Kirjoitukset avainsanalla kotihoito

Helsingistä löytyi vastikään viikkoja hengettömänä maannut kotihoidon asiakas. Alkuvuodesta toisen vanhuksen epäiltiin menehtyneen laiminlyönnin seurauksena Espoossa. Viime keväänä kotihoidolta katosi pääkaupungissa yksi ruumiskin.

Kotiin on moni kuollut, vaikka hallituksen kärkihanke lupaa pyhästi ikäihmisille parasta elämää kotona. Kunnat kehuvat, miten moniammatilliset kotihoidon tiimit avustavat senioreita niin syömisessä, peseytymisessä, pukeutumisessa, liikkumisessa kuin WC-käynneillä.

Palautetta kerätään hymynaamoilla ja kappas vain, myönteistähän se tuppaa olemaan. Suurin osa vanhuksista on jäänyt kuulemma oikein hyvillä mielin kotiin.

Yhteiskunnallista kaltoinkohtelua

Vanhuspalvelulaki määrää, että pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs ihminen voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. 

Kun haastattelin taannoin emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelää, hän totesi, että kotihoidon nykyinen taso täyttää jo yhteiskunnallisen kaltoinkohtelun tunnusmerkit. Juhlapuheissa luvataan yhdenvertaisia palveluja ja toimivaa kotihoitoa 24/7, mutta todellisuus lyö kuin märkä vaippa vasten kasvoja.

Turvallisen, merkityksellisen ja arvokkaan elämän sijaan vanhuksia kituu ja kuolee kotiin unohdettuina, nälissään ja omissa ulosteissaan maaten. Laki on niin kuin se luetaan.

Kesäksi tilanne vain pahenee.

Kotihoidon sekasortoinen tila pahenee lähiviikkoina merkittävästi, kun hoitajien kesälomakausi alkaa. Nuoret, kokemattomat kesätyöntekijät alkavat tehdä yksin kotikäyntejä vanhusten luona. Kaiken kukkuraksi listoilta saattaa puuttua jopa puolet sijaisista. 

Kiire ja kokemattomuus kostautuvat, enkä jaksa uskoa, että uusilta kauheuksilta voidaan välttyä. Vaikka työntekijät tekevät parhaansa, vetoan tässä tilanteessa omaisiin, ystäviin ja naapureihin: huolehtikaa, ettei yksikään vanhus enää kuole kotihoidon varassa.

Älkää jättäkö ketään selviytymään omin päin. Kysykää kuulumisia. Pitäkää vähän silmällä, soittakaa ovikelloa ja kutsukaa tarvittaessa apua. Jos ei ole hengenhätä, tehkää huoli-ilmoitus

Kotihoitoon on moni kuollut. 

Kommentit (2)

Annamummi

Olipa hyvä kirjoitus Ari Liimatainen! Itsellä tuttu, nykyisin eläkkeellä oleva ent.kodinhoitaja, jonka tarinoita vuosikaudet kuuntelin, toki nimettöminä hän niitä kertoili: oli pompotusta sairaala-koti-sairaala, pahimmoillaan sama ihminen kotiutettiin aamulla ja haettiin ambulanssilla illalla takaisin sairaalaan (ambulanssihenkilökunnan mukaan "ihan normaalia"). Dementikoilta kysyttiin hoitoneuvotteluissa haluaisiko hän mieluummin asua kotona vai haettaisiinko hoitopaikkaa. Miten dementikko pystyy tuollaiseen harkiten vastaamaan? Yksi toinen tuttu vanha rouva asuu yksin omakotitalossa, ei pääse ulos, koska ei voi kävellä edes muutamaa rappusta. Hänellä käy kunnan kotihoidosta kerran viikossa ihminen avustamassa suihkussa peseytymisessä. Hän on ilmoittanut, ettei halua miestä suihkuttamaan itseään. Kahdesti lyhyen ajan sisällä on kuitenkin lähetetty mieshoitaja ja rouva jäänyt suihkutta. Pääsiäisen aikaan saman rouvan kauppapalvelun tilattu ruokakassi oli jäänyt tulematta . Jollei ystävä olisi tullut käymään, olisi rouva ollut ilman ruokaa. Hänellä ei ole omaisia, jotka hoitaisivat asioita tai olisivat yhteydessä kotihoitoon. Itse hän ei uskalla kyseenalaistaa tai moittia, koska pelkää että hoitotilanne vieläkin huononee. Ja kuitenkin hän maksaa palvelusta. Läheiseni perusti aikanaan Antinkodin vanhusten hoitokodiksi, jo silloin - noin 40 vuotta sitten - sanottiin olevan pulaa vanhusten hoitopaikoista. Kaikki eivät vain kykene asumaan kotona kuolemaansa asti, ellei sitten kuolema korjaa kesken kaiken. Vai siihenkö pyritäänkin?

Itse haluaisin/toivoisin löytäväni sellaisen asumismuodon, jossa minulla olisi oma huone, mutta myös yhteistiloja, joissa voisi laittaa ruokaa, harrastaa, oleilla. Eli olla osa muuta porukkaa, kuulua joukkoon. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa mielenterveyspotilaiden tai alkoholistien asuntolatyyppiset asunnot. Vaikkapa sellaiset, kuin Malmilla sijaitseva Niemikotisäätiön Pekinkoti ja Siltamäen Palvelukoti alkoholisteille. Kumpikin toimii osin vanhoissa, perinteisissä rakennuksissa ja osin uudisrakennuksissa. Toivottavasti tällaisia koteja saataisiin myös meille muille vanheneville ihmisille, ilman tiukkoja sairaus-/terveyskriteerejä. Voisko tällainen asumismuoto olla vaikka kaupungin tai jonkin muun säätiön/yhtiön omistama vaihtoehto vuokra-asunnolle? Koska en omista asuntoa, ei minulla ole mahdollisuutta kalliiseen yhteisötaloon, joita kyllä ainakin Helsingissä jo onkin muutamia. Meitä varmaan löytyisi monia tämäntyyppisestä asumisesta kiinnostuneita. Samalla vapautuisi vuokra-asuntoja, kotipalvelun tarvetta, mahdollisesti yhteisöllisyyden myötä myös vähenisi terveyspalveluiden käyttö.

Vierailija

Vetoat kirjoituksessa omaisiin, ystäviin ja naapureihin. Hyvä niin. Mielestäni lähiomaisten pitäisi ensisijassa katsoa yksin asuvan vanhuksen perään. Toisaalta monella yksin asuvalla, iäkkäällä sellaisia ei ole. Ei ole omia lapsia, ei puolisoa tai hän on kuollut, saman ikäiset ystävät ja sisarukset ovat kuolleet.
Seinänaapurini on noin 80-vuotias, yksinäinen mies. Naapurina olen törmännyt sellaiseen "ongelmaan", että hän ei katso tarvitsevansa naapuriapua. Esimerkiksi hän kaatui vuosi sitten kadulla ja toisen jalan akillesjänne meni poikki. Palattuaan sairaalasta kainalokeppien kanssa tarjouduin käymään hänen puolestaan kaupassa. Hän kiitti tarjouksesta mutta sanoi, ettei tarvitse apua. Itseltäni on jalka ollut kipsissä monta vuotta sitten ja tiedän miten vaikeaa on silloin liikkuminen, puhumattakaan kaupassa käymisestä. Naapurin on hyvin vaikea katsoa apua tarvitsevan vanhuksen perään jos hän kieltäytyy avusta.

Sanomalehdestä pisti silmään pikku-uutinen. Suomussalmen kunnan vanhusneuvosto oli ilmaissut huolensa kotihoidossa käytettävien vaippojen huonosta laadusta.

Ilahduin siitä, että vanhusneuvosto oli kiinnittänyt huomiota tärkeään asiaan ja ymmärtänyt vaatia pikaista muutosta epätyydyttävään julkiseen hankintaan. Sitten luin uutisen loppuun ja otsasuonet pullistuivat vihasta.

Saatanan sote-tunarit, viekää nyt vaipatkin vanhoilta ihmisiltä!

Vuotoa ja hajuhaittoja

Suomussalmen vanhusneuvosto oli saanut vihiä uusista kehnoista vaipoista vanhusten omaisilta, ystäviltä ja kotihoidon työntekijöiltä. Heikko laatu aiheuttaa virtsan ja ulosteen vuotoa, hajuhaittoja ja kaikinpuolista epämukavuutta.

Pyykkiä tulee lisää, vaate- ja jätehuollon kulut kasvavat ja kokonaiskustannukset muodostuvat kohtuuttoman korkeiksi.

Toukokuussa vanhusneuvosto teki Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymälle aloitteen, jossa vaaditaan parempia vaippoja. Hölmökin ymmärtää, että tuommoisista vaipoista pitää päästä eroon ja nopeasti. Koti- ja omaishoidossa ei kaivata yhtään ylimääräistä huolen aiheuttajaa.

Aloite on loppuun käsitelty.

Kesäkuun lopussa Kainuun soten hallitus kokoontui lähes kolmetuntiseen istuntoon. Vihoviimeisenä asiana oli vanhusneuvoston aloite huonojen vaippojen vaihtamisesta parempiin. Kuntayhtymän johtajan ehdotuksesta aloite lähetettiin virkamiesvalmisteluun.

Nyt elokuussa Kainuun soten hallitus löi viisaat päät yhteen uudemman kerran. Esityslistalla oli tärkeitä päätöksiä. Kajaaniin on rakenteilla uusi sairaala, ja siihen tarvittiin lainaa 159 miljoonaa euroa.

Lopulta kokouksessa päästiin asiaan numero 25, eli Suomussalmen vanhusneuvoston aloitteeseen kunnollisista vaipoista. Virkamiehet olivat ahertaneet kesän, ja hallitus oli kuin olikin valmis antamaan päätöksen. Joko nyt järki voittaa?

Nuija paukahti. Pöytäkirjaan tehtiin merkintä:

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hygieniavaippojen hankinta perustuu OYSin Erva-alueen hankintaan. Hankinta on kilpailutettu julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön mukaisesti. Asiasta on järjestetty koulutusta omaishoitajille.

Aloite oli loppuun käsitelty.

Laillista on.

Luin kielteisen päätöksen lakonisen perustelun Kainuun Sanomien pikku-uutisesta ja kirota pärskäytin. Ei voi olla totta! Virtsa ja ulosteet valuvat pitkin ihmisten kinttuja, ja Kainuun soten hallitus kohauttaa ylimielisesti olkapäitään. Laillista on!

Omaishoitajat ja läheiset kommentoivat päätöstä järkyttyneinä ja suruissaan.

”Kyllä kilpailuttaa saa, mutta päätöksiä tekevät sellaiset, jotka eivät ymmärrä arjen haasteista tuon taivaallista. Pyykin määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Housut ja lakanat ovat märkinä vaipoista huolimatta. Vanhusta ei voi viedä enää julkisille paikoille koska vaippa ei pidä.”

Kyse on ihmisyydestä.

Suomussalmi on vain 8 000 asukkaan pieni kunta Kainuun pohjoisosassa, mutta sen vanhusneuvoston upea aloite – ja tyly kohtelu – on mielestäni merkityksellinen koko Suomen vanhustenhoidon kannalta.

Asia ei kerta kaikkiaan saa olla loppuun käsitelty.

Vanhuspolitiikassa on aina kysymys ihmisyydestä, vallasta ja valinnoista. Ihmisten elämän ja todellisuuden ei pidä antaa kadota poliittiseen puppuun tai sote-kielen ja kilpailutusten taakse. Hoiva on nykyisin markkinatavaraa, mutta vaihtoehtoja on olemassa.

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Suomessa kotihoitoa kehitetään parhaillaan entistä yhdenvertaisemmaksi hallituksen kärkihankkeella. Ehkä kaikki kuolemme lopulta kotona omassa virtsassa ja ulosteissa maaten.

Vaihtoehto on aina olemassa. Kuka tekee aloitteen?

Kommentit (16)

vaipat tarpeen mukaan

Hyvälaatuset ja kulloisenkin tarpeen mukaiset pitäisi vaippojen olla. Itse on käyttänyt Tena-vaippoja ympäri vuorokauden jo kymmenkunta vuotta. Nyt olen eläkkeellä, ja saan säädetyn määrän vaippoja kunnan tuella. Se on kohtuus ja välttämätöntä! Muuten ei riittäisi eläke lääkkeisiin, asuntoon ja ruokaan. Vanhat vaatteet ja kirpparihankinnat riittävät.

Kata

Juu surkeita ne on, ei auta vaikka kuinka kouluttavat. Hyvää ja halpaa ei ole, läpi tihkuu nesteet. Näin on, sanoo hoitaja.

Marjaana

Uskomatonta! Ja kuvastaa toisaalta erinomaisesti päättäjien asenteita vanhuksia ja vanhustenhuoltoa kohtaan. Mitä halvemmalla hoidetaan, sen parempi - kokonaan ajattelematta mitä päätökset vaikuttavat ihmisiin. Sidotaan levottomat sänkyihin, siirretään Alma 200 km:n päähän kodistaan ja tutuistaan laitokseen, jossa tilaa, aviopari erotetaan toisistaan, jne.  Kadehdin kulttuureja, joissa vanhuksia arvostetaan ja kunnioitetaan, sillä sen he oikeasti ansaitsevat.  

Vierailija

Miten päättäjät saadaan heräämään että he itse ovat myös joskus vanhuksia. Tietysti heillä on varaa varmistua ajoissa yksityisistä hoivapalveluista ja ihan sama mitä se maksaa. Me veronmaksajathan maksamme heille että heillä on miellyttävä vanhuus ilman haisevia ja vuotavia vaippoja. Ei uskoisi että Suomus-salmellakin on noin alhaisia virkamiehiä/naisia asioita hoitamassa. Mutta eihän se liikuta niitä joita asia ei koske.

Vierailija

Ottakaa nyt hyvät ihmiset yhteyttä näihin virkamiehiin ja valittakaa päätoksestä. Mita enemmän valituksia sen parempi. Asialle on tehtävä jotakin. Tässä yhteystiedot:

https://sote.kainuu.fi/

Vierailija

Itse olen 34v ollut töissä vanhusten parissa 10v ja voin sanoa etten toivo eläväni vanhaksi. Ei mitään kunnioitusta siellä on vain potilaita ei ihmisiä. Ja mikäli kohtelet vanhusta ihmisenä on vaara joutua puhutteluun miten se on "ammattietiikan" vastaista.
Itse jouduin puhutteluun kun olin puhunut "hoidettaville" itseäni koskevista asioista. "Hoitaja ei saa puhua omia asioitaan vaan pitää puhua Potilaan asioista" näin minulle sanottiin. Suutuin koska pidin jokapäivä tapaamiani vanhuksia ystävinäni. Vaippa asiaan voisin sanoa että kaikille ihmisille ei sovi sama malli. Ahtereita on niin montaa mallia kuin on käyttäjiä. Järkevintä olisi jos jokainen saisi valita itse tai hoitajan avustuksella itselle sopivan ja siihen sitten saisi avustusta.

Mikkelissä kotihoidon yöpartio tai palvelutalon yöhoitaja voi vastedes hälyttää apuun palomiehiä, jos sopimus yhteistyöstä syntyy. Palomiehet hoitavat ensi sijassa palo- ja pelastustehtäviä, mutta jos niitä ei ole, he auttavat vanhustyön ammattilaisia vaikkapa raskaissa nostotehtävissä. 

Idea vaikuttaa aivan loistavalta. Kerrankin on lähdetty ratkomaan vanhustenhoidon niukkoja henkilöstöresursseja rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Jos palomiehillä käy yöllä aika pitkäksi, miksi he eivät voisi mennä nostamaan mummoa tai pappaa takaisin sänkyyn? Luulisi työajankin kuluvan juohevammin, kun palomies rauhoittelee joutessaan hoivakodin levottomia yökyöpeleitä. 

Posti ilmoitti tänään suurista yhteistoimintaneuvotteluista, joissa työpaikkansa saattaa menettää jopa 860 postilaista. Kun ei enää ole jaettavaa postia ja asiakkaat ovat kuulemma netissä, ehdotan, että postimiehet alkavat kierroksellaan katsoa kotona asuvien vanhusten perään. Eipä ole sen jälkeen työn eikä asiakkaiden puute.

Suomessa ei kai ole tällä hetkellä montakaan työtöntä poliisia. No, heidät olisin lähettänyt partioimaan syrjäseuduille hoivatyöhön. Suututtaa niin maan perusteellisesti, kun vanhojen ihmisten täytyy muuttaa kärvistelemään kaupunkiyksiöön tai hoivakotiin kirkolle viimeisiksi elinvuosikseen. Mutta pakko mikä pakko, kun ei ole ketään, kuka maaseudulla lämmittäisi tupaa ja huolehtisi.

Entäs opettajat! Toki opettajilla on laskennallinen vuosiloma, kuten tavallisilla kuolevaisilla, mutta muuten työnantaja voi määrätä opettajille virkatehtäviä oppilaiden pitkien lomien aikana. Tervetuloa vanhustyöhön, kyllä siinä ongelmanuoriso pian unohtuu ja kelpaa taas syksyllä palata kateederille.

Mikkelin kokeilusta uutisoi Länsi-Savo.

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat