Kirjoitukset avainsanalla Helsingin kaupunginteatteri

Pertti Koivula on eläköitynyt Helsingin Kaupunginteatterin musiikkikomediassa Forever Young. Kuvat: Helsingin Kaupunginteatteri, Otto-Ville Väätäinen

Eltaantuneessa musiikkikomediassa köpötellään sepalus auki.

TEATTERI | Forever Young, kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 7.3. Käsikirjoitus Erik Gedeon, suomennos Sanna Niemeläinen. Ohjaus Heikki Sankari, kapellimestari Tuomas Kesälä. Rooleissa Vuokko Hovatta, Juha Jokela, Pertti Koivula, Vappu Nalbantoglu, Leenamari Unho ja Mikko Vihma. ★ 

VANHENEMINEN on perseestä, totesi uutisjuontaja Matti Rönkä eläköityessään viime viikolla. Ihan yhtä syvältä on Helsingin Kaupunginteatterin vanhenemista käsittelevä musiikkikomedia Forever Young.

Sveitsiläisen Erik Gedeonin tekele vuodelta 2010 on rätkäisty uutena Arena-näyttämön kevään ohjelmistoon. Kaipa ratkaisuun on taloudelliset syynsä, koska esityksellä ei ole mitään taiteellista arvoa. Se ei ole hauska eivätkä musiikkinumerot herätä minkäänlaisia tunnereaktioita.

Näytelmän roolihahmot ovat samannimisiä kuin oikeat näyttelijät (Vuokko Hovatta, Juha Jokela, Pertti Koivula, Leenamari Unho, Mikko Vihma) joitain kymmeniä vuosia vanhempina. Näppärä idea, mutta ongelma on siinä, ettei kukaan voi ottaa rooliaan todesta. Käsikirjoituksen vanhuuskäsitys on niin ontto ja eltaantunut. 

Musiikkinumeroiden mahdollisuudet hukataan kehnosti ohjattuun vanhusimitaatioon.
Musiikkinumeroiden mahdollisuudet hukataan kehnosti ohjattuun vanhusimitaatioon.

TAPAHTUMAPAIKKANA on kaupunginteatterin oma palvelutalo, jossa pianisti (Tuomas Kesälä) toimii höynähtäneiden asukkaiden säestäjänä. Komentoa pitää stereotyyppisen inhottava hoitaja ja vallankäyttäjä (Vappu Nalbantoglu), joka kohtelee ikääntyneitä näyttelijöitä pikkulapsina. 

Ohjaaja Heikki Sankari on paikantanut tekstin kaupunginteatteriin sopivaksi. Siinä rytäkässä varsinainen ohjaustyö on jäänyt lapsipuolen asemaan. 

En olisi uskonut näkeväni Suomen suurimmassa ammattiteatterissa näin halpahintaista vanhan ihmisen esittämistä – edes huumorin nimissä. Sepalus auki köpötellään nuppi tutisten ja suuta mutristellen. Pieru pörisee. No, kyllä siellä kuuluu aina joku hohottavan katsomossa.

Santeri Kinnusen roolityö päihittää muut.

HÄIVÄHDYS inhimillisyydestä kajastaa Leenamari Unhon esittämässä Kaunis, rietas, onnellinen -katkelmassa, mutta valtaosalta musiikkinumeroiden potentiaali hukataan kehnoon vanhusimitaatioon. Stayin’ Alive on yksinkertaisesti nolo. Taiteilijaelämää-kappaleen hyvä alku latistuu koheltamiseksi. Sekaisin Mombasasta -potpurin idea vesittyy pitkittyessään.

Santeri Kinnunen saattaa tehdä parhaillaan uransa hienoimman roolityön Helsingin Kaupunginteatterin Jerusalemissa, mutta mies on kaiken kaikkiaan hyvässä vedossa. Forever Young -näytelmässä hänen roolisuorituksensa päihittää muut kevyesti.

