Kirjoitukset avainsanalla joulu

Kirjailijat ovat käsitelleet teoksissaan ihmisyyttä, rooliodotuksia, elämää. © Kustantajien kirjailijakuvia

Kirjavuosi on sisältänyt hienoja matkoja ikään, mieleen ja minuuteen. 

OLEN isännöinyt tänä vuonna omaishoitajien lukupiiriä, joka on tarjonnut kimmokkeita vapaamuotoiseen kirjallisuuskeskusteluun niin kotioloissa kuin vertaisryhmissä. Kuukauden kirjan valinta on ollut itselleni mieleinen tehtävä ja saanut tarttumaan myös sellaisiin teoksiin, jotka olisivat ehkä muuten jääneet lukematta. 

Esimerkiksi professori Laura Kolben omakohtainen kirja Keho (Kirjapaja 2022) avarsi näkemystäni ikääntymisestä ja sai pohtimaan, mitä haluaisin vielä tavoitella elämässä. Pystynkö jo hyväksymään oman inhimillisyyteni ja haavoittuvuuteni?

Kolben teos sysäsi kiinnostavalle ja polveilevalle matkalle ikään, mieleen ja minuuteen. Suhde vanhenemiseen ja kehoon kertoo niin muistoista ja toiveista kuin häpeästä ja arvostuksista – kaikesta siitä, mistä minuutemme muodostuu.

Muistisairaudet ja ihmisten erilaisuus puhuttivat lukupiirissä.
Muistisairaudet ja ihmisten erilaisuus puhuttivat lukupiirissä.

KIRJAILIJA Antti Tuuri tunnetaan Etelä-Pohjanmaata ja siirtolaisuutta kuvaavista teoksistaan, mutta Mies kuin pantteri – Wahlroosin elämä (Otava 2022) on vilpitön kuvaus kehitysvammaisen Jukka Jalmari Wahlroosin elämänvaiheista.

Tuuri on seurannut Wahlroosin elämää läheltä yli viiden vuosikymmenen ajan ja toimii tämän edunvalvojana. Kirja on paitsi tärkeä puheenvuoro ihmisyydestä ja Down-ihmisten oikeuksista myös humoristinen kuvaus elämänmittaisesta ystävyydestä.

Kun Wahlroos syntyi vuonna 1955, lääkäri suositteli pojan antamista hoitolaitokseen, ettei tämä pilaisi perheen elämää. Vanhemmat päättivät kuitenkin toisin. Wahlroos sai kasvaa kotona rakkauden ja huolenpidon ympäröimänä ja käydä erityiskoulua. Aikuisena Wahlroos kutoi monet hienot matot ja ryijyt suojatyöpaikassa. Nyt on eläkepäivien aika ja uudet haasteet.

Hän oli vain erilainen – siis vääränlainen.

SKOTLANTILAIS-AMERIKKALAISEN Douglas Stuartin omaelämäkerrallinen esikoisromaani Shuggie Bain (WSOY 2022) kertoo pienestä skottipojasta Shuggiesta ja hänen äidistään Agnesista, joka hukuttaa toivottomuuttaan alkoholiin. 

Agnes ei tunne kuuluvansa ankean näköalattomaan työläisyhteisöön 1980-luvun rähjäisessä Glasgow’ssa. Vaikka elatusmaksut hupenevat juomiseen, äiti on yksinäiselle pikkupojalle rakas. Agnesin pelastaminen osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi tehtäväksi.

Herkkää Shuggie Bainia kiusataan julmasti koulussa ja naapurustossa. Hän yrittää olla normaali poika, mutta erilaisuus paistaa hänestä jo kauas. ”Hänestä tuntui että jokin oli pielessä. Tuntui kuin jokin hänen sisällään olisi koottu väärin. Tuntui kuin kaikki olisivat nähneet sen, mutta hän olisi ollut ainoa, joka ei tiennyt, mistä oli kysymys. Hän oli vain erilainen – siis vääränlainen.” 

Omaishoitajien lukupiiri 2022

Douglas Stuart, Shuggie Bain (WSOY)
Ane Riel, Tiima (Aula & Co)
Tommi Kinnunen, Pimeät kuut (WSOY)
Minna Maijala, Pirkko Lahti – Kuuntelija (Otava)
Olli Sinivaara, Puut (Teos)
Laura Kolbe, Keho - Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen (Kirjapaja)
Antti Tuuri, Mies kuin pantteri - Wahlroosin elämä (Otava)
Eppu Nuotio, Leinikkimekko (Gummerus) 

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomari Nurmion kappale Kurjuuden kuningas teki minuun nuorena miehenä lähtemättömän vaikutuksen. Laulun minä ei ole pelkästään yksinäinen, hän on yksin yksinäinen. Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja pelkäsin, että minusta tulee kohtalotoveri: onnen kerjäläinen ja kurjuuden kuningas.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin ajattelen, että elämä on kohdellut hyvin ja lauluni aiheet ovat toisenlaiset. Vanhustyöntekijänä minulla on kuitenkin aavistus siitä, miten lyhyt matka voi vielä olla riemusta murheeseen.

► Alla olevan Kurjuuden kuningas -kappaleen kuuntelu vaatii Spotify-tilin. Sitä seuraavat YouTube-videot voi katsoa suoraan klikkaamalla.

Moni muistaa jouluna mieluummin kuolleita kuin eläviä vanhuksia. Haudoilla pitää käydä, mutta aattona on sitten jo niin kiire, ettei millään ehdi enää vierailulle sairaalaan tai vanhainkotiin. – Hyvää joulua. Tapanina tai välipäivinä yritetään tulla, koetahan pärjäillä!

Saksalaisen päivittäistavarakaupan mainoksessa vanha herra keksii lavastaa omat hautajaisensa, jotta saa perheen luokseen jouluksi.

Läheisteni kanssa olemme luopuneet ostettavista tavaralahjoista vuosia sitten. Kolumnisti Riku Rantala kirjoitti (HS 19.12.), että raha tekee onnelliseksi vain, jos sillä ostaa matkan. Tosi on.

Palvelutaloon yhdessä haetut mustikanvarvut saattavat olla arvokkaampia kuin kallein kukkakimppu. Yhteinen lauluhetki hoivakodissa voittaa todennäköisesti hienoimmankin joulukonsertin. 

Uudessa Lauri Laukkasen lyhytelokuvassa Seela Sellan esittämä vanhus saa mieluisan lahjan vuosikymmenten takaa.

Voi kun jokaiselle meistä tarjoutuisi mahdollisuus toteuttaa unelmiaan. Vanha ihminen voi salaa toivoa, että joku pitäisi kädestä ja veisi kävelylle. Jos joku vielä kampaisi hiukset tai solmisi kravatin kaulaan. Kunpa edes kerran...

Vanhukset kertovat usein sodan murskaamista toiveista, menetetyistä rakkaista ja saavuttamattomista päämääristä. Monet muistot ovat hyvin kipeitä, eikä kaikkia niistä ole ehkä koskaan aiemmin sanottu ääneen. 

Moni asia elämässä jää haaveeksi. Joskus riittää että joku pitää kädestä ja kuuntelee.

Joulukiireet. Mikä paradoksi! Pitää ensin uurastaa hullun lailla ja hermoilla, jotta ehtii sitten levätä ja rauhoittua. Joutavanpäiväiselle touhotukselle en jaksa enää kuin hymähtää sivusta.

Joillakuilla meistä ei ole mitään muuta kuin aikaa. Ei ketään, ei mitään. Ja sitten aika jättää.

Ihailen, miten paljon nykyisin ostetaan eettisiä lahjoja internetistä ja annetaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Suosittelen silti vilpittömästi kokeilemaan myös suoraa toimintaa: yllätysvierailuja, vapaaehtoistoimintaa, naapuriapua. Lukemattomat yhdistykset ja järjestöt tarjoavat kanavan toimia vanhusten parissa, mutta vähintään yhtä hauskaa on aloittaa pienin askelin, omin päin.

Joululahjana riittää ystävällinen sana tuntemattomalle vanhukselle kaupan kassajonossa tai hymy lähijunassa. Kohtelias ele voi olla vanhalle ihmiselle päivän ainoa. Eksyksissä harhailevan muistisairaan huomaaminen saattaa jo pelastaa hänen henkensä.

Uudenvuodenlupauksen voi jokainen tehdä sydämessään: en jätä ihmistä yksin.

Kommentit (1)

Lilian
Liittynyt24.8.2015
1/1 | 

Paljon hyvää ajateltavaa meille kaikille ! Kaiken turhan hössötyksen keskellä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram