Kajaanilainen Tuomo Seppo (s. 1937) on omistanut elämänsä suomalaisen taiteen keräilylle. Nyt hän on lahjoittanut ainutkertaisen kokoelmansa Ateneumin taidemuseoon, kaikille suomalaisille.

Valo muuttaa kaiken -näyttelyn ensimmäisenä aukiolopäivänä Ateneumissa on kova ihmisten vilske. Tuomo Seppo opastaa taiteenharrastajia henkilökohtaisesti ja ottaa yleisönsä, kuten vanhan lehtorin sopiikin.

Seppo lausuu runoja ja viihdyttää anekdooteilla. Mukana on dramatiikkaa ja liikuttavia omakohtaisia tarinoita. Teokset herättävät tunteita ja ajatuksia. Innostavan kierroksen jälkeen katkeamaton puheensorina täyttää salin.

Tuomo Sepon kokoelma on uskomaton läpileikkaus 1900-luvun suomalaiseen taiteeseen aina 2010-luvulle asti. Esillä on maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, piirustuksia ja luonnoksia. Mukana on teoksia näyttävistä maalauksista hienovaraisiin grafiikanlehtiin.

Kokoelman selkärangan muodostavat Ina Colliander, Reino Hietanen, Pentti Kaskipuro, Tapani Raittila, Nina Terno ja Ellen Thesleff. Yksi kohoaa kuitenkin ylitse muiden. Veikko Vionojan Porraspuu on Tuomo Sepolle erityisen rakas.

Seppo sanoo halunneensa aina kauneutta ympärilleen: kukkia, kauniita esineitä ja taidetta. − Säästöni ovat menneet taiteeseen. Olen oppinut säästeliään elämäntavan, hän kertoo elämäntyöstään.

Kajaanilaiset ovat tunteneet Tuomo Sepon paitsi lehtorina myös osaavana puutarhurina ja räsymattojen kutojana. Keräilijänä Seppo on luottanut tunteisiin ja omaan näkemykseensä. Kokoelmasta on muodostunut hänen omakuvansa taiteen puutarhurina, jota kiehtovat milloin hehkuvat värit ja rentous, milloin taitavat viivat.

Tuomo Seppo on tutustunut taiteen tekijöihin ja seurannut heidän uraansa pitkäjänteisesti. Hän on kiinnostunut teoksiin liittyvistä pienistä sattumanvaraisuuksista täydellisen lopputuloksen sijaan.

Seppo kertoo, että hän on antanut kokoelmansa Ateneumiin, koska hän tuntee olevansa velkaa Suomelle. Hän on saanut tältä maalta paljon, ja nyt hän haluaa antaa lahjan kaikille suomalaisille.

Tuomo Sepon lahjoitus hakee vertaistaan Ateneumin historiassa. Museonjohtaja Susanna Pettersson toteaa, ettei ole tavannut mitään vastaavaa. Kun hän näki kokoelman ensimmäistä kertaa, kokemus tyrmistytti sanattomaksi.

Petterssonin mukaan keräilijät sanovat, että hyvän teoksen pitääkin tuntua. Yksi viittaa vatsanpohjaan, toinen sydämeen, kolmas saattaa puhua siitä, että iho nousee kananlihalle. Hyvän taideteoksen tunnistaa heti.

Tuomo Seppo toivoo, että katsojat nauttivat Ateneumissa teosten väreistä ja sävyistä. − Antaa niiden virrata kuin sinfoninen musiikki.