Hornaan sopusointu, valta ahneudelle
TUNNEN monesti jonkinmoista kammoa klassikkonäytelmiä kohtaan. Eivät minua niinkään pelota raskassoutuinen tyyli ja vanhahtava kieli, vaan päinvastoin teatteriohjaajien kova hinku nykyaikaistaa klassikkoja hinnalla millä hyvänsä.
Joidenkuiden ohjaajien mielestä sukupuoliroolien kääntäminen päälaelleen on aina kekseliäs ratkaisu. Jotkut uskovat, että tapahtumien sijoittaminen tämän päivän yritysmaailmaan tai vaikka psykiatriseen sairaalamiljööseen herättää katsojat pomminvarmasti.
Ehei, näissä moderneissa versioissa tyhjät tynnyrit tuppaavat kolisemaan eniten. Vähän siis hirvitti lähteä katsomaan Turun kaupunginteatterin Macbeth, jonka on mainostettu saaneen uutta virtaa Kari Heiskasen ohjauksessa.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/macbeth-aho.jpg?itok=g5jaXbPZ)
MACBETH luotaa ihmisyyden synkimpiä syövereitä, mutta vallanhimoa ja moraalia ruotiva tulkinta ei Turun kaupunginteatterissa ole haudanvakava. Macbethin pariskunnan makaaberi tuhon kierre on niin syvä, että se kääntyy paikoin jo karnevalistiseksi.
”Macbeth-tekstin neroutta on vahva kuvaus siitä sisäisestä kurimuksesta, johon valtaa hamuava itsensä ajaa. Shakespeare paljastaa sotasankari Macbethin raadollisuuden ja pienuuden, häpeän ja julkeuden kaikessa traagisuudessaan”, Kari Heiskanen kuvailee esityksen ydintä.
Shakespearen suuri tragedia on tuhoisan ahneuden ja vallanhimon analyysi. Päivänpolttava teema paisuu Heiskasen käsittelyssä jopa tarantinomaisiin mittoihin, joissa ironia, kauhu ja koomisuus lyövät kättä todellisuuden kanssa.
Toksinen leidi
MACBETHIN monologin tapaan Turun kaupunginteatterin näytelmäsovitus on täynnä huutoa ja vimmaa – vieläpä kaikuisan ja turhan voimakkaan mikrofoniäänen säestyksellä. Paikoin elementtien vyörytys saa katsojan haukkomaan henkeä ja näyttämöllä paletti tuntuu leviävän käsiin. Rock’n’roll, kaikkea on!
Vieraileva näyttelijä Eero Aho tekee Macbethin roolin vakuuttavasti ja johdonmukaisesti. Ensi-illassa Riitta Salminen vielä hapuili Lady Macbethinä, mutta ei rooli näillä ohjaajan ratkaisuilla välttämättä loistoonsa puhkea. Sinänsä tämä toksinen leidi olisi nykyaikana juuri kiinnostava hahmo omine motiiveineen.
Macbeth sanoi toivoneensa vanhuudelta kunnioitusta, rakkautta, kuuliaisuutta ja uskollisia ystäviä. Haaveeksi jäi. Hornaan sopusointu ja valta ahneudelle! Se on taas pelin henki.
