Vieno Kekkonen, 82, on kerta kaikkiaan ihastuttava artisti. On jo sinänsä hurmaavaa kuunnella livenä taiteilijaa, joka debytoi levylaulajana vuonna 1955. Mutta miten kaunis ääni hänellä on edelleen. Mikä karisma ja lavasäteily!

Kekkosen ura iskelmälaulajana hakee Suomessa vertaistaan. Hänen menestyskappaleitaan ovat olleet muun muassa Tie, Sateenkaaren tuolla puolen, Preerian keltainen ruusu, Sävel rakkauden, Ei koskaan sunnuntaisin ja Kesän vihreät lehvät.

Aikoinaan Vieno Kekkonen keikkaili ahkerasti Jaakko Salon ja Erkki Valasteen orkestereiden solistina ja esiintyi elokuvissa sekä televisio-ohjelmissa, kuten Hilman päivät ja Suuri sävelparaati. Kekkosen tulkitsemat joulu- ja lastenlaulut ovat klassikkoja, jotka suomalaiset tunnistavat yhä radiosta.

Laulajan ura päättyy.

Nyt Vieno Kekkonen on päättänyt lopettaa esiintymiset. Myös siksi oli niin ihmeellistä kuulla hänen laulavan vielä Musiikkiteatteri Kapsäkin lavalla Helsingissä. Millaista syvyyttä aika onkaan tuonut vanhoihin lauluihin.

Musikaalisävelmät My Fair Ladysta Chessiin viihdyttivät matineayleisöä. Euroviisurallatus Vanha svengi (La det swinge) ja kletzmer-potpuri taas antoivat vauhtia. Olisin voinut kuunnella pitempään ja tanssia vaikka koko yön.

Musiikilla ja myönteisellä muistelulla on valtava voimauttava vaikutus. On vaikea yrittää edes kuvitella, miten monet tärkeät hetket elämän varrelta muistuivat yleisön − ja artistin − mieleen Vieno Kekkosen laulaessa. Herkässä olivat niin hymy kuin kyyneleet.

Kun konsertin tuottama mielihyvä purkautui kukitukseen ja suosionosoituksiin, Vieno Kekkonen heltyi jättämään takaportin. Elämä on opettanut, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Ihastus oli melkein käsin kosketeltavaa.