Olen ollut Berliinissä parikymmentä kertaa. Pidän kaupungin ilmapiiristä, jossa otetaan hanakasti kantaa ja jokainen saa taaplata tyylillään. – Leben und leben lassen, sanoisi berliiniläinen juttukaveri. Matkakohteena Berliini sopii kaikenikäisille, sillä pienellä vaivannäöllä itse kukin löytää täältä omat kulmansa ja ainutkertaiset elämyksensä. Tervetuloa mukaan!

Ruuhi lipuu äänettömästi kanavaa pitkin. Kuljettaja seisoo takaosassa ja työntelee melalla hiljakseen eteenpäin. Vehreät lehtipuut heijastuvat tyynestä vedenpinnasta, ja auringonsäteet leikkivät puiden heittämien varjojen kanssa.

Kanava haarautuu, ja ruuhen edetessä näkee, kuinka sivuhaaroista erkautuu aina vain uusia. Vesi virtaa metsän keskellä kuin jättimäisessä suonistossa.

KUVAT: ARI LIIMATAINEN
KUVAT: ARI LIIMATAINEN

Spreewaldin kosteikkoaluetta ei turhaan kutsuta vihreäksi Venetsiaksi. Reilun tunnin junamatka Berliinistä vie alun perin jääkauden muokkaamaan idylliin, jossa metsien, niittyjen ja peltojen keskellä risteilee lähes tuhat kilometriä kanavia ja pikku jokia.

Kanavien varrella on toinen toistaan viehättävämpiä taloja, joihin asukkaat kulkevat kotimatkansa vesitse. Jopa posti jaetaan ruuhella.

Spreewald on Unescon suojelualue. Sen asutus juontaa juurensa slaavilaissyntyiseen sorbien kansaan, jonka perinteet ja rakennustapa näkyvät yhä alueella. Länsislaavilaista sorbin kieltä tapaa esimerkiksi kylteissä.

Sorbeja on nykyisin noin 60 000. Lübbenaussa heidän kulttuuriinsa voi tutustua Lehden kotiseutumuseossa, jossa on kolme vanhaa sorbiasumusta pihoineen.

Spreewald sijaitsee entisen DDR:n puolella, ja itäsaksalaisista elintarvikkeista moni muistaa nimenomaan Spreewaldin kurkut. Ilmasto ja maaperä soveltuvat hyvin kurkkujen kasvatuksen, ja niiden brändi on edelleen vahva.

Kurkkuja purkitetaan mitä erilaisimmissa muodoissa. Lübbenaussa tarjolla on kurkkusalaattia, kurkkuolutta, kurkkulikööriä… Spreewald-kurkkuja saa kaupoista kautta Saksan.

Lübbenaun pikkukaupunkiin pääsee Berliinistä paikallisjunalla RE2 tai RB24. Asemalta on kävelymatka torille ja ruuhisatamaan.

Lukemattomien järjestäjien kanavaristeilyissä on valinnanvaraa parin tunnin pyrähdyksestä koko päivän retkiin. Ruuhet pysähtyvät myyntikojuilla, joista voi ostaa evästä nousematta maihin. Tarjolla on paitsi kurkkutuotteita myös kahvia ja virvokkeita. Ruuhiretkeen kuuluu ainakin yksi jaloittelu ruokailumahdollisuuksineen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies' 

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita vanhuspalveluja − iäkkäiden ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Palveluksessanne! www.geron.fi

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram