Kirjoitukset avainsanalla Juha VAinio

Kuva: Jouni Harala

Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, kun Paula Koivuniemi laulaa uuden sovituksen vanhasta kappaleestaan Laulut kun kuolevat.

Laulut kun kuolevat, kohta uudet syntyy.
Laulaa en voisi niistä ainuttakaan.

Koivuniemi levytti tuon Veikko Samulin sävellyksen ensimmäisen kerran lähes 40 vuotta sitten. Sydäntä viiltävä sanoitus on Juha Vainion kynästä, ja vuosikymmenet ovat tuoneet tulkintaan syvyyttä ja kohtalonomaista voimaa.

Paula Koivuniemen juuri ilmestyneen levyn nimi on Elämästä, mutta koskettavan siitä tekee nimenomaan se, että läsnä on kuolema. 

Kuolema on elämän suola.

Filosofi Torsti Lehtinen on kirjoittanut, että kuolema on elämän suola. Tietoisuus kuoleman läheisyydestä paljastaa elämän kauneuden ja pienten asioiden suuren arvon.

Kun kuolemaa tekeviltä potilailta kysyttiin, mitä he vielä toivoivat elämältä, yksi vastasi haluavansa kävellä mäntymetsässä. Toinen toivoi saavansa palata edes kerran töistä kotiin niin, että lapset juoksevat ovelle vastaan.

On joka hetki ihmiselle
yhtä ainutkertainen.
Tuskin tuokio on tullut,
kun jo menneen huomaat sen.
Siksi, kanssasi kun kuljen,
kaiken ajan käytän niin,
ettei tänään tarvi surren
katsella mun eilisiin.

Samanlainen onni, san. Juha Vainio

Paula Koivuniemi on valinnut uudelle levylle kymmenen rakasta laulua elämästä – ja kuolemasta. Kun aika on soi kuin tribuuttina viime vuonna kuolleelle Seija Simolalle. Charles Aznavourin 1970-luvulla tunnetuksi tekemä Äiti (La Mama) on kuultu Koivuniemen juhlakonserteissa omistettuna edesmenneelle äidille.

Sovittaja, tuottaja Mika Toivanen on tehnyt komeaa työtä. Sellot ja Paula Koivuniemen sensuelli ääni soivat yhteen kauniimmin kuin koskaan.

Viime yönä heräsin Tiet-kappaleen introon. Sauvo Puhtilan sanoittaman sävelmän teki aikoinaan tunnetuksi Laila Kinnunen, mutta unessa oli alkanut kuulua Paula Koivuniemen kaihoisa tulkinta.

Uni on pieni kuolema.

Monta kohtaat tiellä kulkijaa,
mutta suuntaan samaan
kaikki viimein vaeltaa.
Tulee ehkä vanhus vastaan
ja muistelee lastaan,
mutta hetken ainoastaan
hän nuoruuteen käy.
Päivät ohi kiitää
ja kuihtuu kukka punainen.
Kulkiessas katso, 
on kukka ehkä viimeinen.

 

 

Kommentit (1)

Kylläpä ilahduin, kun huomasin, että Katri Helenalla on tänä talvena 55-vuotistaiteilijajuhlakonsertteja eri puolilla maata. Ostin liput saman tien, ja neitsytmatka länsimetrolla Espooseen odottaa maaliskuun alussa.

Sarjakuvasankari Obelix putosi pienenä taikajuomapataan ja sai yli-inhimilliset voimat. Minut on kai rokotettu gramofonin neulalla. Kuuntelin Katri Helenaa jo vaunuiässä, kun Kotimainen puolituntinen soi ikkunanraosta pihalle talvipakkaseen, ja niin vain Katri Helenan iskelmät lumoavat edelleen.

Tuntuu hassulta ajatella, että joku artisti on noussut estradeille koko oman elämäni ajan. Katri Helena -klassikkoja on tarjolla peräti kuudelta vuosikymmeneltä, eikä tahti tunnu hidastuvan.

Katri Helena on levyttänyt jo 500 laulua ja myynyt yli 1,5 miljoonaa äänitettä.

Vie minut

Oma suhteeni iskelmään joutui kai ihan ymmärrettävästi katkolle teini-iässä. Välit Katri Helenaan alkoivat lämmetä, kun Anna mulle tähtitaivas ilmestyi. Silloin 1990-luvun alussa koko Suomi pyysi valoa pimeään ja uskoa elämään – ja taitaa pyytää edelleen.

Vuosituhannen vaihteessa Leidit lavalla -kombo räjäytti pankin. Esiintymisasut olivat muistaakseni kamalia, mutta Katri Helenan, Paula Koivuniemen, Marion Rungin ja Lea Lavenin lavasäteily vei mukanaan.

Voi pojat, olin aivan myyty jossain kalsean Kuopio-hallin eturivissä, ja samaa hittiputkea tanssia rytkytettiin vielä pitkään kiertueen jälkeen. Panin levyn äsken soimaan, ja kyllä nuo muistot saivat ikämiehen hymyilemään posket punehtuen.

Minne tuuli kuljettaa

Katri Helena ei ole ollut enää moneen kymmeneen vuoteen ”pelkkä iskelmälaulaja”. Hän on se ikoninen suomalaisten tunteiden tulkki, joka hiljentää meidät muistoihin ja pohtimaan elämän arvoituksellisuutta – kaipuuta, toivoa, rakkautta.

Onneksi Katri Helena ei ole kuitenkaan jäänyt sinivalkoisen julkisuuskuvansa vangiksi vaan edennyt urallaan kunnianhimoisena artistina.

Nykyisin Katri Helenan kappaleita kuullaan myös hautajaisissa. En ole suunnitellut omiani, mutta sinänsä koskettavat Mun sydämeni tänne jää ja Tulet aina olemaan tuntuvat vähän liian ilmeisiltä.

Mieleen juolahti ilkikurinen ajatus Minne tuuli kuljettaa -letkajenkasta tuhkia siroteltaessa.

Kappaleen alkuperäinen sanoittaja Reino Helismaa kuoli ennen kuin ehti kirjoittaa sanat tähän Toivo Kärjen sävellykseen, mutta säe ”Minne tuuli kuljettaa” on vielä hänen kynästään. Lopullisen sanoituksen Helismaan idean pohjalta kirjoitti toinen mestari eli Juha Vainio.

Kepeät mullat!

Minne tuuli minut viedä saa
minne puuska roskan riepottaa
tuuli on vastainen
kääntyykö suunta sen
minnekä tuuli vienee

Kommentit (2)

70-vuotias

Katri Helena on kai syöpynyt monen vanhemman väen sydämiin ja hänestä on tullut ikään kuin suomalainen ikoni, niin kuin nykyään hienosti sanotaan. En ole suoranaisesti ihastunut enkä vihastunut hänen lauluihinsa. Ainoaan hänen kaikista lauluistaan olen mieltynyt "anna mulle tähtitaivas"  lauluun. Sanat on niin koskettavat. Täytyy sanoa että hyvin on likka pärjännyt. Arille toivotan elämyksellistä Katri Helena-konserttia ja myös elämysmatkailua länsimetrolla. 

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat