Hoivakodeissa ja palvelutaloissa vanhukset seuraavat maailman menoa hyvin aktiivisesti mediasta. Kriisit ja konfliktit ovat tiedossa saman tien, ja terroristihyökkäyksiä katsotaan televisiosta hetki hetkeltä. Usein vanhukset ovat perillä tapahtumista nopeammin ja paremmin kuin omiin töihinsä keskittyvä henkilökunta.
Monessa hoivapaikassa radio ja televisio ovat auki taustalla kaiket päivät, eivätkä uutisilta välty nekään, jotka eivät haluaisi tietää katastrofeista. Vuodeosastojen äänimaisemaan voi kuulua keskusradion pakkosyöttö koko valveillaoloajan.
Yksinäiselle vanhukselle radio ja televisio ovat ainoat seuralaiset. Ellei kukaan käy tai soita, kauheudet vyöryvät kotiin ilman keskustelumahdollisuutta. Ne jäävät painamaan mieltä.
Uutiset saattavat ahdistaa ja järkyttää. Ne voivat saada vanhan ihmisen pohtimaan uhkan mahdollisuutta omassa tai läheisten elämässä. Yhtäkkiä mieleen voi tulvia muistoja sota-ajalta tai eletyn elämän varrelta.
Lasten ja nuorten kanssa työskentelevien tueksi on julkaistu paljon mediakasvatusaineistoa, mutta vastaavanlaiselle koulutukselle ja materiaalille olisi tarvetta myös vanhustyössä.
Pariisin terrori-iskujen jälkeisenä aamuna
- pysy rauhallisena
- rauhoita ja anna turvaa
- kuuntele ja kysy, miltä tuntuu
- selitä rehellisesti mutta ihmisen henkisen kunnon mukaan
- käy asiaa uudelleen läpi, jos on tarvetta.