Loppua kohti tunnelma vain lässähtää. Oon voimissain, joopa joo. Epilogissa Pertti Koivula on pantu vielä lausumaan, että vanheneminen on perseestä. Sen jälkeen rallatellaan yhdessä Vain elämää

Antakaa jo armoa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajaäiti (Nina Tapio) yrittää parhaansa mukaan ymmärtää ja tukea poikaansa Evania (Julius Suominen). Kuva: Otto-Ville Väätäinen, Helsingin Kaupunginteatteri

Musikaali kuvaa teinipojan kasvukipuja ja tarvetta tulla nähdyksi.

MUSIKAALI | Rakas Evan Hansen, ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterissa 28.9. Ohjaus Kari Arffman, kapellimestari Eeva Kontu, koreografi Antti Lahti. Lavastus Antti Mattila, puvut Elina Kolehmainen, naamiointi Jaana Nykänen. Valo- ja videosuunnittelu William Iles ja Toni Haaranen, äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta. Käsikirjoitus Steven Levenson, suomennos Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila, dramaturgi Sanna Niemeläinen. Säveltäjät Benj Pasek ja Justin Paul. Rooleissa mm. Julius Suominen, Nina Tapio, Niki Rautén, Riikka Riikonen, Sanna Majuri, Antti Timonen, Lumi Aunio, Samuli Pajunen, Reeta Vestman, Tuukka Leppänen, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Akseli Ferrand, Lasse Lipponen ★★

ARVOSTAN sitä, että Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle on tuotettu produktio, jossa käsitellään yksinäisyyttä, sivullisuutta ja ahdistusta teinipojan näkökulmasta. 

Musikaali Rakas Evan Hansen (Dear Evan Hansen, 2015) kuvaa kasvukipuja ja jokaisen tarvetta tulla nähdyksi. Väärinkäsityksistä saa alkunsa tapahtumien pyörre, jonka keskiössä hapuilee yksinäinen ja sosiaalisesti kömpelö nuorimies. Evan Hansen (Julius Suominen) haluaisi kuulua joukkoon ja tulla rakastetuksi hinnalla millä hyvänsä. 

Valkoinen valhe kuljettaa Evanin monimutkaisten totuuksien vyyhtiin, ja keksityistä jutuista kasvaa tarina nykyajasta, jossa ollaan pakonomaisesti esillä somekanavilla vaikka todellisuudessa jäädään kipeästi syrjään. 

Connor (Niki Rautén) tekee itsemurhan.
Connor (Niki Rautén) tekee itsemurhan.

VIIME vuodet ovat synnyttäneet Helsingin Kaupunginteatterista mielikuvan Suomen musikaalien mekkana. Samuel Harjanteen ohjaukset (Pieni merenneito, Kinky Boots ja Priscilla, aavikon kuningatar) ovat olleet hurjia yleisö- ja arvostelumenestyksiä.

Sitä suuremmalta pudotus tuntuu nyt, kun kaupunginteatteri tarjoaa suurella näyttämöllä valjun ja kohtalaisen ennalta arvattavan nuorisomusikaalin, jonka esillepanokin on nopeasti vanhentuneen tuntuinen.

Pohjimmiltaan Rakas Evan Hansen -musikaalin ongelma on käsikirjoituksessa. Kertomus valheiden vyyhdistä on lähtökohtaisesti kiinnostava, mutta tarinan loppua kohti ajaudutaan imelästi umpikujaan: Mitä monisyisin yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden ongelma on kuin pois puhallettu, kun vain hyväksyt itsesi ja suhtaudut empaattisesti kanssaihmisiin. Yksin et jää.

Oodi baseballräpylälle sai vaivautuneen hymyn suupieliin.

TEATTERINJOHTAJA Kari Arffman on ohjannut musikaalin yllätyksettömästi. Toinen näytös ei tarjoa teemoihin enää uutta näkökulmaa, mikä tekee esityksestä pitkäveteisen raskasta katsottavaa. Sävellykset eivät paljonkaan hetkauta, ja sanoitukset ovat banaaleja. Ilmeisen tosissaan esitetty oodi baseballräpylälle sai jo vaivautuneen hymyn suupieliin. 

Musikaalin valopilkkuina ovat Julius Suominen pääroolissa, Niki Rautén itsemurhan tekevänä Connor Murphynä sekä Samuli Pajunen hurmaavan pöyhkeänä perhetuttavana.

Suominen laulaa paikoin kuin enkeli, ja hänen esittämänsä Evan on uskottava nössö, vaikka ensi-iltajännitys paistoi hetkittäin. Rauténin tulkinta olisi noussut heittämällä koko musikaalin päärooliin, jos hahmosta olisi alun alkaen kirjoitettu vivahteikkaampi ja Connorin annettu paljastaa itsemurhansa motiivit. 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sydäntä lämmittävää tarinaa kolmesta erilaisesta ystävästä (Niki Rautén, Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni) siivittävät kaikkien aikojen diskohitit. Kuvat: Robert Seger / Helsingin kaupunginteatteri
Sydäntä lämmittävää tarinaa kolmesta erilaisesta ystävästä (Niki Rautén, Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni) siivittävät kaikkien aikojen diskohitit. Kuvat: Robert Seger / Helsingin kaupunginteatteri

Priscillan viihdytyskiertue on vihdoin saatu Eläintarhanlahdelle. 

TEATTERIARVOSTELU | Priscilla, aavikon kuningatar. Ensi-ilta Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 25.8.2022. Ohjaus Samuel Harjanne, kapellimestari Eeva Kontu, koreografi Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastus Peter Ahlqvist, puvut Tinja Salmi, naamiointi Aino Hyttinen. Valo- ja videosuunnittelu William Iles ja Toni Haaranen, äänisuunnittelu Kai Poutanen. Käsikirjoitus Stephan Elliott ja Allan Scott, suomennos Kari Arffman ja Sanna Niemeläinen. Rooleissa mm. Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni, Niki Rautén, Risto Kaskilahti, Iivari Luomala, Jennie Storbacka, Johanna Försti ja Maria Lund. ★★★★★

ENSI-ILTAYLEISÖ eläytyi tarinaan koko sydämestään, nauroi tikahtuakseen, liikuttui kyyneliin, lauloi mukana ja osoitti suosiota seisaaltaan. Ohjaaja Samuel Harjanne teki sen taas! 

Vuosina 2018–2019 Harjanteen ohjaama Kinky Boots keräsi Helsingin kaupunginteatterissa yli 100 000 katsojaa. Esitys jatkoi menestyksekkäästi vielä Tampereen työväen teatterissa, jossa sen koki 37 000 katsojaa loppuunmyydyissä näytännöissä. Nyt käsissä on samanlainen kultakimpale.

Priscilla, aavikon kuningatar (Priscilla, Queen of the Desert) perustuu Oscar-palkittuun elokuvaan vuodelta 1994. Musikaali sai kantaesityksensä Australiassa viitisentoista vuotta sitten, minkä jälkeen voittokulku jatkui West Endissä ja Broadwaylla. Uskomatonta mutta totta, aikoinaan näkemästäni Lontoon-versiosta on kulunut yli kymmenen vuotta, ja Priscillan viihdytyskiertue on vihdoin saatu Eläintarhanlahdelle. 

Niki Rautén (keskellä) on valovoimainen  Adam – tai Felicia Jollygoodfellow. Kuva: Robert Seger
Niki Rautén (keskellä) on valovoimainen Adam – tai Felicia Jollygoodfellow. Kuva: Robert Seger

PRISCILLA, aavikon kuningatar, on juhlakuntoon tuunattu linja-auto, joka kuljettaa kolmea drag queenia halki Australian takamaiden. Tick (Lauri Mikkola) kantaa mukanaan salaisuutta, jonka hän joutuu paljastamaan matkan aikana. Villi ja räävitön Adam (Niki Rautén) janoaa seikkailua. Bernadette (Clarissa Jäärni) on jo iäkkäänpuoleinen transnainen ja entinen drag-artisti, joka on lähtenyt reissuun päästäkseen yli miehensä kuolemasta. 

Sydäntä lämmittävää tarinaa kolmesta erilaisesta ystävästä siivittävät kaikkien aikojen diskohitit ja voimaballadit: I Will SurviveHot Stuff, It’s Raining MenVenusGo West, Always On My Mind… Kapellimestari Eeva Konnun takuuvarma bilebändi nostaa tunnelman kattoon mutta pysyy harmillisesti piilossa katseilta. Suomenkieliset sanoitukset saavat välillä ikävöimään Jukka Virtasen kaltaista verbaaliakrobaattia.

Lauri Mikkola hurmasi yleisön jo Kinky Boots -musikaalin tähtenä. Nyt Niki Rautén näyttää närhen munat; nuoressa näyttelijässä on lavakarismaa ja lauluäänessä potkua. Diivat Jennie Storbacka, Johanna Försti ja Maria Lund tekevät ensiluokkaista työtä.

Priscilla kuuluu lajityypin aateliin. 

JUKEBOXMUSIKAALEILLE on helppo hymähtää ylenkatseellisesti, mutta Priscilla kuuluu lajityypin aateliin. Glitteriä ja väriloistoa pursuava spektaakkeli on syyspimeällä kokonaisvaltainen elämys vailla vertaa.

Drag-kolmikon erilaiset persoonat ja elämäntarinat nostavat esiin vähemmistöjen oikeuksia sekä ihmisyyttä käsitteleviä teemoja, jotka läpäisevät pakottomasti koko esityksen. Samuel Harjanteen kauttaaltaan taitava ensemble tuulettaa ennakkoluuloja ja tuo seksuaalivähemmistöjen näkökulman empimättä suurelle näyttämölle. Yhteen kuulutaan.

Joukkokohtausten koreografia kulkee paikka paikoin vanhaa latua, mutta komeasti tämä viihdytyskiertue rullaa tällaisenaan. Priscilla, aavikon kuningatar lunastaa lupaukset syyskauden teatteritapauksesta. On mitä vanhana muistella! 

Kommentit (3)

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
1/3 | 

Kiitos oikaisusta.  Muutin luonnehdinnan  näyttelijäksi

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kinky Boots avasi Helsingin Kaupunginteatterin syyskauden. Lolan roolissa loistaa Lauri Mikkola. Kuvat: Mirka Kleemola
Kinky Boots -musikaalin suomenkielinen kantaesitys 30.8.2018 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Sävellys Cyndi Lauper, käsikirjoitus Harvey Fierstein, suomennos Kari Arffman ja Hanna Kaila. Ohjaus Samuel Harjanne, kapellimestari Eeva Kontu, koreografia Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastus Peter Ahlqvist, puvut Tuomas Lampinen, valosuunnittelu William Iles, äänisuunnittelu Kai Poutanen, naamiointi ja kampaukset Henri Karjalainen. Rooleissa mm. Petrus Kähkönen, Lauri Mikkola, Raili Raitala, Anna Victoria Eriksson, Tero Koponen, Joachim Wigelius, Tomi Lappi, Henri Sarajärvi, Christoffer Sandberg, Anton Engström, Paavo Kääriäinen ja Jero Mäkeläinen. 

★★★★ Nuoren Charlie Pricen (Petrus Kähkönen) isä kuolee yllättäen, ja konkurssikypsä kenkätehdas jää Charlien niskoille. Tehtaan pelastamiseksi löytyy kuin löytyykin uskomaton liikeidea, sillä Charlie kohtaa Lola-nimisenä drag queenina esiintyvän Simonin (Lauri Mikkola).

Tähän asti mistään ei ole löytynyt Lolalle ja hänen drag-enkeleilleen riittävän kestäviä, korkeita ja seksikkäitä kenkiä, joten Charlien kenkätehdas ryhtyy tekemään korkkareita miehille. 

Kun kaksikko yhdistää voimansa, alkaa rohkeutta ja itseluottamusta vaativa kasvukertomus tehdashallin hämärästä aina muotimaailman huipulle - toteuttamaan itseään. 

"Voin sankariksi tulla kera korkokenkien." Charlie (Petrus Kähkönen) ja Lola (Lauri Mikkola) ottavat kohtalon omiin käsiinsä.
"Voin sankariksi tulla kera korkokenkien." Charlie (Petrus Kähkönen) ja Lola (Lauri Mikkola) ottavat kohtalon omiin käsiinsä.

Yhdysvaltalaisen poplaulaja Cyndi Lauperin säveltämä musikaali Kinky Boots (2013) julistaa erilaisuutta, ystävyyttä ja ennakkoluulojen voittamista. Käsikirjoituksen on tehnyt näyttelijä, näytelmäkirjailija Harvey Fierstein, jonka Lainahöyhenissä-musikaalia esitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa 2011 - 2012.

Kinky Bootsin suomenkielisen toteutuksen on ohjannut Samuel Harjanne. Tänä syksynä hän ohjaa toisenkin menestysmusikaalin, sillä Tampereen Työväen Teatterissa saa lokakuussa ensi-iltansa aina yhtä liikuttava Billy Elliot.

Kinky Boots on hauska, koskettava, lämmin ja ennakkoluuloja murtava koko perheen juttu. Se, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on, on itsessään tosi haastavaa, mutta yritäpäs hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, se vasta on haastavaa, ja se on Kinky Bootsin sydän”, Harjanne sanoo.

Show on saapunut Helsinkiin. Parhaana musikaalina Tony-, Grammy- ja Olivier-palkintoja voittanut Kinky Boots sai kantaesityksensä Broadwaylla 2013.
Show on saapunut Helsinkiin. Parhaana musikaalina Tony-, Grammy- ja Olivier-palkintoja voittanut Kinky Boots sai kantaesityksensä Broadwaylla 2013.

Pelko pois, Kinky Boots ei ole yhtään kinky. Jos odottaa roisia drag show'ta tai hittikimaraa Priscilla - Queen of the Desert -musikaalin tapaan, voi pettyä. 

Cyndi Lauper on kertonut halunneensa säveltää musiikkia, joka saa yleisön nauramaan ja tekee onnelliseksi. Kohtalainen sekoitus poppia, rokkia ja tanssimusiikkia ei tee Kinky Bootsista kuolematonta. 

Voisi kuvitella, ettei kenkätehtaalta myöskään synny unohtumatonta tarinaa, mutta kuin taikaiskusta osaset loksahtavat näyttämöllä paikoilleen heti alkumetreillä. Zädäm ja bäng!

"Jäänhän sydämees, näe mut niin kuin oon", pyytää Lola (Lauri Mikkola) sydäntäsärkevästi.
"Jäänhän sydämees, näe mut niin kuin oon", pyytää Lola (Lauri Mikkola) sydäntäsärkevästi.

Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots osoittautuu tavattoman hyvin tehdyksi musikaaliksi, jonka kirkkaimpana tähtenä säihkyy Lauri Mikkola. Hän on karismaattinen, kirotun kaunis ja laulaa kuin enkeli.

Komeaääninen Mikkola valloittaa sydämet joka ikisellä numerollaan, mutta illan hitaat Kuin poikansa en ois (Not My Father's Son) ja Jäänhän sydämees (Hold Me in Your Heart) saavat jo nieleskelemään kyyneliä.

Tähti on syttynyt.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram