Eläkeläisten aktiivisuus on merkittävää vuokratalon asumisviihtyvyydelle.
KERROSTALOISSA ei aina tunneta naapureita, mutta naapurisuhteilla on edelleen merkitystä, ehkä yllättävänkin paljon.
Itä-Suomen yliopisto on selvittänyt naapurisuhteiden merkitystä yhteistyössä Turun yliopiston kanssa. Tuoreen tutkimuksen merkittävin tulos on, että vuokrataloyhtiön asukkaiden ikärakenteella näyttäisi olevan vaikutusta siihen, kuinka tyytyväisiä asukkaat ovat asuinalueeseensa.
Mitä suurempi ikähaitari taloyhtiössä on, sitä tyytyväisempiä ikääntyneet ihmiset ovat omaan asuinalueeseensa. Vaikutus on selkein yli 65-vuotiailla, mutta sen voi huomata jo 50–60-vuotiaana.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/geron-asuminen-gardening.jpg?itok=9Ys_WsmR)
YHTEISÖÖN kuulumisen tunne on hyvinvoinnin tärkeimpiä tekijöitä myös eläkkeellä. Tässä tutkimuksessa ikärakenteen monipuolisuuden on havaittu olevan yhteydessä siihen, miten hyvin ikäihmiset kokevat kuuluvansa osaksi naapurustoa. Lisäksi asukkaiden eri-ikäisyys näyttäisi suojaavan yksinäisyydeltä.
Hyvät naapurisuhteet voivat olla merkittävä voimavara, joka tuo iloa arkeen, antaa voimia ja luo turvallisuuden tunnetta. Erityisen tärkeinä naapurisuhteet näyttäytyvät yksinasuville sekä kaikista iäkkäimmille asukkaille, joiden sosiaalinen elämä on keskittynyt omaan kotiin ja lähiympäristöön.
Monet arkipäiväiset ja itsestään selviltä tuntuvat asiat näyttäytyvät tutkimuksessa merkityksellisinä arjen tekoina. Asumisviihtyvyys lisääntyy, kun naapureita tervehditään, uudet asukkaat toivotetaan tervetulleeksi ja tuttuja naapureita huomioidaan pienillä ystävällisillä eleillä.
Ikääntyneet asukkaat edistävät kaikkien viihtyvyyttä.
VANHEMMAT ikäryhmät toimivat lukuisin eri tavoin oman naapurustonsa voimavarana. Tuttujen naapureiden auttaminen sekä eläkeläisten aktiivisuus talotoimikunnissa, talkoissa ja asukastupien toiminnassa on tutkimustulosten valossa merkittävää.
Kanssakäymisen edistämiselle keskeisinä nähdään piha ja talon yhteiset tilat. Monet yli 65-vuotiaat vuokralaiset haluaisivat edistää yleistä asumisviihtyvyyttä ottamalla vastuuta pihapiirin ja istutusten hoitamisesta.
Puutarhatöiden tekeminen vaikuttaa tuovan mielekkyyttä kerrostaloasumiseen, ja pihatyöt johtavat usein spontaaneihin juttutuokioihin eri-ikäisten naapureiden kanssa.
/etlehti.fi/s3fs-public/blog_images/jokiranta_kuva-sanna-moisala.jpg?itok=IjP9H5Z5)
Erittäin hyvä ja osuva kirjoitus. Meillä vanhoillakin on oikeus ajatella, sanoa ja tehdä. Meillä on oikeus paitsi alistua ja kiittää, oikeus, jopa velvollisuus, antaa äänemme kuulua. Meidän pitää tarvittaessa rohjeta vaatia, jopa huutaa! Meidän on noustava kapinaan epäoikeutta ja sortoa ja sotaa vastaan. Huudetaan ja vaikka rukoillaan rauhan, itsemme ja tulevien sukupolvien puolesta!
Kiitos hienosta kommentista.
Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck
Ei pidä alistua kynnysmatoksi, ikinä! Meissä vanhuksissa on monenlaista tallaajaa niin viisaita ja tyhmiä ja kaikkea siltä väliltä ihan niin kuin kaikissa ihmisissä. Pelkkä vanheneminen ei automaattisesti tee ketään viisaaksi eikä suhteellisuudentajuiseksi. Tässä iässä en itse ole enää niin helposti kiihtyvä kuin nuorena joten se kehitys on ollut mieluista ja sitä taitoa voin käyttää tarvittaessa rauhoittamaan kiihtyneitä tilanteita.
Kiitos viisaasta kommentista. Samansuuntaisesti kirjoittaa myös Marja Saarenheimo kirjassaan.
Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck
Tukholmassa toimii "tantpatrull" joka pitää hyvin esillä pieneläkeläisten asiaa. Samoin olen nähnyt Kanarialla kun eläkeläiset marssivat ja lyövät rumpua ajaakseen asioita parempaan suuntaan. Meillä täällä suomessa ollaan hissukseen eikä uskalleta sanoa suoraan mitä mieltä kukin on asioista. Nähdään päättäjät kuin jumalina joita pitää palvoa. Missä on ne rohkeat naiset/miehet jotka uskaltautuvat sanomaan vanhusten puolesta sanasen. Ei vanhan ihmisen tarvitse olla suvaitsevainen kaikkea kohtaan. Onko meidät vanhat opetettu niin nöyriksi ettei sovi tuoda julki omaa eriävää mielipidettä. Ikävältä kuulosti sekin kun vanha mummo kertoi ettei uskalla puhua uskonasioista kun heti pilkataan. Miksi halutaan pilkata vanhan ihmisen vakaumusta? Kuinka hienoa olisi jos mummoa kuunneltaisiin ja terveellä uteliaisuudella kysyttäisiin onko vakaumus tuonut lohtua hänen pitkään elämäänsä. Vanhoilla ihmisillä ei ole vaikuttamiskanavia niin että saisivat äänensä kuuluville.
Kiitos kommentista. Terve uteliaisuus ja kiinnostus sekä rohkeutta sanoa ja kuunnella. Siinäpä onkin hyviä neuvoja. Vaikutuskanavien puute on totta. Pitäisi varmaankin päästä jollakin tavalla luontevasti yhteispeliin eri ikäpolvien kanssa.
Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck
1.Tuttavani, 80-vuotias, omillaan toimeentuleva ja huippukunnossa olena meni yksityispotilaana leikkaukseen, josta oli tarkoitus jatkaa yhtä reippaana matkustellen. Sattui hoitovirhe ja sen kälkeen muu huono tuuri. Puolen vuoden sairaalareissu oli hänen elämänsä karmein kokemus, joka nujersi hänet henkisesti. Kokemus erään pikkukaupungin terveyskeskuksen vuodeosaston, myöhemmin geratrisen osaston toiminnasta järkytti niin häntä kuin omaisiaan. Jokaisen tulisi käydä vielä hyväkuntoisena katsomassa, missä jamassa hoiva-ala voi pahimmillaan olla. Se ei ollut resursseista/rahasta kiinni. Kyse oli osastonhoitajan edimiestyöstä ja parin hoitajan/sairaala-apulaisen asenteesta ja kohtelusta. Päätin itse, että otan etukäteen selville vanhustenhoivapalvelut ja niiden vastuuihmisten nimet ja yhteystiedot, jotta ne ovat valmiina, jos jotain itselle tapahtuu. Olen tyrmistynyt. Vaikka tiedän, että usealla voi olla ihan hyviä kokemuksia.
2. Lähiomainen 1 vuosi sitten sairastui, joutui ensin HYKSiin (jossa huippupalvelu), sieltä Helsingin erääseen sairaalaan (jossa hoitsuilla ei kiire rasittanut ja hoitajien asenne huono) ja sieltä kotiin kotisairaanhoitoon (stressaantunut hyvä hoitaja), josss hoitaja kävi aamuin illoin, samalla ottaen vastaan puhelimella kyselyjä ja järjestellen samanaikaisesti monen potilaan asioita. Kyllä oli isot erot hoitajien tasossa. Ennen kaikkea asenteessa. Potilas kuoli 6 viikon ssiraalareissun jälkeen. Onneksi ei enempää tarvinnut kokea.
Soten valinnanvapaus olisi hyvä asia. Hoiva-ala on niin raskas rakenteiltaan ja asenteiltaan, että huonon johtajuuden takia meillä on samanaikaisesti sekä erittäin heikkoja paikkoja, kun onneksi superhyviä palveluprosesseja toteuttavia paikkoja.
Olen ollut pari kertaa erään sairaalan päiväkirurgiassa, jossa palvelu on ollut aivan huippua aina aamulla vastaanotosta itse leikkaukseen ja poislähtöön ja aamusoittoon asti.
Kuka enää vanhoista välittää? Ihan sama mitä vanhat sanovat tai toivovat, kukaan ei kuuntele eikä välitä pätkääkään miten vanhuksia kohdellaan. Maailma on some-kansan, vanhat ovat tippuneet laidan yli jo aikaa sitten.
Kiitos kommentista. Kyllä moni välittää ja arvostaa, vaikka olen samaa mieltä siitä, että Suomessa on paljon välinpitämättömyyttä ja ikärasismia. Some-kansa kyllästyy ja saattaa tulla joskus jopa järkiinsä. Luotan, että aidot ja oikeat asiat nousevat vielä arvoon. Valoisaa mieltä syyspäiviin!
Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck
Olet tainnut olla väärässä paikassa. Mene tavallisiin, ei vanhuspaikkoihin ja osallistu napakasti keskusteluun. Kyllä kuunnellaan, tiedän kokemuksesta. Mitään anteeksipyyntöjä ja selittelyjä "kun olen vanha" ei kannata ladella. Huumori ja sopivassa paikassa hirtehishuumori saa keskustelukumppanit huomaamaan, ettet ole lahopää. Somessa on oikein hyvä laukoa totuuksia asioiden yksinkertaistamista vastaan.
Ellen, mitä konkreettista on tapahtunut mistä olet puhunut ja sinua on kuunneltu?