Kirjoitukset avainsanalla iskelmä

Katri Helenan jäähyväiskonsertissa laulut olivat kaikille yhteisiä. Kuvat: Vilma Norokorpi

Katri Helenan juhlakonsertissa laulu yhdisti sukupolvet. Myös bloggaaja vilkuttaa jäähyväisiksi.

ISKELMÄLAULAJA Katri Helena täyttää tänään 80 vuotta. Parhaat onnittelut!

Eilisiltainen Helsingin Olympiastadionin konsertti sinetöi yli 60 vuotta kestäneen elämäntyön unohtumattomasti. Viimeinen ilta -konsertti oli kaunis sukupolvia yhdistävä kokemus, joka tallentui myös kansallisen kulttuuriperintömme omintakeiseksi osaksi.

Jäähyväiskonsertissa oli 42 000 ihmistä, ja Katri Helena teki konsertillaan historiaa. Kukaan hänen ikäisensä kotimainen artisti ei ole aiemmin täyttänyt Olympiastadionia – eikä vastaavaa ole nähty kovin usein edes maailmanlaajuisesti.

Yle esittää Katri Helenan konsertin televisiossa itsenäisyyspäivänä. 

KONSERTISSA kuultiin ehtymätön hittiputki. Katri Helena aloitti show’n hieman arkaillen mutta vapautui silminnähtävästi Katson sineen taivaan -avauksen jälkeen. – Tervetuloa! hän huikkasi katsomoon.

Rakastettu artisti sai yleisön syömään kädestään. Laulut olivat yhteisiä meille kaikille. Esityslistalta kuultiin klassikkoja kerta toisensa perään: Nuoruus on seikkailu, Vasten auringon siltaa, Puhelinlangat laulaa, Paloma Blanca, Katson autiota hiekkarantaa, Johnny Blue ja Kai laulaa saan

Kyynelkanavat aukenivat viimeistään siinä vaiheessa, kun Suvi Teräsniska astui taustakuorosta esittämään Sing & Shine -lapsikuoron kanssa sodanvastaisen kappaleen Äänesi mä kuulen. Kuului historian siipien havinaa, kun yleisö sai nähdäkseen Katri Helenan manttelinperijän ja valtakunnan uuden iskelmäkuningattaren.

Muu häviää, mutta jäljelle jää
vain sateenkaaremme tää.
Me teimme sen silmät kimmeltäen,
tuon sillan kahden sydämen.
Me saimme aikaan sen.

KATRI Helena herkisteli vielä Almaz, onnen lapsi -kappaleen ajan, mutta sitten irroteltiin Leri Leskisen 20-henkisen orkesterin säestyksellä Kesän lapsi, Vie minut, Letkis ja Minne tuuli kuljettaa. Ikävä vain, että Golden Circle -alue katsomon etuosassa oli myyty aivan liian täyteen ja ihmiset joutuivat taituroimaan parituntisen ahtaasti sulloutuneena.

Hilpeiden muisteloiden jälkeen syysillan haikea tunnelma tiheni taas käsin kosketeltavaksi – vielä viimeisen kerran. Joulumaa, Syysunelma, Ei kauniimpaa, Mun sydämeni tänne jää, Lintu ja lapsi… Yhdessä edettiin vääjäämättä jo kohti loppuhuipennusta ja ilotulitusta.

Katri Helena lauloi Juha Vainion sanoittaman Me teimme sen ja Jukka Kuoppamäen Anna mulle tähtitaivas. Laulajan testamenttina kuultiin Elämän tie, jonka Elton John teki alun perin Leijonakuningas-elokuvaan vuonna 1994. Valojen himmetessä lavan laidalta vilkutti onnellinen iskelmälaulaja.

Tämä on viimeinen kirjoitukseni ET-lehden blogeissa. Kiitos mieltä ilahduttaneista palautteista ja kohtaamisista lähes kymmenen vuoden ajalta! Ystävällisesti tervehtien Ari Liimatainen, geron.fi 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1990-luvun alussa koko Suomi pyysi Katri Helenalta valoa pimeään ja uskoa elämään – ja taitaa pyytää tälläkin hetkellä.

Kuuntelin Katri Helenaa jo vaunuiässä.

KATRI Helena on lopettamassa yli kuusikymmentä vuotta kestäneen uransa ensi kesänä Helsingin Olympiastadionilla. Viimeinen ilta -konsertin on määrä sinetöidä häikäisevä karrieeri livenä peruuttamattomasti.

Pimenevässä elokuun illassa muistellaan kaihoten suomalaisten rakastamia iskelmäklassikoita: Katson sineen taivaan, Anna mulle tähtitaivas, Puhelinlangat laulaa, Letkis, Katson autiota hiekkarantaa… 

Samalla päätöskonsertista muodostuu väistämättä kahden aikakauden vedenjakaja, jonka jälkeen iskelmätaivas ei tuiki entiseen tapaan. Aika entinen ei koskaan enää palaa.

Konserttipäivä on Katri Helenan 80-vuotissyntymäpäivän aatto. Viimeinen ilta -konsertissa ikonista artistia säestää Leri Leskisen juhlaorkesteri. Kuva: Stadion-säätiö / Wellu Hämäläinen
Konserttipäivä on Katri Helenan 80-vuotissyntymäpäivän aatto. Viimeinen ilta -konsertissa ikonista artistia säestää Leri Leskisen juhlaorkesteri. Kuva: Stadion-säätiö / Wellu Hämäläinen

SUOMI-ISKELMÄN historioitsijat Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo eivät epäröineet kutsua iskelmää kansakunnan salaiseksi historiaksi ja kätketyksi muistiksi. Heidän mukaansa iskelmä rekisteröi yhteisiä sydämenlyöntejä niissä tilanteissa, jotka ovat taiteen ja historiankirjoituksen ulkopuolella. 

Katri Helena on ollut suomalaisten tunteiden tulkki ja saanut meidät pohtimaan elämän arvoituksellisuutta – kaipuuta, toivoa, rakkautta. Vaikka elämän ja unelmien ristiriidat tuntuvat näinä aikoina taas entistä vääjäämättömämmiltä, Katri Helena kehottaa meitä uskomaan yhä sydämen unelmiin ja luottamaan haaveista hulluimpiin.

En tiedä, kuinka monessa Katri Helenan konsertissa olen käynyt, mutta aina kun salin valot ovat alkaneet himmetä, rinnassa on tuntunut ilon läikähdys jo orkesterin ensi tahdeista. Samalla hetkellä elämä on ollut laulu, niin ihana laulu. 

Elä niin kuin sydän sanoo.

KUUNTELIN Katri Helenaa jo vaunuiässä, kun radion Kotimainen puolituntinen soi Kainuussa ikkunanraosta pihalle talvipakkaseen, ja niin vain nämä iskelmät lumoavat edelleen kuuden vuosikymmenen jälkeen. On muistot kuin kukkia varrelta tien…

Vuosia sitten Katri Helena kertoi minulle, että hän on ollut onnellinen ja kiitollinen saadessaan palvella yleisöä laulamalla. Hän on iloinnut siitä, miten kuulijoiden oma mieli on alkanut tehdä töitä näiden laulujen ansiosta: ”Ajattelen, että elämä iloineen ja suruineen pitäisi voida elää niin kuin sydän sanoo.”

Sydämellinen kiitos, Katri Helena, kuuden vuosikymmenen lauluista, jotka ovat antaneet valoa pimeään ja uskoa elämään. Kiitos jo etukäteen siitä, että päätöskonsertissa saamme vielä kerran nauttia vain sinun ainutlaatuisesta lavakarismastasi ja voimaantua myönteisen muistelun siivillä kanssasi. 

Matti Rönkä jäi eläkkeelle Yle Uutisista tänä vuonna. Onnen kaukoranta on hänen 13. teoksensa. Kuva: Liisa Valonen

Matti Rönkä nostalgisoi mennyttä iskelmä-Suomea lupsakasti.

AAVAN meren tuolla puolen jossakin on maa… Kirjailija Matti Rönkä, 65, aloittaa Onnen kaukoranta -romaaninsa kansallistangolla. Tarina vie savolaispojan heinäpelloilta tanssilavojen tähdeksi ja kuvaa lupsakkaasti iskelmä-Suomen kehitystä 2020-luvulle.

Komeaäänisestä Raimo Rissasesta muokataan levy-yhtiössä italialaistyylinen lavatähti ja levylaulaja Rami Sarri. Edellytyksiä olisi vaikka oopperaan, mutta uranvalinta tuottaa päänvaivaa. 

Klassinen laulu olisi opiskeltava alusta pitäen, kun taas iskelmätaivaan tähtenä tie tuntuu olevan jo auki taivasta myöten. Tanssilavan reunalla tytöt tahtovat koskettaa, laulaa mukana, tuijottaa silmiin. 

 

Matti Rönkä höystää ajankuvausta monilla hykerryttävillä detaljeilla. Auton hansikaslokerosta valittiin C-kasetti.

SYDÄN rakastaa, sydän haluaa… Matti Rönkä on kirjoittajana herkkävaistoinen myötäeläjä. Hän ymmärtää niin rakkauden ikävää kuin rakkaudentekoja, ja iskelmä jos mikä on omiaan kuvaamaan näitä teemoja.

Iskelmätähdellä on joltinenkin näköalapaikka ihmiselämän haluihin ja nautintoihin. Rami huomaa pian, että seksikumppaneita tarjoutuu enemmän kuin kylliksi. Lavoilla riittää käsiä ottamassa kiinni lahkeesta. Hotelliyöt eivät ole aina yksinäisiä.

Pääkaupungin puumanaiset kiehnäävät ympärillä, eikä Rami pane pahakseen. Joskus myös miespuolisen laulunopettajan kädet viipyvät pakaroilla ja vatsalla vähän liian pitkään. Mutta Kalliolan kylältä tuttu Riitta haluaisi viettää koti-iltoja Ramin kanssa – asettua ja perustaa perheen. 

Laulaen unohdan tai muistan sut.

KUN laulaen on kaiken antanut… Hyväksi lopuksi Matti Rönkä pikakelaa romaanin tapahtumat nykyhetkeen.

Eläkeläiset katsovat ikääntyvää iskelmälaulajaa helsinkiläisen palvelukeskuksen päivätansseissa. Silmissään heillä on yhä lämpöä, kaipausta, yksinäisyyttä ja ihmisen ikävää toisen luo. 

Vuonna 2012 Paula Koivuniemi ennätti laulaa levylle riipaisevan kappaleen Kaiken antanut. Sitä päivätanssiväelle esittäessään palaset loksahtavat kohdilleen Ramin ajatuksissa: ”Tämä oli minun osani. Työni. Arvoni.”

Kun laulaen on kaiken antanut, laulaen kylmää paennut
laulaen unohdan tai muistan sut 
Kun vaieten oon kotiin palannut
vaieten oven sulkenut
hiljaisuus on vain vierelläin nukkunut.

Kylläpä ilahduin, kun huomasin, että Katri Helenalla on tänä talvena 55-vuotistaiteilijajuhlakonsertteja eri puolilla maata. Ostin liput saman tien, ja neitsytmatka länsimetrolla Espooseen odottaa maaliskuun alussa.

Sarjakuvasankari Obelix putosi pienenä taikajuomapataan ja sai yli-inhimilliset voimat. Minut on kai rokotettu gramofonin neulalla. Kuuntelin Katri Helenaa jo vaunuiässä, kun Kotimainen puolituntinen soi ikkunanraosta pihalle talvipakkaseen, ja niin vain Katri Helenan iskelmät lumoavat edelleen.

Tuntuu hassulta ajatella, että joku artisti on noussut estradeille koko oman elämäni ajan. Katri Helena -klassikkoja on tarjolla peräti kuudelta vuosikymmeneltä, eikä tahti tunnu hidastuvan.

Katri Helena on levyttänyt jo 500 laulua ja myynyt yli 1,5 miljoonaa äänitettä.

Vie minut

Oma suhteeni iskelmään joutui kai ihan ymmärrettävästi katkolle teini-iässä. Välit Katri Helenaan alkoivat lämmetä, kun Anna mulle tähtitaivas ilmestyi. Silloin 1990-luvun alussa koko Suomi pyysi valoa pimeään ja uskoa elämään – ja taitaa pyytää edelleen.

Vuosituhannen vaihteessa Leidit lavalla -kombo räjäytti pankin. Esiintymisasut olivat muistaakseni kamalia, mutta Katri Helenan, Paula Koivuniemen, Marion Rungin ja Lea Lavenin lavasäteily vei mukanaan.

Voi pojat, olin aivan myyty jossain kalsean Kuopio-hallin eturivissä, ja samaa hittiputkea tanssia rytkytettiin vielä pitkään kiertueen jälkeen. Panin levyn äsken soimaan, ja kyllä nuo muistot saivat ikämiehen hymyilemään posket punehtuen.

Minne tuuli kuljettaa

Katri Helena ei ole ollut enää moneen kymmeneen vuoteen ”pelkkä iskelmälaulaja”. Hän on se ikoninen suomalaisten tunteiden tulkki, joka hiljentää meidät muistoihin ja pohtimaan elämän arvoituksellisuutta – kaipuuta, toivoa, rakkautta.

Onneksi Katri Helena ei ole kuitenkaan jäänyt sinivalkoisen julkisuuskuvansa vangiksi vaan edennyt urallaan kunnianhimoisena artistina.

Nykyisin Katri Helenan kappaleita kuullaan myös hautajaisissa. En ole suunnitellut omiani, mutta sinänsä koskettavat Mun sydämeni tänne jää ja Tulet aina olemaan tuntuvat vähän liian ilmeisiltä.

Mieleen juolahti ilkikurinen ajatus Minne tuuli kuljettaa -letkajenkasta tuhkia siroteltaessa.

Kappaleen alkuperäinen sanoittaja Reino Helismaa kuoli ennen kuin ehti kirjoittaa sanat tähän Toivo Kärjen sävellykseen, mutta säe ”Minne tuuli kuljettaa” on vielä hänen kynästään. Lopullisen sanoituksen Helismaan idean pohjalta kirjoitti toinen mestari eli Juha Vainio.

Kepeät mullat!

Minne tuuli minut viedä saa
minne puuska roskan riepottaa
tuuli on vastainen
kääntyykö suunta sen
minnekä tuuli vienee

Kommentit (2)

70-vuotias
1/2 | 

Katri Helena on kai syöpynyt monen vanhemman väen sydämiin ja hänestä on tullut ikään kuin suomalainen ikoni, niin kuin nykyään hienosti sanotaan. En ole suoranaisesti ihastunut enkä vihastunut hänen lauluihinsa. Ainoaan hänen kaikista lauluistaan olen mieltynyt "anna mulle tähtitaivas"  lauluun. Sanat on niin koskettavat. Täytyy sanoa että hyvin on likka pärjännyt. Arille toivotan elämyksellistä Katri Helena-konserttia ja myös elämysmatkailua länsimetrolla. 

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Kiitos! Katsotaan, kuinka äijän käy elämysmatkallaan.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram