Kirjoitukset avainsanalla Berliini

Elton John & His Band Berliinin Mercedes-Benz-areenalla 7.7.2017 © Pedro Becerra / STAGEVIEW

Prinsessa Dianan kuolemasta tulee pian kuluneeksi 20 vuotta. Elton John esitti prinsessan hautajaisissa kappaleen Candle in the Wind, josta tuli sittemmin maailman myydyin singlelevy.

Perjantai-iltana Candle in the Wind hiljensi 12 000 ihmistä Berliinin Mercedes-Benz-areenalla, mutta sitä ennen väkijoukko oli kyllä saanut juhlia ja tanssia sydämensä kyllyydestä.

Teräsvaari Elton John tarjosi kahden tunnin hittiputken ilman yhtäkään taukoa. Itseironinen The Bitch Is Back potkaisi illan komeasti käyntiin, eikä yleisöä tarvinnut houkutella mukaan bileisiin.

12 000 ihmistä kuunteli Elton Johnin viestiä kaiken voittavasta rakkaudesta. © Pedro Becerra / STAGEVIEW
12 000 ihmistä kuunteli Elton Johnin viestiä kaiken voittavasta rakkaudesta. © Pedro Becerra / STAGEVIEW

70-vuotias Elton John on kerännyt faneja jo viidellä vuosikymmenellä, mikä näkyi ilahduttavasti myös katsomossa. Edessäni istunut vanha rouva nautti musiikista silmät kiinni, hymynkare suupielessä.

Vieressä kaksi teinipoikaa otti tanssiaskeleita ja kannusti esiintyjää panemaan parastaan jatkuvin hyvä-huudoin. Elton Johnin 45 vuotta sitten levyttämä Crocodile Rock sai pojat sekoamaan onnesta ja sukat pyörimään jalassa. Moni muukaan ei jäänyt enää penkille istumaan.

Elton John, 70, veti kahden tunnin konsertin ilman väliaikaa. © Pedro Becerra / STAGEVIEW
Elton John, 70, veti kahden tunnin konsertin ilman väliaikaa. © Pedro Becerra / STAGEVIEW

Niin, hittejä Elton Johnilla tunnetusti riittää. I Guess That's Why They Call It The Blues, Daniel, Rocket Man, Your Song, Sad Songs, Have Mercy On The Criminal, I'm Still Standing...

Don’t Let the Sun Go Down on Me oli omistettu viime vuonna kuolleelle poplaulajalle George Michaelille. Kappale I Want Love taas kunnioitti viime aikojen terrori-iskuissa kuolleiden muistoa. Berliinin joulumarkkinoille tehdyssä iskussa sai surmansa 12 ihmistä.

Elton Johnin viesti kuuluu sukupolvesta toiseen: rakkaus voittaa vihan.

Wonderful Crazy Night Tour -konsertin soittolistan voi kuunnella Spotify-musiikkipalvelussa.

Kommentit (0)

Juhannusjuhliin sisältyy valtava tunnelataus. Ehkä juuri siksi niillä on tapana epäonnistua tavalla tai toisella. Sataa kaatamalla, itikat syövät elävältä ja kokko kieltäytyy syttymästä. Joku känninen saa päähänsä lähteä soutelemaan ja keskellä järveä tulee tietysti pakottava tarve heittää vettä.

Epäonnistuneiden juhannusjuhlien joukkoon liittyi keskiviikkoiltana Suomen Saksan-suurlähetystön kansanjuhla Berliinissä.

Satoja ja taas satoja ihmisiä odotti turhaan pääsyä suurlähetystön sisäpihalle tutustumaan suomalaisiin juhannusperinteisiin ja nauttimaan musiikkiesityksistä.

Lähetystö oli rummuttanut etukäteen näyttävästi, kuinka se juhlistaa vuoden pisintä päivää juhannusjuhlilla, joissa pohjoisen ainutlaatuinen yöttömän yön taika saapuu keskelle Berliinin Tiergartenia.

Suurlähetystön sisäpihan oli määrä muuttua kesämaisemaksi, jossa vieraita hellivät suomalaisen juhannuksen parhaat palat: tuoksuvat koivut, suomalaisherkut ja pihalla lämpiävän saunan löylyt.

Ilmaisen juhannusjuhlan piti olla osa eri puolilla maailmaa vuosittain vietettävää Fête de la Musique -kaupunkijuhlaa. Samalla suuren kansanjuhlan oli määrä olla yksi Suomi 100 -juhlavuoden päätilaisuuksista Saksassa, mutta toisin kävi.

Kävi niin, että eliitti pääsi juhlimaan mutta kansa ei.

Ovatko suomalaiset näin epäkohteliaita?

Kansainvälinen väkijoukko odotti lähetystöpihan porttien avaamista kutsuvierastilaisuuden jälkeen kello 20. Suuri osa ihmisistä oli pukeutunut juhlavasti. Ilmassa oli innostunutta toiveikkuutta, paljon hymyjä ja iloista puheensorinaa.

Mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan. Kello kävi, odotus jatkui ja jatkui.

Suurlähetystöstä kukaan ei tullut kertomaan, miksi juhliin ei pääse. Kukaan ei tiennyt, kannattaako odottaa. Kaikki olivat yhtä epätietoisia, ja vähitellen tunnelma ympärillä muuttui vakavaksi. Ei kai vain mitään ikävää…

Ihmisiä alkoi valua hiljalleen alueelta, ja monet lähtivät jo tässä vaiheessa vihaisesti sadatellen. Kun lähetystön ulkopuolelle kerääntynyt ihmisjoukko sitten kuuli ohjelman sisällä alkaneen, pettymys purkautui silminnähtävästi.

Ihmisvirta kääntyi poispäin. Kadulla vanha herra lohdutti kesämekkoon pukeutunutta rouvaa, joka kyynelehti pettymyksestä. Joku kyseli tuohtuneena, mikä oikeuttaa tällaisen ylimielisen kohtelun. Ovatko suomalaiset näin epäkohteliaita ja piittaamattomia?

Suomi-kuva sai taas melkoisen kolauksen. Omalta osaltani olin paitsi pettynyt myös häpeissäni. Luikin väkijoukosta tieheni korvat luimussa, enkä tiedä vieläkään, miksi juhliin ei päässyt.

Suurlähetystö oli etukäteen luvannut järjestää Berliinissä suuren kansanjuhlan suomalaisissa kesätunnelmissa. Tavallaan meni ihan nappiin.

Päin mäntyä.

Kommentit (13)

Ulkosuomalaimen

Tapahtumaa markkinoitiin näyttävästi. FB-sivulla juhlaan oli kertonut osallistuvansa yli 800 ihmistä ja 2600 oli kiinnostunut tapahtumasta. Tämän olisi pitänyt indikoida järjestäjälle jotain suosiosta.

Kansainvälisen ja odottavan joukon kommentit eivät olleet Suomi-kuvaa imartelevia. Saakeli että hävettää.

suomalainen

Todella hävettävää toimintaa. Aivan kerrassaan luvatonta. Mikä on suurlähetystön toiminta ja keitä siellä on vastuussa tapahtuneesta??? Keskustelun paikka

Maalin

Ehkä on syytä kertoa mikä aikataulut alunperin sekoitti. Suurlähetystön henkilökunta oli varautunut aloittamaan juhlan ajallaan. Juontajat pyysivät ihmisiä asettumaan paikoilleen. Tämä oli mainittu kutsussakin. Kutsuvieraat oli pyydetty paikalle jo 16.30. Paikoillaa tuli istua klo 17.15. Kuoro- ja musiikkiesitykset olivat valmiita käynnistymään ajallaan. Missä meni pieleen? Tärkein kutsuttu vieras, isäntämaan varakansleri, ulkoministeri Sigmar Gabriel ei saapunut. Kuoro ja Iiro Rantala esittivät ylimääräisiä numeroita, viivytys jatkui. Gabriel oli miltei tunnin myöhässä, piti puheensa ja meni menojaan. Tätä viivettä ei järjestänyt suurlähetystö mutta se käänsi koko ohjelman ja aikataulun ja siten illan järjestelyt raiteiltaan.

Siellä juhlatiloissa oli kutsutilaisuuden päättyessä hyvää tilaa, kutsuvieraat näet enimmältään poistuivat toisesta ovesta oman osuutensa päätteeksi. Pari laskematonta elementtiä oli varmaan pelissä; Berliinissä oli tuona iltana kaupungilla ruuhkaksi asti poikkeuksellisen paljon väkeä liikkeellä. Ensinäkin, viereisessä puistossa oli ns. Firmenlauf-juoksutapahtuma, missä juoksijoita oli 17 000 ja yleisöä moninkertaisesti enemmän. Toisekseen, kaupunkifestivaali Fête de la Musique toi 100 näyttämöllä ja sadoilla kaduille esiintyvien bändien voimin ihmisiä massoittain liikkeelle. Näin suurlähetystön ympäristössä valtavasti väkeä, jotka eivät olleet siellä Suomen lähetystön juhlan vuoksi, mutta huomasivat sitten, että kas, siellä on jatkot, kysyivät minultakin tietä ja ryntäsivät kohti Suomen lähetystöä. Tunnetuin seurauksin.

Jarti Malin

Itse asiassa Suomen Suurlähetystö ilmoitti, että kaikki halukkaan pääsivät illan aikana juhliin sisään ja mukaan juhlimaan. Viivästys johtui turvatarkastuksista. Näinä terrorismin aikoina osoittaa vastuullista juihlien järjestämisen  tapaa, huolehtia vieraiden turvallisuudesta. Juhlissa oli hyvät esiintyjät, upea poikakuoro Cantores Minores,  oivallinen pianisti Iiro Rantala, räväkkää suomalaista tangoa,  hauskoja sovituksia perinteisistä suomalaisista kansanlauluista, hyviä ruokia, hauskaa saunomista ja miellyttävä skandinaavinen ilmapiiri. On vaikea käsittää ,miksi eläkeläisten lehti Suomessa haluaa mustamaalata sadoille ja sadoille kansainvälisille vieraille hienon muiston tarjonnutta isänmään 100 vuotistaivalta kunnoittavaa  juhlaa ja samalla suomalaista juhannuksen viettoa. 

Hyvämieli
Liittynyt24.8.2015

Hei Malin, en tunne tapausta henkilökohtaisella tasolla mutta uskallan epäillä että kaikki olisi sujunut hienosti kertomallasi tavalla. Jos ihmiset ovat kerääntyneet odottamaan juhlan alkua ja mitään ei tapahdu, kukaan ei kuuluta mitään tapahtumien kulusta, niin kyllä siinä sisukkainkin odottelija kypsyy. Luulen että kutsuvieraista huolehtiminen on vienyt kaiken huomion suurlähetystön henkilökunnalta ja siinä on tehty kaikki mitä on heidän mielestään ollut tarpeellista ja silloinhan juhlat sujuivat heidän mielestään hyvin jos kutsuvieraat olivat tyytyväisiä. Jos  ei pysty hallitsemaan eikä organisoimaan asioita paremmin niin ei pidä myöskään niitä niin suureellisesti mainostaa. Mikään ei ärsytä ihmisiä enemmän kuin tyhjät lupaukset.

Vierailija

Siellä kuulutettiin megafonin voimalla monen kertaan ja ihmisiä pidettiin tilanteen tasalla.  Jos oli selvin päin, niin kyllä se magafonin saman kadun laidalla ollessa pystyi kuulemaan. Kutsuvierastilaisuus oli päättynyt siinä vaiheessa kun koko kansan juhla oli alkava, eli kutsuvieraista ei ollut siinä vaiheessa minkäänlaista huolehdittavaa.  

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015

Kiitos asiallisista kommenteista. Kuvailin tekstissä alkuillan kokemuksiani, ja tilanne on varmasti vaihdellut myöhemmin illan mittaan. − Hyvää juhannusta kaikille! 

"Äly etsii, mutta sydän löytää." www.etlehti.fi/geron

ulkosuomalainen

En ymmärrä, mitä  Geron tai muut  suomalaiset häpesivät.  Taitaa olla liitoittelua, että juhannusjuhlat menivät muka päin mäntyä. Ei siinä Suomen maine  tai  Suomi- kuva saanut mitenkään kolausta ja kansakin pääsi juhlimaan. Geron on ainoa, joka tässä levitää huonoa Suomi-kuvaa nimen omaan Suomessa. Hyvä, ettei hän kirjoittanut saksaksi Saksassa. Geron tekee kärpäsestä härkäsen. Koko tapahtumaa saati oletettua epäonnistumista ei nimittäin mainittu  Saksassa valtakunnantasolla uutisissa eikä juorulehdissäkään. (Asun 600 km Berliinistä lounaaseen.)  Berliinissä asuu 3,5 miljoonaa asukasta ja jokunen pettyi, ettei päässyt silloin sisään kun halusi. Ei näes ollut pääsylippuja ja varattuja istuinpaikkoja vaan kaikille vapaa pääsy.  Sellaista sattuu Saksassa ja Berliinissä, ja sitten on ihmisillä tapana sättiä järjestäjiiä niin kuin Geronkin tekee. Tiergartenissa ja Fête de la Musiquessa oli näillekin sättijöille tarpeeksi muuta ohjelmaa.

Malttia juhlintaan

Suunnilleen noin. Paitsi, että lähetystö ilmoitti omalla nettisivullaan, että kaikki halukkaat pääsivät sisään.  On totta, että kaikki eivät päässeet sisään juuri sillä siunaaman hetkellä kun itse halusivat. Sanokaapa yksi massatapahtuman mittainen ilmaisjuhla, missä näin tapahtuu? 

Vierailija

Onkohan edellinen  "ulkosuomalainen" lähetystön läheisiä  ja mistä hän osaa kirjoittaa miten järjestelyt sujuivat asuessaan 600km päässä Berliinistä jos itse ei ollut paikalla. Asioista on hyvä kertoa eikä ole mikään puolustelu kuinka paljon asukkaita on Berliinissä. Yhtä hyvin voisi sanoa että  eripuolilla saksaa olisi ollut paljon ohjelmaa mutta jos ihmiset halusivat mennä juuri lähetystön kekkereihin.

Journalistiset menetelyt sekaisin

Olisi kiinnostavaa kuulla ET-lehden, eli ilmeisesti eläkeläisten asiaa Suomessa ajavan julkaisun kommentit siitä, millaisiin tarkoituksiin heidän netisivujaan käytetään.  Ja miten lehden journalistinen linja vastaa tässä yllä nähdyn kaltaista julkaisutoimintaa.  Alkeellisiin lehtimiestapoihin kuluu ottaa taustoista selvää: mitä tapahtui ja minkä vuoksi tapahtui.  Mikä johti siihen, mitä havaitsija näkee ja kuulee.  Alkeellisiin lehtimiestapoihjin kuuluu kuulla molempia tai kaikkia osapuolia samassa yhteydessä.  Alkeellisiin journalistisiin menettelyihin kuuluu, että ei missään nimessä mennä kirjoittamaan asiassa, missä itse on jollakin tavalla osallinen tai osapuoli.  Tässä wannabe - tahtoisin olla - journalisti - kirjoitelmassa rikottiin kaikkia näitä perustavia sääntöjä. 

Vierailija

Sattuuto kukaan  suureen ääneen valittajista huomaamaan minkä maan lähetystö  sijaitsee Berliinissä suoraan Suomen lähetystöä vastapäätä, hyvin kapean kadun toisella  puolella? Siinä on Syyrian lähetystö. Eli ihan vaan muistutuksena siitä, että vaikka Pohjoismailla ja Pohjoismaiden lähetystöillä on aika vapaamielinen meininki ja rennot tavat, niin ei se julma ja "paha maailma" ole muutamaa metriä kauempana. Tämä siis tekee ymmärretäväksi, sen syyn miksi ihmisiä ei voi laskea lähetystörakennuksiin ihan noin vain, kuin ladon ovesta sisään. Turvatarkastukset ovat terrorin maailmassa nykypäivää. Joka tätä ei käsitä, ei sitten tunnusta tämän päivän todellisuutta.  Ja turvatarkastkset kestävät oman aikansa. Tai ajatelkaa, jos niitä ei tehdä - lasketaan satamäärin , muutama tuhat ihmistä  Suomen lähetystön alueella ja siellä tapahtuukin terroriteko. Mitäs sitten? 

Kuvat ja video: Ari Liimatainen
Kuvat ja video: Ari Liimatainen

Berliinin kansainvälinen puutarhanäyttely IGA 2017 avasi porttinsa pääsiäisenä. Näyttely levittäytyy Marzhanin kaupunginosassa yli 100 hehtaarin alueelle, ja ensimmäistä kertaa Berliinissä kukkaloistoa voi ihailla myös köysiradan vaunuista.

▶︎ IGA 2017 − Ein Film von Ari Liimatainen

Berliinin puutarhanäyttely on vaikuttava kokonaisuus, jonka värit ja tuoksut muuttuvat vuodenajan mukaan. Huhtikuisella käynnillä myös säätila vaihtelee. Raekuuron ja ukkosen jyrähdyksen jälkeen aurinko lämmittää taas suloisesti ja saa kasvit hehkumaan täydessä väriloistossaan. Kevät!

Sisällä IGA 2017 -näyttelytiloissa floristit panevat parastaan. Trooppisessa kasvihuoneessa hehkuu Balin kasvillisuus, eikä eksotiikkaa puutu muiltakaan kansainvälisiltä osastoilta. Kun kaikkea kaunista on loputtomiin, pysähtyy jo mielellään hengähtämään yksityiskohtien äärelle. Miten uskomaton voi olla pienimmistä pienin kukkanen, kun sitä vain kumartuu tutkiskelemaan.

Puutarhaosaamista, kukkaistutuksia ja maisemasuunnittelua esitellään näyttelyalueella monipuolisesti. Mielikuvituksellisia ideoita ja käytännöllisiä vinkkejä löytää niin harrastaja kuin ammattilainen. Toivottavasti Berliinissä pistäytyy myös seurakuntien hautamääräyksistä vastaavia viskaaleja. Voisiko meilläkin hauta ja hautakivi kuvastaa ihmistä? 

Berliinin puutarhanäyttely osoittautuu unohtumattomaksi kokemukseksi. Kun ilta viilenee ja on palattava suurkaupungin sykkeeseen, mielen täyttää vielä pitkään jonkinlainen valloittava lapsenmielisyys ja vilpitön kiitollisuus kaikesta kauniista ympärillä. On taas uusi kevät!

IGA 2017 -puutarhanäyttely on auki klo 9−20 joka päivä 15.10.2017 asti. Päivälippu maksaa 20 euroa. U5-metrolla pääsee melkein portille. Asema on Kienberg − Gärten der Welt. Näyttely on valtaosaltaan esteetön, ja pääsisäänkäynnin luota voi jopa lainata rollaattorin, pyörätuolin tai sähkökäyttöisen potkulaudan. Erilaisia tapahtumia ja konsertteja järjestetään alueella päivittäin. 

Kommentit (0)

Itsenäisyyden satavuotisjuhlien näkyvimpiä ja kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia on taiteilija Touko Laaksonen (1920–1991) alias Tom of Finland.

Touko Laaksonen eli nuoruutensa aikana, jolloin homoseksuaaliset teot olivat rikos. Hän alkoi piirtää fantasioita viihdyttääkseen itseään ja tukeakseen ystäviään. Syntyi Tom.

Homoseksin rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista 1971, mutta sairautena homous pysyi tautiluokituksessa vuoteen 1981 asti. Todellinen vapautuminen ja homoylpeys ottavat satavuotiaassa Suomessa vielä ensi askeleitaan.

Vuonna 2017 Touko Laaksosta – Tom of Finlandia – juhlitaan kuitenkin jo establishmentin hyväksymänä vapaustaistelijana ja kansallissankarina. Hän muutti maailman piirtämällä, ja kuvista syntyi vallankumous, jota ei voi pysäyttää.

Tom of Finlandin rohkeat kuvat ovat haastaneet heteronormatiivisen ja suvaitsemattoman yhteiskunnan katsomaan homoa, ihmistä. Homomiehet ovat saaneet kuvista voimaa ja ennen kaikkea iloa. − Seksin pitää olla hauskaa, kerrotaan Tomin sanoneen.

Touko Laaksonen kuoli keuhkoahtaumaan 71-vuotiaana 1991. Perhe sai tietää hänen toisesta elämästään – homoudesta, 28 vuotta kestäneestä parisuhteesta ja taiteesta – vasta hautajaisten jälkeen.

Sen pituinen se

TEATTERI | Tom of Finland -musikaalin ensi-ilta Turun kaupunginteatterissa 27.1.2017. Sävellys Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos. Libretto Tuomas Parkkinen. Ohjaus ja koregrafia Reija Wäre, lavastus Jani Uljas, pukusuunnittelu Tuomas Lampinen. Orkesterin johto Jussi Vahvaselkä. Rooleissa mm. Olli Rahkonen, Anna Victoria Eriksson, Jukka Nylund, Mika Kujala, Ville Erola.

★ ★ ★ Homokulttuuriin sisältyy lukemattomia alakulttuureja. Uljaan maskuliiniset nahkamiehet, univormupukuiset poliisit ja sotilaat sekä bensalle tuoksuvat motoristit ja mekaanikot kuuluvat Tomin miesten aateliin.

Näitä könsikkäitä on vaikea kuvitella hetkuttamaan takapuoltaan musikaalinäyttämölle, saati sitten puhkeamaan laulamaan Glad to be gay. Musikaali on homojen hommaa, mutta tähän asti näyttämöllä on nähty pikemmin drag-meininkiä.

Turun kaupunginteatterissa yritetään nyt rikkoa rajoja ja marssitetaan lavalle muun muassa Kake, Tom of Finlandin piirrosten ikoninen miesten mies. Sateenkaari vie tässä musikaalissa hikiseen ja hämyisään satumaahan, jossa testosteronitaso on huipussaan.

Tom of Finlandin tarina ansaitsee tulle kerrotuksi näyttämöllä. Samalla kerrataan komeasti suomalaista homohistoriaa. Jatkosodan sallivan ilmapiirin jälkeen elämä muuttui. Huoltopoliisi ratsasi puistoja ja pisuaareja. Toverillisesta ja mutkattomasta miesten välisestä seksistä tuli häpeällistä, rikollista ja sairasta.

Tuomas Parkkinen on kirjoittanut libreton sopivasti kieli poskessa. Parhaimmillaan teksti vetää suun hymyyn ja kunnioittaa Tom of Finlandin rooliasenteita. Pahimmillaan riimitelmät ovat noloja.

Tom of Finland -musikaalilla on kaksi säveltäjää: Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos. Valitettavasti heidän mukanaan touhu lerpahtaa täysin. Kun maailma on väärällään upeita homohymnejä eri aikakausilta, ei olisi tarvinnut vaivautua säveltämään koko settiä. 

Tom of Finland on antanut miljoonille homomiehille oikeuden nauttia, luvan olla sellainen kuin on ja tuntea niin kuin tuntee. Tarina olisi ansainnut tulla kerrotuksi musikaalimaneereja paremmin.

Rakkaus, rohkeus − vapaus

ELOKUVA | Tom of Finland -elokuvan ensi-ilta 24.2.2017. Ohjaus Dome Karukoski. Käsikirjoitus Aleksi Bardy. Rooleissa Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky, Taisto Oksanen, Seumas Sargent, Niklas Hogner, Jakob Oftebro, Kari Hietalahti.

★ ★ ★ ★ Dome Karukosken ohjaama Tom of Finland -elokuva on tyylikäs kuvaus Touko Laaksosen (Pekka Strang) matkasta kansainväliseen menestykseen.

Elokuvassa Touko palaa jatkosodasta kotiin synkkään ja moralistiseen Suomeen. Hän alkaa piirtää lihaksikkaita, estottomia ja ylpeitä homomiehiä. Piirrokset ovat Suomessa vaarallisia, joten Touko kätkee ne jopa sisareltaan Kaijalta (Jessica Grabowsky) siitä huolimatta, että sisarukset ovat hyvin läheisiä.

Mainostoimistossa työskentelevä Touko rakastuu tanssija Veli “Nipa” Mäkiseen (Lauri Tilkanen), mutta joutuu salaamaan suhteensa muilta. Veli vannottaa Toukoa etsimään kuville yleisön, ja näin piirrokset kuljettavat Toukon Berliinin kautta Los Angelesiin, jossa hän saa ystäviensä avulla arvostusta ja suosiota.

Käsikirjoittaja Aleksi Bardy luonnehtii elokuvaa tarinaksi siitä, miten vahva ase lyijykynä on. – Touko Laaksonen ei pitänyt itseään vapaustaistelijana, mutta sellainen hänestä tuli. Hänen kuvissaan homomiehet voivat olla iloisia ilman häpeää tai syyllisyyttä. Suomen Kaarinasta kotoisin olevan pojan kuvat ovat muuttaneet koko maailman kaikille paremmaksi paikaksi.

Tom of Finland -elokuva liputtaa ylväästi moniarvoisen yhteiskunnan puolesta. Minun Suomeni on kaunein päällä maan, mutta minun Suomeni on myös Tom of Finland.

Amnesty International on nimennyt Tom of Finland -elokuvan ihmisoikeusteoksi, joka levittää syrjimättömyyden ja ilmaisunvapauden sanomaa.

Näyttelyssä on munaa

KUVATAIDE | Touko Laaksonen – Tom of Finland. Musiikista ja miehistä -näyttely 19.3.2017 asti, Wäinö Aaltosen museo, Turku. Touko Laaksonen − The Man Behind Tom of Finland -näyttelyt 15.4.2017 asti, Salon Dahlmann ja Galerie Judin, Berliini.

Tom of Finlandin kuvien arvo on tunnustettu myös korkeakulttuurin osana. Teoksia esitellään eri puolilla maailmaa kiertävissä näyttelyissä ja osana taidemuseoiden pysyviä kokoelmia.

Näyttelyissä pääsee esille todellinen Tom of Finland. Niissä on munaa ja äänensä saa kuuluviin oikea Touko Laaksonen kulissien takaa.

Turussa Wäino Aaltosen museon pikkuruinen näyttely kertoo Laaksosen vaiheista muusikkona, työstä mainosalalla ja viimein kansainvälisesti tunnettuna Tom of Finlandina. Koska Laaksonen joutui elämään koko elämänsä kaapissa, suku tunsi hänet ennen kaikkea muusikkona. Suhde musiikkiin onkin näyttelyn keskeinen juonne.

Tom of Finlandin töitä on parhaillaan esillä myös kahdessa galleriassa Berliinissä. Salon Dahlmannin Loves and Lives sekä Galerie Judinin Ecce Homo – The Preliminary Drawings esittelevät kirjeitä, valokuvia ja teoksia.

Kuvat: Turun kaupunginteatteri, Otto-Ville Väätäinen. Tom of Finland -elokuva, Josef Persson, Mikko Rasila. Wäinö Aaltosen museo, Courtesy of Tom of Finland Foundation LA.

Kommentit (1)

Vierailija

FT, taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti Harri Kalha on kirjoittanut kirjan (2016): Tom of Finland – taidetta seksin vuoksi. Kustantaja SKS. Kirja on johdatus Tom of Finlandin tuotantoon ja sen taustaan, piirrostekniikkaan ja teeseihin. Queer-teorian lisäksi Kalha valottaa Laaksosen tuotannon suhdetta muuhun saman ajan lihatoritaiteeseen näin:

Laaksosen kuvat kiteyttävät täydellisesti homokulttuurin vartalo- ja seksikeskeisyyden.
Kuvat ilmensivät homoylpeyttä.
Tuotanto huipentui vuosien 1975–1990 hillittömän halun kuvauksiin, jotka etenivät tuplapanoista nelinpeleihin ja niin edespäin nahkaruoskan soidessa.
… luopumista sosiaalisesta kontrollista, kuten hyvästä mausta, ja antautumista perverssille, raadolliselle ihmisluonnolle.
Tämä himomyönteinen camp on kaukana nykypäivän populaarikulttuurin homomyönteisestä campista, jossa homot ovat täysin epäseksuaalisia, koomisia, sisustavia ja stailaavia kahden kiinalaislapsen adoptiovanhempia à la Moderni perhe.
Kuvat julistavat sitoumuksista vapaan miesten välisen seksin ilosanomaa ja ovat siten poikkiteloin lisääntymistä, perinteistä parisuhdetta ja sovinnaisuutta painottavan sosiaalisen järjestyksen kanssa. Kuvat ovat kaukana keskiluokkaisesta elämäntavasta, joka on asetettu myös homojen päätavoitteeksi. Laaksosen tuotanto ja sukupuolineutraali avioliittolaki eivät millään sovi samaan slingiin, sillä näitä miehiä ei kiinnosta parisuhde, vaan he haluavat vain olla kaikkien kanssa kaikkialla kaiken aikaa.

Kalha aloittaa kirjansa kysymällä: ”Onko Tom of Finlandin tuotanto taidetta vai pornoa” ja vastaa: ”Vastaan, että pornoahan se mitä ilmeisimmin on. Tomin kuvat luotiin pornoksi ja niitä kulutettiin pornona.”

Hesarin kulttuuritoimittaja kirjoitti heinäkuussa 2015 Laaksosen näyttelystä: ”Pakonomaisesti toistuvia ovat vissit tilanteet, kuten toteutunut tai todennäköinen raiskaus, joukkopano, rankaisu seksuaalisin keinoin ja tirkistely. Avainsana on alistaminen… On lupa unelmoida.”  Piirroksissa on siis  kyse alistamisesta unelmoinnista.

Kirjoitukset, joissa väitetään samojen kuvien motiiviksi tai sisällöksi jotakin aivan muuta tai peräti vastakkaista, eivät siis yksinkertaisesti pidä paikkaansa.  Kyse on sadomasokistisesta homopornosta.

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat