Kirjoitukset avainsanalla sosiaalihuoltolaki

Keskustelen kotona asuvien vanhusten ongelmista harva se päivä. Henkinen taakka painaa neuvottomia omaisia ja läheisiä. Yhä useammin myös naapurit ovat huolissaan ja kyselevät epätietoisina, mistä voi saada apua iäkkäälle ihmiselle.

Kysymykset ovat mutkikkaita, eikä niihin ole olemassa patenttiratkaisua. Tilanne pitää arvioida kokonaisvaltaisesti ja toimiva lopputulos perustuu aitoon välittämiseen. Vanhuksen oma mielipide on ensisijaisen tärkeä.

Onneksi minulla on näitä keskusteluja varten takataskussa edes yksi varma konsti. Kysyn aina, onko kunnan sosiaalitoimi selvittänyt vanhuksen palvelujen tarvetta. Se on hyvä lähtölaukaus tilanteeseen puuttumiselle.

Valtaosa ihmisistä ei ole kuullutkaan palvelutarpeen selvityksestä, saati lakiin kirjatusta oikeudesta saada se. Niin se vain on. Jokaisella 75 vuotta täyttäneellä on lakisääteinen oikeus palvelutarpeen arviointiin.

Kuka vain voi pyytää arviointia.

Palvelutarpeen arvioivat oman kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät yhdessä vanhuksen ja hänen omaistensa kanssa. Arviointi tehdään kotona.

Selvityksessä arvioidaan paitsi toimintakykyä myös asumisen esteettömyyttä ja turvallisuutta sekä tarvittavien palvelujen saatavuutta. Toimintakyky arvioidaan testeillä, keskustelemalla ja havainnoimalla. Arvioinnissa voidaan todeta tarve esimerkiksi kotihoitoon, asunnon muutostöihin, toimeentuloturvaan tai kuljetuspalveluun.

Selvityksen jälkeen neuvotellaan vaihtoehdoista ja laaditaan suunnitelma, jossa määritellään toimintakykyä tukevat ja hoidon turvaavat palvelut.

Palvelutarpeen arviointia voi pyytää itse tai selvityspyynnön voi esittää omainen, viranomainen tai kuka tahansa vanhuksen tilanteen tunteva.

Pyynnön voi tehdä puhelimessa kunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Joissakin kunnissa pyynnön voi lähettää myös sähköpostitse tai nettilomakkeella.

Lain mukaan kunnan on järjestettävä pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta. Arviointi edellyttää aina asiakkaan suostumusta.

Kommentit (2)

PKolli

Palvelutarpeen arviointi, taitaa olla jopa kinkkinenkin asia. Kerron, mitä oma äitini sanoi vastaavassa tilanteessa. " Minun tyttäreni hoitaa minut enkä  tarvitse  mitään apua ulkopuolelta ".  Näin todella oli, että asuimme samassa huushollissa ja hoidin häntä ja miestäni, joka oli sairastunut.  Äiti sai elää 95 vuotiaaksi melko terveenä koko ajan, mutta toki hän tarvitsi apua monessa paikassa, vaikka pesuissa, housujen ylösnostossa, nukkumaan mennessä ym. viimeisinä vuosinaan.

Vierailija

73-vuotiaan, muistisairaan äitini luona kävi palvelutarpeen arvioija. Olin etukäteen kertonut, ettei äitini muista syödä. Arvioija keksi, että ongelma selviää ruoan toimittajaa vaihtamalla, vaikka missään vaiheessa ruoan laatu tai määrä ei ole ollut ongelma. Äitini ei saanut palveluja, kun oli liian hyvässä kunnossa... 

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat