Suomessa lapsilla ei ole mitään oikeudellista velvollisuutta pitää huolta omista vanhemmistaan. Silti lainsäädäntö antaa ymmärtää monella tavoin, että omaisten tulee olla vanhusten tukena.

Lakeihin ja viranomaistoimiin sisältyy paljon olettamuksia siitä, että jokaisella vanhuksella on perheenjäseniä tai muita läheisiä avustamassa. Myös moraalikäsitykset aiheuttavat hoivapaineita etenkin aikuisille tyttärille, ja suomalaiset auttavat omaisiaan jopa eniten Euroopassa.

Vanha ihminen ei voi selvitä pykäläviidakossa.

Totta kai on hyvä ja kannatettava asia, että lapset hoivaavat ja antavat apua iäkkäille vanhemmilleen. Mutta entäpä jos omaiset eivät voi, osaa tai halua auttaa? Jos ei ole omaisia?

Vaikka vanhuksille on laissa taattu oikeus riittävään hoivaan ja huolenpitoon, oikeus on todellisuudessa riippuvainen siitä, auttavatko omaiset ja huolehtivatko he tarvittavan hoivan hankkimisesta.

Vanhalla, heikkokuntoisella ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä yksin sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja toimeentuloturvan viidakossa. Käytännössä vanhuspalvelujen saaminen edellyttää lähes aina jonkinlaista omaisten apua.

Sote-sirkuksessa on syytä muistaa, että heikkokuntoisten ja muistisairaiden ihmisten valinnanvapaus ei lisäänny, vaikka tarjottaisiin tukku asiakasseteleitä. Jonkun täytyy valita palvelut heidän puolestaan, ja käytännössä tämä tarkoittaa omaisten vastuun kasvattamista.

Hoitovapaa kuuluu myös vanhempaansa hoitavalle.

Käytännön vanhustenhoidossa lasten ja omaisten rooli on valtava, vaikka lainsäädännössä rooli on jokseenkin olematon.

Pikkulasten vanhemmilla on oikeus jäädä hoitovapaalle tai lyhentää työpäiväänsä. Samanlainen mahdollisuus tulisi kirjata lakiin kaikille niille työntekijöille, jotka hoitavat ikääntynyttä vanhempaansa.

Nyt omaa vanhempaansa hoitava työntekijä ei ole millään tavalla yhdenvertainen lasta hoitavan kollegan kanssa, vaikka työikäisten halutaan osallistuvan aina vain enemmän huolenpitoon ikääntyvistä vanhemmistaan.

Suomessa arvioidaan olevan 65 000 etäomaishoitajaa ilman minkäänlaista virallista asemaa ja vailla mitään tukea. Moni heistä hoivaa nimenomaan iäkästä vanhempaansa ja käyttää kaiken vapaa-aikansa matkustaakseen avuksi toiselle paikkakunnalle.

Kun normaalit vapaat ja vuosilomat eivät riitä, etäomaishoitajat joutuvat anomaan palkattomia vapaita tai lyhennettyä työaikaa. Tämä käy kalliiksi ja moni työnantaja katsoo menettelyä karsaasti.

Oikeustieteen tohtori, apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha on todennut, että lainsäädäntöön sisältyy Suomessa omaisolettama, jonka mukaan omaisten odotetaan osallistuvan läheistensä hoivaan.

Lainsäädäntö on ristiriitainen. Omaisten odotetaan auttavan ja heidät lasketaan vanhustenhoidon pyyteettömäksi voimavaraksi, vaikka mitkään voimassa olevat lait eivät velvoita vähääkään.

Laura Kalliomaa-Puha, Vanhuksen oikeus hoivaan ja omaisolettama. Gerontologia 3/2017

Kommentit (3)

70-vuotias

Mielestäni yhteiskunta sälyttää entistä enemmän heille kuuluvia tehtäviä yksittäisten ihmisten hartioille. Toki on hienoa jos omaisilla on mahdollisuus hoitaa vanhempiaan ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, mutta ei kaikilla tosiaankaan ole siihen mahdollisuutta. Ärsyttää hienot korulauseet miten vanhusten on hyvä asua kotona mahdollisimman pitkään, eli pois rasittamasta yhteiskunnan palveluita. Kaikki vanhukset pannaan samaan nippuun olipa olosuhteet mitkä hyvänsä. Lehtijutuissa esitellään mielellään virkeitä, hyvinvoivia vanhuksia  ja näin syntyy mielikuva että kyllä asiat ovat hyvin.  Kyllä joku apua tarvitsevasta vanhuksesta huolehtii, jos ei aiemmin niin musta auto noutaa viimeiselle matkalle. Nuoret ja terveet ihmiset laativat vanhustenhuollon lakeja  eikä heillä ole hajuakaan todellisesta tilanteesta. Poissa silmistä-poissa sydämestä, tunnuslause pätee heihin.

300 km isän luokse

Kiitos ajankohtaisesta aiheesta Ari! Kaiken saattohoitoruljanssin keskellä tunteiden sekamelskassa tuntee itsensä riittämättömäksi. Ja syyyllisyyttäkin pukkaa pintaan. Useammin vielä olisi pitänyt matka taittaa, kauemmin olla isää hoitamassa, huolehtimassa, auttamassa. Mutta hei! Meitähän arvostetaan. Vai lohdutetaanko? Ensimmäisen kerran tässä palvelukeskuksessa tarjottiin kahvia ja pullaa kuolevan isän tyttärille.

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat