Petter Pulkkinen muistelee kiitollisena vaimoaan – sankaria ja ilopilleriä.

RAKKAUSTARINA alkoi Tullinpuomin ravintolasta Helsingissä syksyllä 1973. Vanha ruotukaveri oli houkutellut Petter Pulkkisen oluelle, ja tämä päätti hakea tanssiin kauniisti hymyilevän naisen viereisestä pöydästä. Nainen oli Eeva, Töölön sairaalan teho-osaston hoitaja, joka teki nuoreenmieheen lähtemättömän vaikutuksen.

Eeva palasi Petterin mieleen päivittäin, mutta ujo ja hiljainen maalaispoika rohkeni soittaa ihastukselleen vasta joulun alla. Onnelliset tapahtumat lähtivät vyörymään. Kesällä 1974 nuoripari meni kihloihin, seuraavana jouluna jo naimisiin. Perhe kasvoi, työt sujuivat ja vuodet vierivät puuhakkaasti. 

Iloisilla viisikymmenvuotispäivillä kukaan ei voinut aavistaa, että 2000-luku hupenisi kamppailussa herra Alzheimerin kanssa. Eeva sairastui alle 60-vuotiaana.

"Rakkauden hinta on suru", Petter totesi Elossa 24h -ohjelmassa. Kuva: Yle / Itv Studios Finland Oy

VUONNA 2002 alkoi tulla merkkejä siitä, että Eevan muisti ei toiminut kunnolla. ”Tajusimme järkyttyneinä, että nyt olimme tosi pulassa”, Petter toteaa painotuoreessa omakustanteessa Täyttä elämää – Alzheimerin kanssa.

Petter pohti herkeämättä, miten hän voisi taata, että Eevalla olisi sairauden kehittyessä mahdollisimman turvallinen olo. Tuska rakkaimman ihmisen hyvinvoinnista oli raastavaa, ja hän päätti alkaa laatia muistisairaan elämänlaatumallia, jota muutkin voisivat soveltaa.

Kevääseen 2007 mennessä Alzheimerin tauti oli edennyt vaikeaan vaiheeseen, ja Petter ymmärsi viimein hakea omaishoidon tukea. Yhteiset kaupunkilomat suuntautuivat yhä muun muassa Budapestiin, Bukarestiin, Wieniin ja Roomaan. Vatikaanissa Eeva katosi tyystin Pietarinkirkon väkijoukkoon. ”Säikähdin pahanpäiväisesti, mutta Eevan löydyttyä olin pakahtua onnesta”, Petter kertoo tapahtumasarjasta kirjassaan.

Elämänlaatu muodostuu asioiden hallinnasta.

UNELMA Thaimaan matkasta toteutui vielä vuonna 2008. ”Emme uskaltaneet kertoa matka-ajatuksistamme edes Eevan lääkäreille, koska ne kuulostivat niin mahdottomilta”, Petter tunnustaa jälkikäteen. 

Vaikka taistelu herra Alzheimeria vastaan oli häviöön päättyvää viivytystaistelua, Petter ymmärsi, että myös sairausaikana elämisen laatu muodostuu asioiden hallinnasta, vapaudesta, turvallisuudesta ja ilosta. Toivo ja unelmat ovat tärkeitä sekä muistisairaan ihmisen että hoitajan näkökulmasta. 

Eeva Pulkkinen nukkui pois kotonaan 19. joulukuuta 2020. Omakustanteisen teoksensa ensimmäisessä osassa Petter muistelee nyt kiitollisena vaimoaan – sankaria ja ilopilleriä. Kiitollisuus on sydämen muisti.