
”Mitä seuraavaksi vielä tapahtuu?”
UKRAINASSA on lähes yhdeksän miljoonaa ikääntynyttä ihmistä. Sodan keskellä suurin osa heistä on jäänyt asumaan omaan kotiinsa pystymättä pakenemaan tai haluamatta lähteä.
Monet ikääntyneistä eivät voi juosta turvaan, kun ilmahälytyssireeni soi. He eivät kykene laskeutumaan kellareihin tai kävelemään pitkiä matkoja. Näkymättöminä ja unohdettuina he joutuvat nyt tulemaan toimeen jopa ilman ruokaa, puhdasta vettä ja lääkkeitä.
Viime vuonna lähes puolet Ukrainan sodassa kuolleista siviileistä oli yli 60-vuotiaita.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/ukraina-geron.jpeg?itok=CuWe3aHi)
KANSALAISJÄRJESTÖ HelpAge International kertoo tuoreessa raportissaan, että miljoonat Ukrainassa sodan jalkoihin jääneet ikäihmiset ovat vailla terveydenhuoltoa. Raha ei riitä edes perustarpeiden tyydyttämiseen.
Evakkoon joutuneet vanhukset elävät nyt asuntoloissa ja laitosoloissa. 75-vuotias Anatolii toteaa järjestön raportissa, etteivät tällaiset paikat ole kovin sopivia ikääntyneille. ”On ahdasta. Joskus haluaisin olla edes yksin, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Jopa vankiloissa on vierailuhuoneita sukulaisten käyntejä varten, mutta täällä ei ole mitään.”
Sota järkyttää ikääntyneiden ukrainalaisten mielenterveyttä. Anatolii sanoo menetysten ja epävarmuuden vaikuttaneen häneen syvästi. ”Näen edessäni vain tyhjyyttä.”
Rahaa ei ole tarpeeksi edes ruokaan.
ANATOLII kertoo, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan käänsi koko hänen elämänsä ylösalaisin. ”Ennen sotaa pidin yhtä ystävien sekä naapurien kanssa. Kaikki lapseni asuivat lähellä. Nyt sota on vienyt minulta kodin ja mahdollisuuden elää rakkaiden ihmisten kanssa.”
Anatolii toteaa, että vuosien kuluessa avun määrä on vähentynyt merkittävästi. Ikäihmisten taloudellinen tilanne Ukrainassa on jo hälyttävä, sillä 91 prosenttia heistä sanoo, ettei heillä ole tarpeeksi rahaa ruokaan.
75-vuotias Anatolii on yrittänyt löytää töitä parantaakseen omaa taloudellista tilannettaan ja auttaakseen lapsiaan. Ikääntyneille ei kuitenkaan ole juuri mitään tarjolla. ”Mutta eniten minua huolestuttaa ajatella, mitä seuraavaksi vielä tapahtuu”, Anatolii sanoo.