Päätöksentekijät eivät näe elämän loppuvaihetta panostamisen arvoisena.

IKÄÄNTYVIEN palveluihin kohdistuu merkittäviä säästötoimia useilla hyvinvointialueilla. Kotihoitoa saavat iäkkäät jäävät jo nykyisellään herkästi ilman riittävää tukea ja palveluita, ja säästöt tulevat heikentämään tilannetta entisestään. 

Iäkkäät kotihoidon asiakkaat ovat vaarassa jäädä syrjään erityisesti sosiaalisista suhteista ja kodin ulkopuolisesta ympäristöstä. Itä-Suomen yliopiston tutkimushankkeessa on havaittu, että säännöllisen kotihoidon asiakkaat ovat alttiita myös taloudelliselle syrjäytymiselle. 

Lähes puolella tutkimukseen osallistuneista kotihoidon asiakkaista oli vaikeuksia tulla toimeen taloudellisesti ja melkein kolmannes koki yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti. Säännöllisestä kotihoidosta huolimatta, joka viides koki, ettei saa tarpeeksi apua ja tukea arjessaan. Neljännes toi esiin, ettei saa riittävästi tukea kodin ulkopuolella liikkumiseen.

Tutkijoiden mukaan erilaiset syrjäytymisen muodot, kuten taloudellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen, olisi otettava huomioon palveluita ja tukimuotoja kehitettäessä.

TUTKIMUSTULOKSET vahvistavat huolta siitä, etteivät nykyiset kotihoidon palvelut pysty vastaamaan kotona asuvien ikääntyvien tuen tarpeisiin. Tutkijatohtori Hanna Ristolainen kysyy, onko kotona asuminen mielekäs tai edes turvallinen vaihtoehto tilanteessa, jossa apu on riittämätöntä eikä sosiaaliselle vuorovaikutukselle tarjoudu mahdollisuuksia.

Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilla julkaistussa puheenvuorossa Ristolainen kirjoittaa yhdessä apulaisprofessori Elisa Tiilikaisen kanssa, että tosiasiassa päätöksentekijät eivät näe elämän loppuvaihetta panostamisen arvoisena. 

Vanhojen ihmisten hoivasta säästäminen aiheuttaa merkittäviä inhimillisiä kustannuksia, jotka eivät poistu kotona asumisen ensisijaisuutta korostamalla. Eliniän pidentyessä tulisi olla selvää, että ympärivuorokautista hoivaa tarvitaan entistä enemmän eikä omassa kodissa asuminen ole koskaan mahdollista kaikille.

Elämän loppuvaihe on usein turvaton, yksinäinen ja arvoton.

KOTIHOIDON riittämättömyys heijastuu voimakkaasti myös työntekijöihin ja heikentää resurssipulaa entisestään. Elisa Tiilikainen toteaa, että tilanne on kestämätön niin omaishoitajien kuin läheisauttajien kannalta, sillä moni heistä kantaa jo nyt ympärivuorokautista vastuuta läheisensä hoivasta.

Tutkijat muistuttavat, että vanhuspalvelulain mukaan pitkäaikainen hoiva ja huolenpito tulisi toteuttaa siten, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Todellisuudessa elämän loppuvaihe on Suomessa usein turvaton, yksinäinen ja arvoton.

Hyvinvointialueilla ratkaisuja etsitään nyt niin sanotusta yhteisöllisestä asumisesta ja digitalisaatiosta, jonka myötä kotihoidon käyntejä ja päivätoimintaa tarjotaan etäyhteyksillä. Kuinka paljon tämä auttaa omassa sängyssään makaavaa vanhaa ihmistä, joka pääsee ylös vain toisen ihmisen avustamana ja joutuu odottamaan vessassa käyntiä epäinhimillisen kauan?