Yli satavuotiailta (ja vähän nuoremmiltakin) kysytään syntymäpäivähaastattelussa joka ikinen kerta pitkän iän salaisuutta.

Yksi sanoo ottavansa yömyssyn, toinen on raivoraitis. Joku on syönyt aamuisin ruisleipää, joku vetänyt illalla leukoja. Elämäneliksiirejä on monenmoisia.

Minusta kysymys pitkän iän salaisuudesta on aina ollut outo ja alentava. Haastateltavalla on jopa sadan vuoden elämänkokemus ja tuhansia tarinoita kerrottavanaan, mutta toimittaja haluaa kuulla jonkin hupsun anekdootin.

Kyseessä voi olla ainut päivänsankarista koskaan kirjoitettu lehtijuttu, ja otsikkoon nousee ehkä hyvinkin yhdentekevä, ensimmäisenä mieleen juolahtanut pikkuseikka. Kun toimittaja kysyy, pitää äkkiä yrittää sanoa jotain, vaikka kysymys olisi kuinka tyhmä tai maailmoja syleilevä.

Tokkopa edes yksinkertaisin toimittaja uskoo vakavissaan minkään yksittäisen asian määräävän elinajan pituutta. Pitkän iän salaisuuden metsästyksessä on kyse vain haastattelijan kiireestä ja laiskuudesta.

Vanhasta ihmisestä tehdään narri.

Tutkimustietoa suomalaisten terveydestä, toimintakyvystä ja pitkäikäisyydestä tarjoaa Gerontologian tutkimuskeskus GEREC.

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies' 

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita vanhuspalveluja − iäkkäiden ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Palveluksessanne! www.geron.fi

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram