Lasten ja vanhusten huutokaupat kiellettiin 95 vuotta sitten köyhäinhoitolaissa. Nyt huutolaiset ovat taas keskuudessamme.

Suomessa hankintalaki koskee kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluja ja kunnat kilpailuttavat muun muassa vammaisten asumispalvelut. Monissa muissa EU-maissa tällaiset elämälle välttämättömät palvelut on rajattu hankintalain ulkopuolelle.

Hankintalakiin perustuva kilpailutus ei ota huomioon palveluja tarvitsevan ihmisen todellisia tarpeita ja mielipiteitä. Vain hinta ratkaisee.

Kun vanha henkilökunta ei kilpailutuksen jälkeen siirry uuden toimijan palkkalistoille, palvelun tarvitsija menettää häntä ymmärtävät työntekijät. Seuraukset voivat olla kohtalokkaita ihmisen toimijuuden ja mielenterveyden kannalta.

Kilpailuttaminen on myös vastoin YK:n vammaisten oikeuksia koskevaa yleissopimusta, koska vammaiset ihmiset eivät ole millään tavalla osallisia omaan elämäänsä vaikuttavissa päätöksissä eivätkä he voi edes valittaa niistä.

Kansalaisaloite on viimeinen oljenkorsi.

Suomalaiset vammaisjärjestöt ovat tehneet kansalaisaloitteen hankintalain muuttamiseksi. Kansalaisaloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi, jos se kerää vähintään 50 000 kannatusilmoitusta.

Aiemmin eduskuntaan on toimitettu 18 kansalaisaloitetta, joista vain aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on hyväksytty. Ennen eduskuntakäsittelyä tämä aloite sai peräti 166 851 hyväksyttyä kannatusilmoitusta.

Kansalaisaloite vammaisten ihmisoikeuksien puolesta on saanut vasta vajaat puolet vaadittavista allekirjoituksista. Ajantasainen tilanne näkyy alla olevassa kuvassa.

Huonolta näyttää. Lähes sata vuotta vaivaishuutokauppojen kieltämisen jälkeen huutolaiset on solutettu uudestaan Suomeen.

Ennen vanhaan lapsista, vanhuksista ja mielisairaista käytiin kauppaa kuin syysmarkkinoilla konsanaan. Nyt digiajassa vammaiset ja vanhukset myydään vaivihkaa sähköisissä huutokaupoissa – aina vähiten tarjoavalle, yleensä kansainvälisille suuryrityksille.