Ihmismieli työskentelee ja vaikuttaa jokapäiväisessä elämässämme – pyhänä ja arkena, jopa nukkuessamme. Ihmisen mieli ei kuitenkaan ole yhtä kuin järki tai ajattelu, vaan mieli näyttäytyy niin tunteissa, luovuudessa, mielikuvituksessa kuin unissa.

Itse kunkin mielen muotoutumiseen vaikuttavat hyvin monenlaiset rakennusaineet. Niitä ovat myös tarinat, kuvitelmat, uskonnot ja yliluonnollisiksi määritellyt kokemukset, joilla voi olla suunnaton merkitys elämässä, vaikka tieteellinen maailmankuva leimaa ne epätodellisiksi.

Tutkimusten mukaan erilaiset näyt, ennalta-arvaamiset, telepatia, kummat kuuloaistimukset ja kuolleiden kohtaamiset ovat varsin yleisiä. Historiasta tunnemme ihmeet ja ihmeparantumiset, ja uskonnollisissa yhteyksissä näkymätön sekä yliluonnollinen ovat olennainen osa tarinaa.

Itse asiassa suurimmassa osassa maailmaa yliluonnolliset kokemukset näyttävät liittyvän kiinteänä osana ihmisten elämään. Toki niitä saatetaan ihmetellä, ja osa kokemuksista yhdistetään myös hulluuteen tai niitä pidetään oireina vakavista sairauksista.

Kokijalle ilmiöt ovat totta.

Kokijalle yliluonnolliset ilmiöt ovat merkittäviä ja todellisia. Nykytieteessä uskotaankin, että näkymättömällä ja yliluonnollisella voi olla tärkeitä sosiaalisia ja kulttuurisia tehtäviä, kuten lasten mielikuvitusolennoilla, uskontojen jumalilla ja pyhimyksillä tai kansakuntien sankarihahmoilla.

Aina ei ole edes välttämätöntä erotella poikkeavaa ja normaalia jyrkästi. Käsitykset ja kokemukset yliluonnollisesta voi sijoittaa eräänlaisen mielen ja ympäristön jatkumon reuna-alueille unen, mielikuvituksen ja luovuuden seuraan. Samaan jatkumon osasia ovat tietysti myös arkipäiväiset asiat, kuten joulusiivous ja ruoanlaitto.

Yliluonnollisesta saa häpeäleiman.

Kummia, yliluonnollisia ilmiöitä kokeneet ihmiset joutuvat hyvin usein hankalaan asemaan kerrottuaan kokemuksistaan. Kuulijat eivät tunnu ymmärtävän, mistä he puhuvat, ja ”näyttöä” tapahtuneesta on vaikea antaa.

Merkittävien yhteiskunnallisten instituutioiden tulkinta poikkeavuudesta johtaa häpeäleimaan ja eristämiseen. Useimpien Euroopan maiden terveydenhuollossa yliluonnollisia kokemuksia luokitellaan mielen häiriöiden tai sairauksien kategoriaan.

Protestanttisen kirkon piirissä yliluonnolliset kokemukset tulkitaan mielenhäiriöiksi, jos kokijalla ei ole niille uskonnollista selitysmallia. Tuoreiden uutisten mukaan katolisella kirkolla on kova pula pahojen henkien manaajista, koska okkultismi ja saatananpalvonta ovat kasvattaneet suosiotaan.

Onko ihminen olemassaolon keskipiste?

Professori Marja-Liisa Honkasalon suomalainen tutkijaryhmä haluaa lähestyä yliluonnollista uteliaasti ja hälventää kokemuksiin liittyvää stigmaa. Näkymätöntä, kummaa ja yliluonnollista voi ajatella muutoinkin kuin häiriönä, vammana tai mielen sairautena.

Ajatus mielestä jatkumona mahdollistaa kummien kokemusten kytkemisen mielen muihin toimintoihin ilman, että niitä saman tien arvotetaan keskenään. Useat taiteilijat kokevat kummia ja kurkottavat niiden avulla toisiin todellisuuksiin. Se on osa heidän ammattitaitoaan.

Professori Honkasalo kysyy, mitkä modernin ajattelun ja tieteen ehdot ovat ja mihin arvoihin tieteellinen argumentaatio mielestä sekä mielen ja maailman välisistä suhteista perustuu. Millä perusteella voidaan väittää, että olemassaololla on vain yksi rakenne, jonka keskellä on ihminen?