Matti Rönkä nostalgisoi mennyttä iskelmä-Suomea lupsakasti.

AAVAN meren tuolla puolen jossakin on maa… Kirjailija Matti Rönkä, 65, aloittaa Onnen kaukoranta -romaaninsa kansallistangolla. Tarina vie savolaispojan heinäpelloilta tanssilavojen tähdeksi ja kuvaa lupsakkaasti iskelmä-Suomen kehitystä 2020-luvulle.

Komeaäänisestä Raimo Rissasesta muokataan levy-yhtiössä italialaistyylinen lavatähti ja levylaulaja Rami Sarri. Edellytyksiä olisi vaikka oopperaan, mutta uranvalinta tuottaa päänvaivaa. 

Klassinen laulu olisi opiskeltava alusta pitäen, kun taas iskelmätaivaan tähtenä tie tuntuu olevan jo auki taivasta myöten. Tanssilavan reunalla tytöt tahtovat koskettaa, laulaa mukana, tuijottaa silmiin. 

Matti Rönkä höystää ajankuvausta monilla hykerryttävillä detaljeilla. Auton hansikaslokerosta valittiin C-kasetti.

SYDÄN rakastaa, sydän haluaa… Matti Rönkä on kirjoittajana herkkävaistoinen myötäeläjä. Hän ymmärtää niin rakkauden ikävää kuin rakkaudentekoja, ja iskelmä jos mikä on omiaan kuvaamaan näitä teemoja.

Iskelmätähdellä on joltinenkin näköalapaikka ihmiselämän haluihin ja nautintoihin. Rami huomaa pian, että seksikumppaneita tarjoutuu enemmän kuin kylliksi. Lavoilla riittää käsiä ottamassa kiinni lahkeesta. Hotelliyöt eivät ole aina yksinäisiä.

Pääkaupungin puumanaiset kiehnäävät ympärillä, eikä Rami pane pahakseen. Joskus myös miespuolisen laulunopettajan kädet viipyvät pakaroilla ja vatsalla vähän liian pitkään. Mutta Kalliolan kylältä tuttu Riitta haluaisi viettää koti-iltoja Ramin kanssa – asettua ja perustaa perheen. 

Laulaen unohdan tai muistan sut.

KUN laulaen on kaiken antanut… Hyväksi lopuksi Matti Rönkä pikakelaa romaanin tapahtumat nykyhetkeen.

Eläkeläiset katsovat ikääntyvää iskelmälaulajaa helsinkiläisen palvelukeskuksen päivätansseissa. Silmissään heillä on yhä lämpöä, kaipausta, yksinäisyyttä ja ihmisen ikävää toisen luo. 

Vuonna 2012 Paula Koivuniemi ennätti laulaa levylle riipaisevan kappaleen Kaiken antanut. Sitä päivätanssiväelle esittäessään palaset loksahtavat kohdilleen Ramin ajatuksissa: ”Tämä oli minun osani. Työni. Arvoni.”

Kun laulaen on kaiken antanut, laulaen kylmää paennut
laulaen unohdan tai muistan sut 
Kun vaieten oon kotiin palannut
vaieten oven sulkenut
hiljaisuus on vain vierelläin nukkunut.