/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/tof_julisteet_geron_mv.jpg?itok=QgH9FzXu)
Itsenäisyyden satavuotisjuhlien näkyvimpiä ja kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia on taiteilija Touko Laaksonen (1920–1991) alias Tom of Finland.
Touko Laaksonen eli nuoruutensa aikana, jolloin homoseksuaaliset teot olivat rikos. Hän alkoi piirtää fantasioita viihdyttääkseen itseään ja tukeakseen ystäviään. Syntyi Tom.
Homoseksin rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista 1971, mutta sairautena homous pysyi tautiluokituksessa vuoteen 1981 asti. Todellinen vapautuminen ja homoylpeys ottavat satavuotiaassa Suomessa vielä ensi askeleitaan.
Vuonna 2017 Touko Laaksosta – Tom of Finlandia – juhlitaan kuitenkin jo establishmentin hyväksymänä vapaustaistelijana ja kansallissankarina. Hän muutti maailman piirtämällä, ja kuvista syntyi vallankumous, jota ei voi pysäyttää.
Tom of Finlandin rohkeat kuvat ovat haastaneet heteronormatiivisen ja suvaitsemattoman yhteiskunnan katsomaan homoa, ihmistä. Homomiehet ovat saaneet kuvista voimaa ja ennen kaikkea iloa. − Seksin pitää olla hauskaa, kerrotaan Tomin sanoneen.
Touko Laaksonen kuoli keuhkoahtaumaan 71-vuotiaana 1991. Perhe sai tietää hänen toisesta elämästään – homoudesta, 28 vuotta kestäneestä parisuhteesta ja taiteesta – vasta hautajaisten jälkeen.
Sen pituinen se
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/tofmusical_mv.gif?itok=T1YasE4m)
★ ★ ★ Homokulttuuriin sisältyy lukemattomia alakulttuureja. Uljaan maskuliiniset nahkamiehet, univormupukuiset poliisit ja sotilaat sekä bensalle tuoksuvat motoristit ja mekaanikot kuuluvat Tomin miesten aateliin.
Näitä könsikkäitä on vaikea kuvitella hetkuttamaan takapuoltaan musikaalinäyttämölle, saati sitten puhkeamaan laulamaan Glad to be gay. Musikaali on homojen hommaa, mutta tähän asti näyttämöllä on nähty pikemmin drag-meininkiä.
Turun kaupunginteatterissa yritetään nyt rikkoa rajoja ja marssitetaan lavalle muun muassa Kake, Tom of Finlandin piirrosten ikoninen miesten mies. Sateenkaari vie tässä musikaalissa hikiseen ja hämyisään satumaahan, jossa testosteronitaso on huipussaan.
Tom of Finlandin tarina ansaitsee tulle kerrotuksi näyttämöllä. Samalla kerrataan komeasti suomalaista homohistoriaa. Jatkosodan sallivan ilmapiirin jälkeen elämä muuttui. Huoltopoliisi ratsasi puistoja ja pisuaareja. Toverillisesta ja mutkattomasta miesten välisestä seksistä tuli häpeällistä, rikollista ja sairasta.
Tuomas Parkkinen on kirjoittanut libreton sopivasti kieli poskessa. Parhaimmillaan teksti vetää suun hymyyn ja kunnioittaa Tom of Finlandin rooliasenteita. Pahimmillaan riimitelmät ovat noloja.
Tom of Finland -musikaalilla on kaksi säveltäjää: Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos. Valitettavasti heidän mukanaan touhu lerpahtaa täysin. Kun maailma on väärällään upeita homohymnejä eri aikakausilta, ei olisi tarvinnut vaivautua säveltämään koko settiä.
Tom of Finland on antanut miljoonille homomiehille oikeuden nauttia, luvan olla sellainen kuin on ja tuntea niin kuin tuntee. Tarina olisi ansainnut tulla kerrotuksi musikaalimaneereja paremmin.
Rakkaus, rohkeus − vapaus
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/tofmovie_mv.gif?itok=d6iWIKVp)
★ ★ ★ ★ Dome Karukosken ohjaama Tom of Finland -elokuva on tyylikäs kuvaus Touko Laaksosen (Pekka Strang) matkasta kansainväliseen menestykseen.
Elokuvassa Touko palaa jatkosodasta kotiin synkkään ja moralistiseen Suomeen. Hän alkaa piirtää lihaksikkaita, estottomia ja ylpeitä homomiehiä. Piirrokset ovat Suomessa vaarallisia, joten Touko kätkee ne jopa sisareltaan Kaijalta (Jessica Grabowsky) siitä huolimatta, että sisarukset ovat hyvin läheisiä.
Mainostoimistossa työskentelevä Touko rakastuu tanssija Veli “Nipa” Mäkiseen (Lauri Tilkanen), mutta joutuu salaamaan suhteensa muilta. Veli vannottaa Toukoa etsimään kuville yleisön, ja näin piirrokset kuljettavat Toukon Berliinin kautta Los Angelesiin, jossa hän saa ystäviensä avulla arvostusta ja suosiota.
Käsikirjoittaja Aleksi Bardy luonnehtii elokuvaa tarinaksi siitä, miten vahva ase lyijykynä on. – Touko Laaksonen ei pitänyt itseään vapaustaistelijana, mutta sellainen hänestä tuli. Hänen kuvissaan homomiehet voivat olla iloisia ilman häpeää tai syyllisyyttä. Suomen Kaarinasta kotoisin olevan pojan kuvat ovat muuttaneet koko maailman kaikille paremmaksi paikaksi.
Tom of Finland -elokuva liputtaa ylväästi moniarvoisen yhteiskunnan puolesta. Minun Suomeni on kaunein päällä maan, mutta minun Suomeni on myös Tom of Finland.
Amnesty International on nimennyt Tom of Finland -elokuvan ihmisoikeusteoksi, joka levittää syrjimättömyyden ja ilmaisunvapauden sanomaa.
Näyttelyssä on munaa
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/wam_geron.jpg?itok=8Jmu_RHw)
Tom of Finlandin kuvien arvo on tunnustettu myös korkeakulttuurin osana. Teoksia esitellään eri puolilla maailmaa kiertävissä näyttelyissä ja osana taidemuseoiden pysyviä kokoelmia.
Näyttelyissä pääsee esille todellinen Tom of Finland. Niissä on munaa ja äänensä saa kuuluviin oikea Touko Laaksonen kulissien takaa.
Turussa Wäino Aaltosen museon pikkuruinen näyttely kertoo Laaksosen vaiheista muusikkona, työstä mainosalalla ja viimein kansainvälisesti tunnettuna Tom of Finlandina. Koska Laaksonen joutui elämään koko elämänsä kaapissa, suku tunsi hänet ennen kaikkea muusikkona. Suhde musiikkiin onkin näyttelyn keskeinen juonne.
Tom of Finlandin töitä on parhaillaan esillä myös kahdessa galleriassa Berliinissä. Salon Dahlmannin Loves and Lives sekä Galerie Judinin Ecce Homo – The Preliminary Drawings esittelevät kirjeitä, valokuvia ja teoksia.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/suomifinland100-tunnus_sininen_rgb.jpg?itok=pNskfHMN)
Kuvat: Turun kaupunginteatteri, Otto-Ville Väätäinen. Tom of Finland -elokuva, Josef Persson, Mikko Rasila. Wäinö Aaltosen museo, Courtesy of Tom of Finland Foundation LA.
FT, taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti Harri Kalha on kirjoittanut kirjan (2016): Tom of Finland – taidetta seksin vuoksi. Kustantaja SKS. Kirja on johdatus Tom of Finlandin tuotantoon ja sen taustaan, piirrostekniikkaan ja teeseihin. Queer-teorian lisäksi Kalha valottaa Laaksosen tuotannon suhdetta muuhun saman ajan lihatoritaiteeseen näin:
Laaksosen kuvat kiteyttävät täydellisesti homokulttuurin vartalo- ja seksikeskeisyyden.
Kuvat ilmensivät homoylpeyttä.
Tuotanto huipentui vuosien 1975–1990 hillittömän halun kuvauksiin, jotka etenivät tuplapanoista nelinpeleihin ja niin edespäin nahkaruoskan soidessa.
… luopumista sosiaalisesta kontrollista, kuten hyvästä mausta, ja antautumista perverssille, raadolliselle ihmisluonnolle.
Tämä himomyönteinen camp on kaukana nykypäivän populaarikulttuurin homomyönteisestä campista, jossa homot ovat täysin epäseksuaalisia, koomisia, sisustavia ja stailaavia kahden kiinalaislapsen adoptiovanhempia à la Moderni perhe.
Kuvat julistavat sitoumuksista vapaan miesten välisen seksin ilosanomaa ja ovat siten poikkiteloin lisääntymistä, perinteistä parisuhdetta ja sovinnaisuutta painottavan sosiaalisen järjestyksen kanssa. Kuvat ovat kaukana keskiluokkaisesta elämäntavasta, joka on asetettu myös homojen päätavoitteeksi. Laaksosen tuotanto ja sukupuolineutraali avioliittolaki eivät millään sovi samaan slingiin, sillä näitä miehiä ei kiinnosta parisuhde, vaan he haluavat vain olla kaikkien kanssa kaikkialla kaiken aikaa.
Kalha aloittaa kirjansa kysymällä: ”Onko Tom of Finlandin tuotanto taidetta vai pornoa” ja vastaa: ”Vastaan, että pornoahan se mitä ilmeisimmin on. Tomin kuvat luotiin pornoksi ja niitä kulutettiin pornona.”
Hesarin kulttuuritoimittaja kirjoitti heinäkuussa 2015 Laaksosen näyttelystä: ”Pakonomaisesti toistuvia ovat vissit tilanteet, kuten toteutunut tai todennäköinen raiskaus, joukkopano, rankaisu seksuaalisin keinoin ja tirkistely. Avainsana on alistaminen… On lupa unelmoida.” Piirroksissa on siis kyse alistamisesta unelmoinnista.
Kirjoitukset, joissa väitetään samojen kuvien motiiviksi tai sisällöksi jotakin aivan muuta tai peräti vastakkaista, eivät siis yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kyse on sadomasokistisesta homopornosta.