Kirjoitukset avainsanalla masennus

Berliinissä on ollut kevään tuntu jo pitkään, vaikka sää on pysynyt tavanomaista viileämpänä. Kun aamulla avaa ikkunan, lintujen vivahteikas konsertto tuntuu täyttävän koko tajunnan ilolla. Kaikkialla kukkii ja vihertää.

Palasin illansuussa Vantaalle. Räntä iski vaakatasossa päin naamaa. Ympäristössä näkyi tasan kaksi sävyä: likaisen- ja mustanharmaa.

Päätin kävellä asemalta kotiin ja ottaa kurjuudesta kaiken irti. Tilanne olisi ollut pelkästään surkuhupaisa, ellen olisi lentokoneessa sattunut lukemaan geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelän kirjaa iäkkäiden ihmisten masennustiloista.

Olin jo läpimärkä, mutta oli pakko jäädä huilaamaan hetkeksi pikku kävelysillalle matkalaukkuineni. Kun siinä räntäsateessa katselin yksin mustassa Mätäojassa uiskentelevaa telkkää, tajusin yhtäkkiä, että masentuneen ihmisen kevään täytyy näyttäytyä juuri tällaisena. Luonto havainnollisti asian kouraantuntuvasti.

Masennus ei kuulu vanhuuteen.

Sirkka-Liisa Kivelä kuvaa, että depressioon sairastuneen iäkkään ihmisen koko elämä ja ympäristö ovat harmaan tai mustan peitossa. Masennustila kasvattaa panssarin, jota eivät läpäise aurinkoinen päivä, kevään koittaminen, kukkien puhkeaminen tai lintujen laulu.

Sairastumisen jälkeen mikään ei herätä myönteisiä tunteita. Mikään ei tunnu kiinnostavan. ”Parasta olisi kuolla” -ajatukset hiipivät mieleen.

Silloin iäkäs ihminen tarvitsee omaista, ystävää tai ketä tahansa muuta ihmistä ohjaamaan hänet hoitoon.

Masennustilat eli depressiot eivät ole vanhuuteen kuuluvia normaaleja tunnetiloja, vaan ne ovat iäkkäilläkin psyykkisiä sairauksia, joiden toteaminen on vaativa tehtävä. Depression tunnistaminen on hoidon perusta, ja diagnoosin voi tehdä vain lääkäri.

Masennustilan paraneminen edellyttää, että iäkäs ihminen löytää elämälleen tarkoituksen. Oireet poistuvat ja elämänilo palautuu depression parantuessa.

Masentuneen iäkkään omaiset ja ystävät voivat edistää toipumista omilla asenteillaan ja konkreettisella tuellaan. Kannattaa puhua myös iloisista asioista, vaikka masentunut iäkäs ei jaksa itse olla positiivinen. Kannattaa muistella myönteisesti, liikkua yhdessä, hoitaa kasveja tai lemmikkejä ja laulaa porukalla.

Masennus ei kuulu vanhuuteen. Jonain päivänä aurinko vielä pilkottaa.

Kommentit (4)

70-vuotias

Masennuksen voi aiheuttaa myös läheinen ihminen, puoliso, sisar, tai henkilö joka on olevinaan ystäväsi. Mielestäni usein iäkkään masennuksen aiheuttaja on puoliso joka manipuloi heikompaa puolisoaan alistamalla ja vahtimalla toisen tekemisiä. Alistetulle syntyy tilanne jolloin on joko pakko yrittää miellyttää, valehdella tai alistua ja menettää oman elämänsä hallinta. Alistettuna ihminen syöksyy masennukseen ja silloin ei riitä enää ymmärrys itsensä pelastamiseen koska pelko kahlitsee terveen järjen.

70-vuotias

Masennus on hankala asia myös masentuneen omaisille. Vaatii pitkää pinnaa auttajalta että jaksaa suhtautua tyynesti masentuneen mustaan maailmaan. Jaksamista ja vieläkin jaksamista vaikka mieli tekisi heittää pyyhe kehään ja sanoa hyvästit koko hommalle.

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat