Kirjoitukset avainsanalla Ari Liimatainen

Kuva: Ari Liimatainen
Kuva: Ari Liimatainen

Kirjoitin ensimmäisen blogitekstini reilut kolme vuotta sitten. Olin sanonut itseni irti kustannusalalta ja aloittanut vanhustyön opinnot. Alun perin Geron-blogin oli tarkoitus olla projekti, jonka avulla voisin jäsentää ajatuksiani minulle uudesta ammattialasta.

Sain geronomiopinnot päätökseen ja nyt olen työskennellyt jo toista vuotta omaishoitoyhdistyksessä viestinnän asiantuntijana. Työpaikan valinta osui naulan kantaan, koska valtaosa omaishoitajista on iäkkäitä puolison hoivaajia ja saan yhdistää kaksi ammatillisen intohimoni kohdetta: viestinnän ja vanhustyöt.

Tarvitaan asenteenmuutos

Väestön ikääntyessä hyvä vanhustyö ja vanhuspolitiikka kaipaavat äänekkäitä puolestapuhujia enemmän kuin koskaan. Vanhustenhoito herättää kyllä vilkasta mielenkiintoa. Media uutisoi epäkohdista kärkkäästi, mutta jääkö homma aina sikseen? Miten vanhusten asemaa voi parantaa todellisuudessa?

Juhlapuheissa vanhuus on viisautta, vaikka käytännössä vanhoihin ihmisiin suhtaudutaan meillä hyvin väheksyvästi ja jopa vihamielisesti. Suomi on ikärasistinen maa, jossa tarvitaan kipeästi asenteenmuutosta.

Tietoa, taitoa, tahtoa ja tunnetta

Toistakymmenentä vuotta sitten Vanhustyön keskusliiton silloinen toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen kiteytti hyvän vanhustyön määritelmän neljään t-kirjaimeen: tieto, taito, tahto ja tunne.

Tuo nelikko on edelleen paras tietämäni muistisääntö sekä vanhustyön että vanhuspolitiikan tekijöille. 

Olen Karjalaisen kanssa samaa mieltä myös siitä, että vanhustyö on nyt ja tulevaisuudessa ihmisten työtä ihmisten kanssa. Teknologia on hyvä apulainen, mutta se ei voi koskaan korvata ammattitaitoista henkilöstöä. 

Olkoon viimeinen sana toivo

Yhden t-kirjaimen haluaisin omasta puolestani vielä lisätä. Olkoon viimeinen sana toivo. Jotkut miettivät tuonpuoleisia, mutta osaltani haluan elätellä toivoa paremmasta elämästä täällä maan päällä.

Yhteiskuntamme ei kannata hylätä vanhoja ihmisiä eikä yhtäkään saa jättää yksin. Toivo voi löytyä eletystä elämästä tai toisen ihmisen läsnäolosta arjessa. Toivo tekee tästä hetkestä merkityksellisen, meille kaikille.

Tämä on viimeinen tekstini ET-lehden blogeissa. Vastedes puheenvuoroni voi lukea Uuden Suomen verkkosivuilta ja Geron-nettisivulta. Kiitän kaikkia lukijoita näistä vuosista ja toivotan hyvää vanhuutta. Kiitos palautteista ja kohtaamisista!

Vanhentukoon jokainen meistä rohkeasti tyylillään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Terhi

Kiitos Ari näistä blogiteksteistäsi, ikävä että niitä ei fiidiini jatkossa enää tule. Omaishoitajuuden alkumetreillä nämä kaikki kertomasi ovat koskettaneet vahvasti. Toivo on hyvä lisäys, sitä ja tietoa tarvitsen, tunne on aina mukana, taito...sitä toivon ammattiosaajilta. Kaikkea hyvää sinulle❤️

Terhi

Tahto muuttui taidoksi:) mutta tahtoakin toivon ammattiosaajilta, meillähän sitä jo on.

Tuulikki

Mielestäni blogisi on ollut yksi et-netin parhaista. Harmi, että se loppuu täällä, missä on paljon vanhuksia sitä lukemassa. Hyvät jatkot sinulle ja kiitos , että jaksoit näinkin pitkään kirjoitella tänne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanha kunnon Tina Turner onnistui järjestämään yhden loppuvuoden hienoimmista yllätyksistä. Luin muistelmat Tina Turner– Minun rakkaustarinani ja näin Lontoossa musikaalin Tina – The Tina Turner Musical. Täydellinen yhdistelmä! 

Turner täyttää ensi vuonna 80 vuotta, ja hän on lopettanut esiintymiset jo kauan sitten. Voisi kuvitella, ettei tarinasta irtoaisi enää uutta kerrottavaa.

”Tina, kyllä me tiedämme jo kaiken sinusta ja Ikestä ja helvetistä, jonka läpi kuljit. Tiedämme, että pakenit hirveästä suhteesta ja pidit pintasi. Ja loppu onkin historiaa.”

Elämäkertansa alkusanoissa Tina Turner lupaa silti yllättää lukijansa, ja sen hän totta vie tekee. Kirja on paitsi vahva selviytymis- ja rakkaustarina myös tunteita nostattava kertomus vakavien sairauksien kanssa kamppailevasta ikääntyneestä tähdestä. 

Ennen kaikkea Tina Turnerin muistelmat kertoo kuitenkin artistista, joka on aina kulkenut omia polkujaan. En yllättynyt siitä, että Turner halusi kuulla omissa häissään 73-vuotiaana Frank Sinatran My Way -kappaleen: "The record shows I took the blows / And did it my way."

On mahdollista muuttaa myrkky lääkkeeksi

Tina Turnerin elämäkerta päättyy Aldwych-teatteriin Lontooseen. Turner kertoo, miten oudolta tuntuu nähdä elämänsä ihmiset näytelmän hahmoina. Nutbush City Limits käynnistää show’n ja lähes kolmetuntinen tunne-elämän vuoristorata voi alkaa.

River Deep – Mountain High on musikaalin huippukohtia. Proud Mary villitsee yleisön laulamaan, taputtamaan ja keinumaan mukana. Private Dancer, Let’s Stay Together, The Best… Pääosan esittäjä Adrianne Warren ei vain esitä Tina Turneria, hän on Tina Turner.

Kirjassa Tina Turner istuu katsomassa omaa tarinaansa ja muistelee vanhaa buddhalaista sanontaa: on mahdollista muuttaa myrkky lääkkeeksi. Matka jatkuu.

Minä taas istun Aldwych-teatterissa ja nautin täysin rinnoin teatterin taikapiiristä. Uskon joka sanan ja elän joka sävelen.

I call you when I need you, my heart's on fire
You come to me, come to me wild and wired
Oh, you come to me, give me everything I need

Tina Turner, Deborah Davis, Dominik Wichmann: Tina Turner – Minun rakkaustarinani. Suom. Juha Ahokas ja Ari Väntänen. Like 2018
 
Tina – The Tina Turner Musical. Aldwych Theatre, Lontoo. Ohjaus Phyllida Lloyd, kapellimestari Tom Kelly, koreografia Anthony Van Laast. Keskeisissä rooleissa Adrienne Warren, Kobna Holbrook-Smith, Madeline Appiah, Lorna Gayle, Tom Godwin, Francesca Jackson. ★★★★★
 
Kuvat ja video: Tina Turner – Minun rakkaustarinani -kirjan kansi; Tina – The Tina Turner Musical, Manuel Harlan

Kommentit (1)

Sääli, ettei televisiosta tule Sohvaperunoita tällä viikolla. Olen niin koukussa ohjelmaan, etten tiedä, mitä keksisin perjantai-illan ajan kuluksi.

Sohvaperunoiden kanssa on mukava nollata työviikko. Heidän seurassaan tulee katsottua pikakelauksella tv-ohjelmia, joita ei muuten katsoisi.

Tosin eivät ohjelmat aina paljonkaan hetkauta. Koko homman pointti on siinä, että sohvaperunoista on tullut kuin naapureita tai ystäviä, jotka pistäytyvät kertomaan kuulumiset ja tuomaan itse leivottua piirakkaa.

Ei semmoisia ystäviä muuten enää olekaan.

Kertoja tekee sohvaperunoista samastuttavia.

Sohvaperunat ovat nokkelia ja sanavalmiita. Nauran usein ääneen heidän kanssaan, mutta ohjelmaan kuuluu vielä yksi nerokas ratkaisu: kertojan ääni.

Joka jaksossa kertoja selostaa lakonisesti, mitä kaikkea ystävillemme on viikon aikana tapahtunut. No, yleensä ei kovin paljon, mutta juuri se tekee sohvaperunoista naapureita, joihin voi samastua.

Viime viikolla Jorma ja Soile olivat käyneet kirpputorilla. Jorma oli löytänyt kirjoja ja Soile ostanut Jormalle Tex Willereitä.

Åke taas voittanut Henkan järjestämän tietovisan. Hän oli saanut valita palkinnoksi suurennuslasin tai kahvipaketin. Valinta oli kohdistunut suurennuslasiin, mutta Åke oli saanut silti myös kahvipaketin, koska vierustoveri oli antanut sen hänelle.

Ruusa-vauva oli oppinut kääntymään.

Kertoja sukeltaa sohvaperunoiden arkeen ja tarjoaa pieniä helmiä, jotka eivät muuten ikinä päätyisi julkisuuteen. Meidän tavallisten ihmisten elämää.

Sohvaperunoitan elämääni.

Nyt olen alkanut selostaa omaa arkeani samaan tapaan. Siinä tajuaa yllättävän nopeasti huumorin vapauttavan vaikutuksen ja näkee pienet vastoinkäymisensä oikeissa mittasuhteissa. Olen onnellisempi.

Saatan sohvaperunoittaa elämääni toteamalla esimerkiksi, että Arilta puhkesi aamulla polkupyörästä rengas. Hänestä se merkitsi maailmanloppua.

Elämääni sohvaperunana voi kuulua yhtä lailla toteamus Ari kaatoi töissä kahvit syliin. Loppupäivä meni housuja kuivatellessa.

Kannattaa kokeilla, miten terapeuttista on leikkiä oman elämänsä lakonista voice overia ja kertoa kolmannessa persoonassa ääneen vaikkapa epäonnistumisesta, joka tapahtumahetkellä tuntui vuorenkorkuiselta. Toki onnenkantamoisensakin sopii kuitata.

Viimeistään tänä perjantaina on hyvää aikaa.

Kuva: Pyry Pietiläinen / Yle Kuvapalvelu

Kommentit (4)

Vierailija

Olen myös täysi Sohvaperunat-addikti. Ehkä juurikin tuo samaistuttavuus ja fiilis, että he ovat kerran viikossa kylään tulevia ystäviä tai naapureita, tekee formaatista niin koukuttavan.

Vierailija

Aina täytyy katsoa ja koiran ulkoilu tapahtuu tuntia ennen.On kyllä hyvä ohjelma ikä haitari sopiva .ja keskustellaan lenkillä toisten kanssa.Perjanti meni hyvää tehden Nenä päivän merkeissä.

Vierailija

Vaikka olisi ainoa ohjelma televisiossa niin en katsoisi. Ei tyhmempää voi olla! Tämä on siis minun mielipide.

Ei olisi ikinä pitänyt klikata uutista, jonka mukaan korvamadoista on tehty väitöskirja. Toisaalta tiesin jo etukäteen, että pelkkä otsikko laukaisee reaktion. Turha pyristellä.

Aina kun kuulen tai luen jostain sanan korvamato, päässäni alkaa laulaa Mikko Alatalo

Olipa kerran pieni paha noita
Känkkäränkkä nimeltään

Olisin onnellinen, jos oma korvamatoni olisi mikä tahansa muu kappale kuin tuo hirveä rallatus. Maksaisin omaisuuden, mikäli joku pystyisi istuttamaan tilalle Olavi Virtaa.

Joillakin ihmisillä soi päässään Jean Sibelius, joillakin toisilla kuulemma kansanlaulut. Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni jonkun vänkkäräsäärisen noidan?

Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin
ei lapset pysty nukkumaan

Tutkija Lassi A. Liikkanen käyttää korvamadosta nimitystä tahdosta riippumaton musiikinkuvittelu. Musiikin päässäsoiminen on hänen mukaansa ainutlaatuinen ilmiö, joka poikkeaa muista tahdosta riippumattoman muistin lajeista.

Useimmat tietävät, miten vaikea korvamatoja on hillitä tai pysäyttää. Niiden merkitystä ei täysin tunneta, mutta kyseessä saattaa olla jonkinlainen luonnollinen mielialan hallinnan keino, päänsisäinen levyautomaatti.

Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä
kun on Känkkäränkkä-päivä

Päässäsoiminen on muisti-ilmiö, joka on yhteydessä ympäristön ärsykkeisiin. Jokin toinen kappale saattaa pyöriä päässä vähän aikaa, mutta sitten kulman takaa tupsahtaa taas mielleyhtymä, joka laukaisee vanhan känkkäränkän. 

Mahtavatko jotkut ihmiset olla alttiimpia musiikin päässäsoimiselle kuin toiset? Minulla ainakin on tapana poimia tiedostamattani ihan tavallisista keskusteluista iskusanoja, jotka laukaisevat välittömästi jonkin laulun soimaan päässäni.

Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä
tule vain kerran viikossa

Muistan vuosien takaa pitkän automatkan, jonka aikana huvitin kanssamatkustajia laulamalla ääneen iskelmänpätkiä melkein mistä tahansa keskustelussa mainitusta sanasta. Tai siis kuvittelin huvittaneeni.

Muutaman tunnin kuunneltuaan kuljettaja totesi yksikantaan, että jos laulu ei takapenkillä nyt lopu, iskelmäprinssi saa luvan jäädä seuraavalle bussipysäkille.

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat