Kirjoitukset avainsanalla teatteriarvostelu

Enkeli vakuuttaa, että aidsiin sairastunut, poikaystävänsä hylkäämä ja epätoivoinen Prior (Aleksi Holkko) on profeetta. Kuvat: Mitro Härkönen

Nuori näyttelijäpolvi tuo modernin klassikon näyttämölle hengettömästi.

TEATTERI | Angels in America, Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 13.12. asti. Käsikirjoitus Tony Kushner, suomennos Juho Gröndahl. Ohjaus ja sovitus Linda Wallgren. Lavastus- ja pukusuunnittelu Tarja Simone, valosuunnittelu Ville Virtanen, videosuunnittelu Ville Virtanen ja Linda Wallgren. Musiikki Joonas Outakoski ja Stina Koistinen, äänisuunnittelu Joonas Outakoski. Koreografi Suvi Kemppainen, naamioinnin suunnittelu Saara Huuhtanen. Muusikko Stina Koistinen. Rooleissa Kristiina Halttu, Markku Haussila, Aleksi Holkko, Leo Ikhilor, Aksa Korttila, Inke Koskinen, Otto Rokka ja Timo Tuominen. ★★

ANGELS in America (1991–92) on moderni, palkittu klassikkonäytelmä, joka vie Kansallisteatterissa 1980-luvun New Yorkiin. Louis (Markku Haussila) saa kuulla, että hänen poikaystävällään Priorilla (Aleksi Holkko) on aids, ja hän pakenee juuri silloin, kun rakastettu tarvitsisi eniten tukea. Kärsivä Prior alkaa nähdä outoja näkyjä, ja enkeli ilmestyy kertomaan hänen olevan profeetta.

Nuorella mormonijuristi Joella (Otto Rokka) taas on edessään lupaava ura politiikassa, mutta oman homouden tiedostaminen sekoittaa elämän. Joen masentunut vaimo Harper (Aksa Korttila) pakenee piinaavaa todellisuutta lääkkeiden tuomiin harhanäkyihin. 

Samaan aikaan kivenkova poliittinen peluri Roy Cohn (Timo Tuominen) joutuu käymään kamppailua menneisyyden haamujensa kanssa. Cohnin hahmo perustuu todelliseen henkilöön, jolla oli vaikutusvaltaa muun muassa Ethel (Kristiina Halttu) ja Julius Rosenbergin oikeudenkäynnissä. Aviopari tuomittiin kuolemaan vakoilusta vuonna 1951.

Roy Cohn (Timo Tuominen) kärsii ja hoitaja (Leo Ikhilor) auttaa hädässä.

MUISTAN, millaisen vaikutuksen Angels in America teki televisiosarjana kaksikymmentä vuotta sitten. Minisarja voitti viisi Golden Globe -palkintoa, 11 Emmyä ja muita palkintoja. Minusta tarina oli paitsi koskettava myös älykäs, pelottava ja kiihottava. 

Erityisen vaikuttavana mieleen jäi Al Pacinon esittämä ristiriitainen Roy Cohn. Aidsiin sairastunut Cohn ei omien sanojensa mukaan ollut mikään homo; hän oli hetero, joka vain sattui harrastamaan seksiä miesten kanssa. Pacino oli hurjassa iskussa, ja hänet palkittiin ansaitusti parhaasta miespääosasta.

Ihmisiä pelotti aids-epidemia, otsonikato ja kylmä sota, eikä kukaan tiennyt, oliko maailma ajautumassa vielä pahempaan katastrofiin. Homofobia ja rasismi rehottivat.

Tämä kaikki taitaa olla jo nähty.

AIKAKAUDEN kollektiivinen pelko näkyy Angels in America -näytelmässä yksilöiden traagisina kohtaloina, jotka kietoutuvat toisiinsa. Jostain sairauden, epäuskon ja ennakkoluulojen alta pyrkii sentään kantautumaan viesti: lisää elämää, enemmän toivoa ja rakkautta.

Kansallisteatterin nykyversiossa tuo viesti ei välity erityisen vahvana. Lopputulos on hengetön nuoren näyttelijäpolven raivokkaasta yrityksestä huolimatta. Yhtymäkohdat tämän hetken todellisuuteen ovat ilmeisiä, mutta tekstimassa hukuttaa näyttelijät. Parhaimmillaan Aleksi Holkko koskettaa omassa roolisuorituksessaan. Vanhat ketut Kristiina Halttu ja Timo Tuominen ovat toki varmaotteisia, ja Cohnin kuolinvuoteella Tuomisen fyysisyys satuttaa. 

Kaikkea on, mutta Angels in America ei lähde oikein kunnolla lentoon. Vaikka Linda Wallgrenin ohjaus lomittaa tapahtumia ja teemoja näppärästi, pitkän ja täyteen ladatun esityksen lopussa paatos saa jo pidättämään haukotusta. Tämä kaikki taitaa olla nähty.

Blogikirjoitus on arvio ennakkoesityksestä 5.10.2024.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttelijä Timo Ruuskanen on tismalleen saman pituinen kuin esikuvansa Tapio Rautavaara. Kuva: Nils Krogell

Teatteriesitys kertoo Tapio Rautavaaran elämäntarinan.

MONOLOGI | Rautavaara – ihminen ja ikoni. Teatteri Avoimet Ovet, ennakko 5.2. Käsikirjoitus Timo Ruuskanen, ohjaus Olka Horila. Valosuunnittelu Jukka Kuronen, äänisuunnittelu Kari Paukola, tarpeisto Karita Fallström-Autio. Roolissa Timo Ruuskanen. Tuotanto Riihimäen Teatteri, Teatteri Avoimet Ovet ja Timo Ruuskanen. ★★★★★

NÄYTELMÄ Rautavaara – ihminen ja ikoni sai kantaesityksensä Riihimäen Teatterissa viime syksynä. Näyttelijä Timo Ruuskanen jatkaa monologin esittämistä nyt myös teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä. 

Ruuskanen kertoo esityksensä olevan rakkauslaulu lapsuuden sankarille, selviytymiselle, suurille ikäluokille, ihmisyydelle ja ihmisten kohtaamisen parantavalle voimalle. Tapio Rautavaaran kyky ja halu kohdata ihmisiä on tehnyt Ruuskaseen suuren vaikutuksen näytelmän tuotantoprosessin aikana.

”Tänään toivon meille kaikille rohkeutta liikkua hetkeksi omien kupliemme ulkopuolelle, kohti kohtaamisia ja kuuntelemista” Timo Ruuskanen toteaa käsiohjelmassa.

Koko kansan reissumies, kaikkien Tapsa!
Koko kansan reissumies, kaikkien Tapsa!

ESITYS kertoo Tapio Rautavaaran elämäntarinan köyhästä, isättömästä työläispojasta suurta suosiota nauttivaksi muusikoksi, elokuvatähdeksi, olympiavoittajaksi ja suomalaisten sankariksi. Rautavaarasta tuli Tapsa, koko kansan rakastama reissumies.

Muistelmissaan Tapio Rautavaara on kertonut sota-ajan jättäneen lähtemättömät jäljet. Esityksen vaikuttavimpia kohtauksia onkin vihollisen yllättävä kohtaaminen metsässä silmästä silmään.

Draaman kaari on huikea. Ennen pitkää näyttämölle astuu perisuomalaiseen tapaan paitsi sankarin alkoholiongelma myös traaginen kuolema. Kaiken tämän Timo Ruuskanen myötäelää virtuoosin ottein. 

Roolit vaihtuvat lennossa.

MUSIIKKI kuuluu näytelmässä komeasti tyylitellen. Tapio Rautavaara levytti yli 300 laulua, mutta esitys pureutuu ennemmin ajankuvaan ja elämään niiden takana. Kaikille tutut sävelmät jäävät kumminkin soimaan korviin. Daiga-daiga-duu!

Timo Ruuskasen kyky muuntautua Rautavaaran elinvuosiin ja mielenliikkeisiin on vakuuttavaa. Roolit vaihtuvat lennossa, eikä katsojalle tuota minkäänlaisia vaikeuksia pysyä kärryillä - esitystä ei edes ajattele monologina sen kummemmin. Loppupuolella analogioita nykyaikaan väännetään rautalangasta, mutta tulipahan selväksi.

En muista koskaan suositelleeni teatteriesitystä erityisesti äijäporukoille, mutta nyt on tarjolla vajaan parin tunnin setti, jossa ei käy aika pitkäksi ja josta löytyy miehistä jutun juurta vielä jatkoillekin. Niin paljon on aihetta lauluun.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram