Kirjoitukset avainsanalla elämänviisaus

Tulen aina hyvälle tuulelle, kun mieleen juolahtaa entisen työkaverin iloinen silmänisku ja ponnekas sanonta: itseäni olen kiittänyt ja kiitosta on riittänyt!

Ymmärrän tuon puheenparren niin, että kun tietää itse tekevänsä jotain merkityksellistä ja tekee sen niin hyvin kuin osaa, ei kaipaa turhanpäiväisiä prenikoita tai latteita ylistyspuheita.

Kunnolla tehty työ, hyväsydämiset teot ja muille lausutut kauniit sanat palkitsevat terveesti omanarvontuntoisen ihmisen. Muun voi jättää omaan arvoonsa.

No, ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että aito kiitos lämmittää niin antajan kuin saajan mieltä. Kiitos voi olla muodollisuus, mutta siihen on mahdollista liittää myös sydän ja voimakkaita tunteita.

Milloin sinä muuten olet kiittänyt itseäsi viimeksi?

Kiitollisuus lisää hyvinvointia.

Kun ihminen kiittää aidosti, hän tuntee positiivista kiitollisuuden tunnetta. Kiitollisuus on jopa negatiivisten tunteiden paras vastalääke, koska se on huomion kiinnittämistä hyvään ja vie ajatukset negatiivisesta positiiviseen.

Samalla kiitollisuus on tärkeä osa mielen hyvinvointia. Se lisää niin ihmisen itsensä kuin muidenkin arvostamista. Kyky tuntea kiitollisuutta parantaa monella tapaa ihmissuhteita ja karkottaa myös kateutta.

Kiitollisuus voi lieventää ahdistavia tuntemuksia, joita esimerkiksi vakava sairaus aiheuttaa. Siksi vaikeissakin elämäntilanteissa kannattaa yrittää etsiä edes yksi asia, josta pystyy tuntemaan juuri sillä hetkellä kiitollisuutta.

Pienen pienikin kiitollisuudenaihe saattaa riittää antamaan voimavaroja, jotta voi hyväksyä sen, mitä ei voi muuttaa. Sen jälkeen pystyy keskittymään paremmin niihin asioihin, joihin kykenee oikeasti vaikuttamaan.

Elämälle kiitos.

Parhaillaan muistelen kiitollisena anoppiani, joka menehtyi viime viikonvaihteessa pitkän sairauden jälkeen 88-vuotiaana. Elämälle kiitos siitä, että olen saanut tutustua hänenlaisiin ihmisiin.

Näiltä viisailta vanhuksilta olen yrittänyt oppia, että vaikka elämänvaiheisiin kuuluu väistämättä myös tuskaa, sairauksia ja luopumista, aina voi löytää myös kauneutta ja kiitollisuuden aiheita. Kannattaa toivoa mieluummin kuin pelätä. Kannattaa tehdä työtä ja rakastaa.

Kiitollisuus estää pitämästä elämän hyviä asioita itsestäänselvinä. 

Kommentit (4)

70-vuotias

Kiitos Ari tuosta kauniista kirjoituksesta. Kiitos on kovin kinkkinen asia ja ainakin kun pitäisi osata olla itselleen kiitollinen jostakin. Omituista kuinka nyt eläkkeellä ollessani aloin pohtimaan kuinka hyvä olen ollut työelämässä ja kuinka hyvin olen tehnyt työni. En ollenkaan voi antaa kiitosta kaikista töistäni. Lukiessani Arin kirjoituksen tulin siihen tulokseen että kiitollisuuteen on kuitenkin aihetta. Olen myös huomautellut ympärilläni oleville ihmisille että kuinka paljon onkaan aihetta kiitokseen. Kiitän myös ahkerasti kanssaihmisiä, luulen sen tekevän heille hyvää. Ainakin näyttävät ilahtuvan.

Hyvämieli
Liittynyt24.8.2015

Täytyy osata olla  armollinen ja hyvillä mielin muistella mitä kaikkea kiitoksen arvoista olenkaan saanut aikaiseksi. Onko mieltä jäänyt kaihertamaan esim. työssä ne kerrat jolloin olet jäänyt ilman kiitosta vaikka omasta mielestäsi olisit ansainnut sen. Jos kotona opetetaan lapset kiittämään, niin se kantaa hedelmää aikuisenakin. Itse harmittelen ihmisten käyttäytymistä tilanteessa jossa näen äidin tulevan perässäni vaikka kauppaan lastenvaunujen kanssa ja jään pitämään hänelle ovea auki. Luulisi siinä irtoavan vaikka pienen kiitoksen sanan, mutta usein saa välinpitämättömän mulkaisun. Toki kiittäjiäkin osuu kohdalle. Onko kiitos niin vaikea sana lausua ääneen?

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat