, Mikko Vihma) joitain kymmeniä vuosia vanhempina. Näppärä idea, mutta ongelma on siinä, ettei kukaan voi ottaa rooliaan todesta. Käsikirjoituksen vanhuuskäsitys on niin ontto ja eltaantunut.

Musiikkinumeroiden mahdollisuudet hukataan kehnosti ohjattuun vanhusimitaatioon.

TAPAHTUMAPAIKKANA on kaupunginteatterin oma palvelutalo, jossa pianisti (Tuomas Kesälä) toimii höynähtäneiden asukkaiden säestäjänä. Komentoa pitää stereotyyppisen inhottava hoitaja ja vallankäyttäjä (Vappu Nalbantoglu), joka kohtelee ikääntyneitä näyttelijöitä pikkulapsina.

Ohjaaja Heikki Sankari on paikantanut tekstin kaupunginteatteriin sopivaksi. Siinä rytäkässä varsinainen ohjaustyö on jäänyt lapsipuolen asemaan.

En olisi uskonut näkeväni Suomen suurimmassa ammattiteatterissa näin halpahintaista vanhan ihmisen esittämistä – edes huumorin nimissä. Sepalus auki köpötellään nuppi tutisten ja suuta mutristellen. Pieru pörisee. No, kyllä siellä kuuluu aina joku hohottavan katsomossa.

Santeri Kinnusen roolityö päihittää muut.

HÄIVÄHDYS inhimillisyydestä kajastaa Leenamari Unhon esittämässä Kaunis, rietas, onnellinen -katkelmassa, mutta valtaosalta musiikkinumeroiden potentiaali hukataan kehnoon vanhusimitaatioon. Stayin’ Alive on yksinkertaisesti nolo. Taiteilijaelämää-kappaleen hyvä alku latistuu koheltamiseksi. Sekaisin Mombasasta -potpurin idea vesittyy pitkittyessään.

Santeri Kinnunen saattaa tehdä parhaillaan uransa hienoimman roolityön Helsingin Kaupunginteatterin Jerusalemissa, mutta mies on kaiken kaikkiaan hyvässä vedossa. Forever Young -näytelmässä hänen roolisuorituksensa päihittää muut kevyesti.

Loppua kohti tunnelma vain lässähtää. Oon voimissain, joopa joo. Epilogissa Pertti Koivula on pantu vielä lausumaan, että vanheneminen on perseestä. Sen jälkeen rallatellaan yhdessä Vain elämää.

Antakaa jo armoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Geron

Rakkaus ja kuolema

klo 10:10 | 3.3.2024

La Traviata on kaikkien aikojen esitetyimpiä oopperoita. Samuel Harjanne debytoi ohjaajana. Kuvat: Tampere-talo, Petri Nuutinen

Tampereen Oopperan La Traviata jättää pysyvän muistijäljen.

OOPPERA | Giuseppe Verdin La Traviata, ensi-ilta 2.3. Tampere-talossa, Tampereen Ooppera. Musiikinjohto Giancarlo Andretta, Tampere Filharmonia. Ohjaus Samuel Harjanne, koreografia Jack Johansson. Lavastus Peter Ahlqvist, pukusuunnittelu Tinja Salmi, valosuunnittelu Ville Syrjä, videosuunnittelu Toni Haaranen, naamioinnin suunnittelu Johanna Vänttinen. Rooleissa Marjukka Tepponen, Paolo Fanale, Arttu Kataja, Tuomas Miettola, Niina Keitel, Elli Vallinoja, Markus Suihkonen, Ville Rusanen, Jussi Juola, Taavi Niinimaa, Janne Salmenkangas, Juho Stén. Kuorokapellimestari Heikki Liimola, Tampereen Oopperan kuoro. Tanssijat Chris Bewsher, Oskari Jauhiainen, Jenny Strandberg, Iina Suomalainen. Maagikot Veera Aaltonen, Anni Koskinen, Emmi Latvanne, Fanni Palmanto, Inga Sauranen, Anna Suurmäki-Lesonen. Minotaurokset Janrik Häkkinen, Benjamin Klemettinen, Jari Malinen. ★★★★★

ALKUSOITTO Giuseppe Verdin (1813–1901) oopperasta La Traviata (suom. langennut nainen) on jotain aivan ylimaallista. Tampereen Oopperan uudessa tuotannossa se johdattaa yleisön 1920-luvun häikäisevään ja ylenpalttiseen Pariisiin.

Maineikas kurtisaani Violetta Valéry (Marjukka Tepponen) emännöi ylhäisön juhlaa Moulin Rouge -kabareessa. Samppanja virtaa, kohotetaan maljoja elämän ja rakkauden ohikiitäville nautinnoille. Kun nuori aatelinen Alfredo Germont (Paolo Fanale) tutustuu tähän kuuluisaan kaunottareen, hän ei voi enää padota tunteitaan.

Rakkaustarinaa kehystävät ristiriidat ja Violettan kuolemaan johtava keuhkosairaus. Myös Alfredon petollinen isä Giorgio Germont (Arttu Kataja) tekee kaikkensa lopettaakseen poikansa suhteen kevytkenkäisenä pidetyn kurtisaanin kanssa. Pariskunta ehtii uneksia onnellisesta tulevaisuudesta, mutta Violettan hetket ovat ennen pitkää luetut.

La Traviatassa siirrytään kepeästä tunnelmasta kuolemansuudelmaan.

KUOLINKOHTAUS kruunaa Giuseppe Verdin suosituimman oopperan, jonka kantaesitys oli maaliskuussa 1853. Ensi-illan kerrotaan epäonnistuneen pahasti; yleisö nauroi Violettan tekoyskälle ja kriitikot haukkuivat esityksen. Verdi itse kirjoitti, että La Traviata oli fiasko: ”Oliko se minun vai laulajien vika? Aika näyttää.”

Tampereen Oopperan ensi-illassa haasteen ottaa vastaan menestysmusikaalien ohjaajana tunnetuksi tullut Samuel Harjanne. Meriitteihin kuuluvat muun muassa Helsingin Kaupunginteatterin Priscilla, aavikon kuningatar, Kinky Boots ja Pieni merenneito sekä Tampereen Teatterin Anastasia.

La Traviata on Harjanteen ensimmäinen oopperaohjaus. Vaikka harteilla on täytynyt tuntua melkoinen ennakkosuosikin paine, debyytti ei jätä sijaa moitteelle.

Elämän ja kuoleman rajalla teemoitetaan suuria kysymyksiä.

TAITEELLINEN työryhmä, orkesteri, kuoro ja solistit antavat La Traviatassa kaikkensa. Teoksen lavastus, puvut, valot, videot, koreografia ja naamiointi tukevat kokonaistaideteosta huikentelevasti mutta ratkaisut ovat linjakkaita ja elegantteja.

Väistämättömät mielleyhtymät musikaalien ja elokuvien maailmaan (Moulin Rouge, Great Gatsby – Kultahattu) lisäävät kerronnan tasoja. Onhan La Traviatalla hauska yhtymäkohta myös Priscillan aavikolle. Hetkittäin tanssijoiden ja minotaurosten varastaessa show’n melkein unohtuu, että La Traviata on kolmen solistin taidonnäyte. Sopraano Marjukka Tepponen häikäisevä lavakarisma vakuuttaa niin laulajana kuin näyttelijänä.

Tampereen Oopperan La Traviata on suuren tyylin kimaltava tuotanto, joka jättää pysyvän muistijäljen. Elämän ja kuoleman rajalla teemoitetaan lopulta suuria kysymyksiä niin uhrautuvasta rakkaudesta ja petollisuudesta kuin inhimillisistä tekijöistä ja olosuhteiden vaikutuksista – huipentumana luonnollisesti Verdin kuolematon musiikki.

Geron

Jestas sentään, mikä sekametelisoppa

klo 15:47 | 31.12.2023

Lea Laven, Kai Hyttinen, Marion Rung ja Markku Aro aloittivat yli 20 konsertin kiertueen. Kuvat: Gramofoni Oy

Yhdessä-konsertin tähdet panevat parastaan, mutta kokonaisuus ontuu pahasti.

Yhdessä-konsertti Tampere-talossa 30.12. Esiintyjät Markku Aro, Kai Hyttinen, Lea Laven ja Marion Rung. Säestys Diesel-yhtye ja Heikki Pohto, kapellimestari Esa Nieminen.

ISKELMÄKANSA on ostanut jo toistakymmentätuhatta lippua Markku Aron, Kai Hyttisen, Lea Lavenin ja Marion Rungin yhteiselle konserttikiertueelle. Täpösen täysi Tampere-talo oli lauantai-iltana turneen ensimmäisiä etappeja, ja lisäkonsertti tamperelaisillekin on järjestynyt vielä maaliskuun loppuun.

Odotukset olivat korkealla. Nelikolla on vankka kokemus juhlakonserteista, televisioesiintymisistä ja teatterilavoilta. Iskelmän lisäksi artistit ovat näyttäneet erikoisosaamistaan soulista musikaalisävelmiin ja chansonista juutalaislauluihin.

Hittiputki on ehtymätön myös levytettynä, sillä konkarit ovat viihdyttäneet ja tanssittaneet suomalaisia 1960-luvulta asti. Kapellimestari Esa Niemisen Yhdessä-kiertueelle sovittama potpuri ei anna tuotannosta mairittelevaa kuvaa, mutta onneksi alkuperäiset versiot ovat kuultavina musiikkipalveluissa.

Tuttujen hittien lisäksi konsertissa kuullaan duettoja ja yhteisiä potpureita.

YHDESSÄ-konsertin sooloesityksissä artistit pääsevät hetkittäin panemaan parastaan. Markku Arolla on rentoa lavakarismaa ja soinnikas ääni, joka on vain parantunut vuosien myötä. Läpimurtohitti Käyn uudelleen eiliseen (1968) kuulostaa livenä nyt uskomattoman hyvältä.

Sympaattinen Marion Rung tulkitsee Sopotin laulufestivaalien voittoisan Hyvästi yö -kappaleen (1980) sydäntä pakahduttavalla tavalla. Samaten liikuttaa mieltä Lea Lavenin euroviisuehdokas Aamulla rakkaani näin (1978).

Kai Hyttinen on tulkinnut konserteissa aiemminkin Kaj Chydeniuksen lauluja, ja mikäpä olisi sopinut Tampereelle paremmin kuin Lauri Viidan Alfhild.

Konsertti ei lunasta toiveita.

YHDESSÄ-konsertti ei valitettavasti lunasta toiveita kokonaisuutena. Lopputulos on kaikkiaan melkoinen sekametelisoppa. Jos minulla olisi taikasauva, aloittaisin produktion ihan alusta ja heilauttaisin upeille artisteille uuden sovittajan, kapellimestarin, ohjaajan, juontajan, puvustajan, lavastajan ja valaistussuunnittelijan – noin niin kuin alkajaisiksi.

Nykyisellään Marion Rung, Lea Laven, Markku Aro ja Kai Hyttinen joutuvat tahkoamaan Esa Niemisen yksioikoisia sovituksia vielä kuukausitolkulla. Nyanssit ja variaatio puuttuvat paitsi yksittäisten kappaleiden taustoista myös konsertin taiteellisesta kokonaisuudesta.

Jestas sentään, iskelmän rakastajana olin kuvitellut yhteisen joutsenlaulun tyystin toisenlaiseksi. Osaavissa käsissä näillä viihdetaiteilijoilla olisi kyllä riittänyt paukkuja.

Geron

Raskas Evan Hansen

klo 10:16 | 29.9.2023

Yksinhuoltajaäiti (Nina Tapio) yrittää parhaansa mukaan ymmärtää ja tukea poikaansa Evania (Julius Suominen). Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Helsingin Kaupunginteatteri

Musikaali kuvaa teinipojan kasvukipuja ja tarvetta tulla nähdyksi.

MUSIKAALI | Rakas Evan Hansen, ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterissa 28.9. Ohjaus Kari Arffman, kapellimestari Eeva Kontu, koreografi Antti Lahti. Lavastus Antti Mattila, puvut Elina Kolehmainen, naamiointi Jaana Nykänen. Valo- ja videosuunnittelu William Iles ja Toni Haaranen, äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta. Käsikirjoitus Steven Levenson, suomennos Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila, dramaturgi Sanna Niemeläinen. Säveltäjät Benj Pasek ja Justin Paul. Rooleissa mm. Julius Suominen, Nina Tapio, Niki Rautén, Riikka Riikonen, Sanna Majuri, Antti Timonen, Lumi Aunio, Samuli Pajunen, Reeta Vestman, Tuukka Leppänen, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Akseli Ferrand, Lasse Lipponen ★★

ARVOSTAN sitä, että Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle on tuotettu produktio, jossa käsitellään yksinäisyyttä, sivullisuutta ja ahdistusta teinipojan näkökulmasta.

Musikaali Rakas Evan Hansen (Dear Evan Hansen, 2015) kuvaa kasvukipuja ja jokaisen tarvetta tulla nähdyksi. Väärinkäsityksistä saa alkunsa tapahtumien pyörre, jonka keskiössä hapuilee yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö nuorimies. Evan Hansen (Julius Suominen) haluaisi kuulua joukkoon ja tulla rakastetuksi hinnalla millä hyvänsä.

Valkoinen valhe kuljettaa Evanin monimutkaisten totuuksien vyyhtiin, ja keksityistä jutuista kasvaa tarina nykyajasta, jossa ollaan pakonomaisesti esillä somekanavilla vaikka todellisuudessa jäädään kipeästi syrjään.

Connor (Niki Rautén) tekee itsemurhan.

VIIME vuodet ovat synnyttäneet Helsingin Kaupunginteatterista mielikuvan Suomen musikaalien mekkana. Samuel Harjanteen ohjaukset (Pieni merenneito, Kinky Boots ja Priscilla, aavikon kuningatar) ovat olleet hurjia yleisö- ja arvostelumenestyksiä.

Sitä suuremmalta pudotus tuntuu nyt, kun kaupunginteatteri tarjoaa suurella näyttämöllä valjun ja kohtalaisen ennalta arvattavan nuorisomusikaalin, jonka esillepanokin on nopeasti vanhentuneen tuntuinen.

Pohjimmiltaan Rakas Evan Hansen -musikaalin ongelma on käsikirjoituksessa. Kertomus valheiden vyyhdistä on lähtökohtaisesti kiinnostava, mutta tarinan loppua kohti ajaudutaan imelästi umpikujaan: Mitä monisyisin yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden ongelma on kuin pois puhallettu, kun vain hyväksyt itsesi ja suhtaudut empaattisesti kanssaihmisiin. Yksin et jää.

Oodi baseballräpylälle sai vaivautuneen hymyn suupieliin.

TEATTERINJOHTAJA Kari Arffman on ohjannut musikaalin yllätyksettömästi. Toinen näytös ei tarjoa teemoihin enää uutta näkökulmaa, mikä tekee esityksestä pitkäveteisen raskasta katsottavaa. Sävellykset eivät paljonkaan hetkauta, ja sanoitukset ovat banaaleja. Ilmeisen tosissaan esitetty oodi baseballräpylälle sai jo vaivautuneen hymyn suupieliin.

Musikaalin valopilkkuina ovat Julius Suominen pääroolissa, Niki Rautén itsemurhan tekevänä Connor Murphynä sekä Samuli Pajunen hurmaavan pöyhkeänä perhetuttavana.

Suominen laulaa paikoin kuin enkeli, ja hänen esittämänsä Evan on uskottava nössö, vaikka ensi-iltajännitys paistoi hetkittäin. Rauténin tulkinta olisi noussut heittämällä koko musikaalin päärooliin, jos hahmosta olisi alun alkaen kirjoitettu vivahteikkaampi ja Connorin annettu paljastaa itsemurhansa motiivit.

Kommentit (1)

Vierailija

1/1 |

klo 7:31 | 21.10.2023

Kyllä se on juuri näin

https://www.xn--puhelinliittym-jib.com/halvin-puhelinliittyma/

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa

Instagram

Tilaa RSS

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Teemat

Hyvinvointi, Kulttuuri, Puheenaiheet