Kirjoitukset avainsanalla Ari Liimatainen

Viimeinen ilta

17.8.2025 klo 15:20

Katri Helenan jäähyväiskonsertissa laulut olivat kaikille yhteisiä. Kuvat: Vilma Norokorpi

Katri Helenan juhlakonsertissa laulu yhdisti sukupolvet. Myös bloggaaja vilkuttaa jäähyväisiksi.

ISKELMÄLAULAJA Katri Helena täyttää tänään 80 vuotta. Parhaat onnittelut!

Eilisiltainen Helsingin Olympiastadionin konsertti sinetöi yli 60 vuotta kestäneen elämäntyön unohtumattomasti. Viimeinen ilta -konsertti oli kaunis sukupolvia yhdistävä kokemus, joka tallentui myös kansallisen kulttuuriperintömme omintakeiseksi osaksi.

Jäähyväiskonsertissa oli 42 000 ihmistä, ja Katri Helena teki konsertillaan historiaa. Kukaan hänen ikäisensä kotimainen artisti ei ole aiemmin täyttänyt Olympiastadionia – eikä vastaavaa ole nähty kovin usein edes maailmanlaajuisesti.

Yle esittää Katri Helenan konsertin televisiossa itsenäisyyspäivänä.

KONSERTISSA kuultiin ehtymätön hittiputki. Katri Helena aloitti show’n hieman arkaillen mutta vapautui silminnähtävästi Katson sineen taivaan -avauksen jälkeen. – Tervetuloa! hän huikkasi katsomoon.

Rakastettu artisti sai yleisön syömään kädestään. Laulut olivat yhteisiä meille kaikille. Esityslistalta kuultiin klassikkoja kerta toisensa perään: Nuoruus on seikkailu, Vasten auringon siltaa, Puhelinlangat laulaa, Paloma Blanca, Katson autiota hiekkarantaa, Johnny Blue ja Kai laulaa saan.

Kyynelkanavat aukenivat viimeistään siinä vaiheessa, kun Suvi Teräsniska astui taustakuorosta esittämään Sing & Shine -lapsikuoron kanssa sodanvastaisen kappaleen Äänesi mä kuulen. Kuului historian siipien havinaa, kun yleisö sai nähdäkseen Katri Helenan manttelinperijän ja valtakunnan uuden iskelmäkuningattaren.

Muu häviää, mutta jäljelle jää
vain sateenkaaremme tää.
Me teimme sen silmät kimmeltäen,
tuon sillan kahden sydämen.
Me saimme aikaan sen.

KATRI Helena herkisteli vielä Almaz, onnen lapsi -kappaleen ajan, mutta sitten irroteltiin Leri Leskisen 20-henkisen orkesterin säestyksellä Kesän lapsi, Vie minut, Letkis ja Minne tuuli kuljettaa. Ikävä vain, että Golden Circle -alue katsomon etuosassa oli myyty aivan liian täyteen ja ihmiset joutuivat taituroimaan parituntisen ahtaasti sulloutuneena.

Hilpeiden muisteloiden jälkeen syysillan haikea tunnelma tiheni taas käsin kosketeltavaksi – vielä viimeisen kerran. Joulumaa, Syysunelma, Ei kauniimpaa, Mun sydämeni tänne jää, Lintu ja lapsi… Yhdessä edettiin vääjäämättä jo kohti loppuhuipennusta ja ilotulitusta.

Katri Helena lauloi Juha Vainion sanoittaman Me teimme sen ja Jukka Kuoppamäen Anna mulle tähtitaivas. Laulajan testamenttina kuultiin Elämän tie, jonka Elton John teki alun perin Leijonakuningas-elokuvaan vuonna 1994. Valojen himmetessä lavan laidalta vilkutti onnellinen iskelmälaulaja.

Tämä on viimeinen kirjoitukseni ET-lehden blogeissa. Kiitos mieltä ilahduttaneista palautteista ja kohtaamisista lähes kymmenen vuoden ajalta! Ystävällisesti tervehtien Ari Liimatainen, geron.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Geron

Ikäihmiset jääneet sodan jalkoihin Ukrainassa

klo 17:18 | 2.8.2025

Miljoonat ikäihmiset kärsivät Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Kuvat: HelpAge International

”Mitä seuraavaksi vielä tapahtuu?”

UKRAINASSA on lähes yhdeksän miljoonaa ikääntynyttä ihmistä. Sodan keskellä suurin osa heistä on jäänyt asumaan omaan kotiinsa pystymättä pakenemaan tai haluamatta lähteä.

Monet ikääntyneistä eivät voi juosta turvaan, kun ilmahälytyssireeni soi. He eivät kykene laskeutumaan kellareihin tai kävelemään pitkiä matkoja. Näkymättöminä ja unohdettuina he joutuvat nyt tulemaan toimeen jopa ilman ruokaa, puhdasta vettä ja lääkkeitä.

Viime vuonna lähes puolet Ukrainan sodassa kuolleista siviileistä oli yli 60-vuotiaita.

Ikäihmisten tilanne Ukrainassa on hälyttävä. Sota loukkaa ihmisoikeuksia.

KANSALAISJÄRJESTÖ HelpAge International kertoo tuoreessa raportissaan, että miljoonat Ukrainassa sodan jalkoihin jääneet ikäihmiset ovat vailla terveydenhuoltoa. Raha ei riitä edes perustarpeiden tyydyttämiseen.

Evakkoon joutuneet vanhukset elävät nyt asuntoloissa ja laitosoloissa. 75-vuotias Anatolii toteaa järjestön raportissa, etteivät tällaiset paikat ole kovin sopivia ikääntyneille. ”On ahdasta. Joskus haluaisin olla edes yksin, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Jopa vankiloissa on vierailuhuoneita sukulaisten käyntejä varten, mutta täällä ei ole mitään.”

Sota järkyttää ikääntyneiden ukrainalaisten mielenterveyttä. Anatolii sanoo menetysten ja epävarmuuden vaikuttaneen häneen syvästi. ”Näen edessäni vain tyhjyyttä.”

Rahaa ei ole tarpeeksi edes ruokaan.

ANATOLII kertoo, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan käänsi koko hänen elämänsä ylösalaisin. ”Ennen sotaa pidin yhtä ystävien sekä naapurien kanssa. Kaikki lapseni asuivat lähellä. Nyt sota on vienyt minulta kodin ja mahdollisuuden elää rakkaiden ihmisten kanssa.”

Anatolii toteaa, että vuosien kuluessa avun määrä on vähentynyt merkittävästi. Ikäihmisten taloudellinen tilanne Ukrainassa on jo hälyttävä, sillä 91 prosenttia heistä sanoo, ettei heillä ole tarpeeksi rahaa ruokaan.

75-vuotias Anatolii on yrittänyt löytää töitä parantaakseen omaa taloudellista tilannettaan ja auttaakseen lapsiaan. Ikääntyneille ei kuitenkaan ole juuri mitään tarjolla. ”Mutta eniten minua huolestuttaa ajatella, mitä seuraavaksi vielä tapahtuu”, Anatolii sanoo.

HelpAge International on maailmanlaajuinen voittoa tavoittelematon järjestö, joka pyrkii parantamaan ikääntyneiden ihmisten elämää.

Geron

Ikiomat oopperajuhlat – elämä kuin linnunmaitoa

klo 12:22 | 20.7.2025

Vanha ja yksinäinen Sir Morosus (Peter Rose) on Richard Straussin omakuva oopperassa Die schweigsame Frau. Kuva: Staatsoper Unter den Linden / Bernd Uhlig

Berliinin oopperat tarjoavat jokaiselle jotakin myös heinäkuussa.

OOPPERAJUHLIEN aikaan Savonlinnasta näytti olevan mahdotonta saada yösijaa järkihintaan. Päätin järjestää omat festivaalit Berliinissä, jossa oopperatalojen esityskausi jatkuu aina heinäkuuhun asti.

Olavinlinnassa minua olisi kiinnostanut ainakin Macbeth, koska sen teemat puhuttelivat jo talvella Turun kaupunginteatterissa. Nyt Staatsoper Unter den Linden tarjosi sen sijaan Giuseppe Verdin toisen klassikon La Traviata, joka ihastutti viime vuonna Tampereen oopperassa.

Sopraano Jeanine De Bique hurmasi Violetta Valéryn roolissa Berliinin valtionoopperan yleisön, joka olikin tällä kertaa nuorenpuoleista. Suurta luokkaretkeläisten joukkoa innosti aplodeihin myös ilmeikäs bassobaritoni David Oštrek (tohtori Grenvil).

Show me the way to the next whisky bar… Alabama song oopperasta Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny on tuttu myös The Doorsin versiona. Kuva: Deutsche Oper Berlin / Thomas Aurin

DEUTSCHE Oper Berlin on toinen Berliinin suurista oopperataloista. Siellä sai tällä viikolla ensi-iltansa Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin kulttiooppera Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny (Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho).

Kokemus oli villi ja omintakeinen. Koko ooppera oli lavastettu auloja myöten rujoksi Mahagonnyn kaupungiksi, jossa yleisö ja esiintyjät kulkivat yhtenä joukkona, ja tapahtumia striimattiin livenä niin miesten WC:stä, kadulta kuin viereisen metroaseman portaikosta. Katsomoon ei istuttu ollenkaan, ja ilta oli ennemmin immersiivinen kokonaistaideteos kuin oopperaesitys. Tuliko tästä jo itsetarkoitus, mene ja tiedä.

Teos esitti tutun kysymyksen, tekeekö raha onnelliseksi. Entä vapaus? Minkä puolesta olisit valmis nousemaan barrikadeille? Loppuhuipennusta varten yleisö vietiin laulajien mukana oopperan valtavalle näyttämölle, jossa soitti myös orkesteri. Lomakuulumisina voin kehuskella debytoineeni Saksassa oopperalavalla.

Lauantai-illassa kaikuivat toisenlaiset sävelet.

IKIOMAN oopperafestivaalini päätteeksi menin vielä Staatsoper Unter den Lindenin ensi-iltaan. Die schweigsame Frau (Vaitelias vaimo) on Richard Straussin hilpeä ooppera vanhasta, yksinäisestä brittiamiraalista (basso Peter Rose), joka kaipaa seurakseen vähäpuheista vaimoa.

Kapellimestari Christian Thielemann johti teoksen nyt ensi kertaa Berliinin valtionoopperan musiikillisena johtajana. Oikeastaan olisin yhtä hyvin voinut kuunnella oopperan komeana konserttiesityksenä, sillä näyttämöllä ei ollut paljonkaan katsomisen arvoista.

Loppuaplodien jälkeen Berliinin pimenneessä lauantai-illassa kaikuivat jo tyystin toisenlaiset sävelet – ja hyvä niin. Oopperat oli nähty tältä erää. Elämä oli kuin linnunmaitoa.

P.S. Kyllä tälle viikolle mahtui pari balettiakin. Staatsballett Berlin päätti esityskautensa tanssiteoksiin Gods and Dogs (koreografi Jiří Kylián) ja Angels’ Atlas (Crystal Pite). Silmiä hivelevää kauneutta!

Geron

Seela Sella vie salaisuutensa hautaan – mutta hautajaisiin kaikki ovat tervetulleita

klo 12:02 | 9.6.2025

Näyttelijänä Sella Sellan unelmasta tuli elämä. Kuvat: Sabrina Bqain

Seela Sellan elämäntarinassa riittää muisteltavaa.

NÄYTTELIJÄ Seela Sellan, 88, viimeinen ensi-ilta on vielä edessäpäin. Ei sillä ole edes mitään kiirettä, koska tässä puhutaan jo iäisyyskutsusta ja Sellan haudalle pääsevät aikanaan kaikki.

”Vaikka jokainen Suomen pultsari tulis, niin tervetuloa – haluun näyttää kaikille, millaiset on juutalaiset hautajaiset. Ja pennut saa laittaa kuolinilmoitukseen, että tulkaa kattomaan Seelan viimeinen ensi-ilta, hän on pääroolissa.”

Näin sanailee nainen, joka on juutalaisessa seurakunnassa pessyt ja laittanut arkkuun kymmeniä vainajia. Hyvällä näyttelijällä on halu elää ja ottaa selvää niin elämästä kuin kuolemasta.

Seela Sellan kanssa Antti Heikkinen pääsi kyseenalaistamaan omia käsityksiään taiteesta.

KIRJAILIJA Antti Heikkinen on tallentanut Seela Sellan roolit ja elämänkaaren värikkääseen muistelmateokseen Sellasta – Seela Sellan tarina. Kirjassa Sella keskustelee Heikkisen kanssa niin teatterista kuin elämänkatsomuksellisista kysymyksistä.

Ja muisteloita riittää, kun vastanäyttelijöitäkin on jo seitsemältä vuosikymmeneltä. Kohdalleen osuvia ovat myös tervejärkiset kommentit nykyajan kotkotuksista. Taannoin käytiin vaikkapa keskustelua siitä, kuka saa näytellä mitäkin.

Seela Sella huokaisee, ettei ymmärrä semmoista ajattelua, että ihmisen täytyisi kokeilla huumeita voidakseen näytellä narkomaania. ”Herran jumala kun tässä työssä on kyse siitä, että sää oot joku muu! Olen sentään näytelly Hitleriä enkä ole kansanmurhaa tehny.”

Toivon, että saisin säilyttää muistoni.

NÄYTTELIJÄN työ ei ole ollut Seela Sellalle mikään ammatti. ”Elämä se on ollu”, hän toteaa elämäkerturilleen. ”Vois sitä elämännäläksikin sanoa.”

Oman ikäluokkansa näyttelijöiden kanssa Sella pääsee työskentelemään enää harvoin. Mitä pitempään ihminen saa elää, sitä useammat hyvästit hän joutuu heittämään. ”Sitä toivon, että saisin säilyttää muistoni. Että sais elää sitten niissä, jos ympäröivä maailma käy pieneks.”

Muistojen lisäksi Seela Sella haluaa pitää salaisuutensa. Roolihahmoilla täytyy aina olla jokin salaisuus, mutta myös näyttelijällä tulee olla sellaista, minkä hän kätkee. ”En mäkään o kaikkee ittestäni kertonu kellekään, vaikka on ihmisiä, jotka mut koko hyvin tuntee. Enkä kerro. Mää vien salaisuuteni hautaan.”

Lainaukset Antti Heikkisen kirjoittamasta elämäkerrasta Sellasta – Seela Sellan tarina. Otava 2025

Seuraa

Instagram

Tilaa RSS

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Teemat

Hyvinvointi, Kulttuuri, Puheenaiheet