Kirjoitukset avainsanalla hoivapolitiikka

Tuore raportti osoittaa suomalaisen vanhustenhoidon kehittyvän aina vain huolestuttavampaan suuntaan. Ympärivuorokautisessa hoivassa ei ole tapahtunut juurikaan positiivista kehitystä, ja kotihoidon työolot ovat heikentyneet aiemmasta. Yleiskuva suomalaisen vanhustyön tilasta ja kehityksestä näyttää erittäin negatiiviselta.

Kotihoidon työntekijöistä 41 % harkitsee työnsä lopettamista.

Kotihoidossa asiakasmäärät ovat nousseet merkittävästi, mikä on johtanut työpaineen kohoamiseen Pohjoismaiden korkeimmalle tasolle. Samalla työntekijät kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa vähentyneen ja kontrollin lisääntyneen. Kotihoidon työntekijät eivät luota esimiehiinsä.

Kotihoidon työntekijät ovat huolestuneita omasta terveydestään ja turvallisuudestaan, mutta he ovat huolestuneita myös asiakkaista. Henkilökunta on Pohjoismaiden kriittisintä hoivan laadun ja yksilöllisyyden suhteen. Hoitajat eivät pysty tarjoamaan riittävää hoitoa, ja henkilöstön vähyyden pelätään aiheuttavan usein riskejä asiakkaille.

Työn lopettamista vakavasti harkitsevien osuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Peräti 41 prosenttia kotihoidon työntekijöistä harkitsee nykyisen työnsä lopettamista.

Laitoshoidon työntekijöistä 40 % ei haluaisi vanhana hoidettavaksi omaan yksikköönsä.

Ympärivuorokautisessa hoivassa eli laitoshoidossa ei mene sen paremmin. Työ on raskaampaa kuin kotihoidossa, ja henkilökunnan fyysiset ja henkiset rasitusoireet ovat hyvin yleisiä. Väkivaltaa tai sen uhkaa viikoittain kokevien työntekijöiden osuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa peräti 40 prosenttiin.

Myös laitoshoidossa suomalaiset työntekijät ovat Pohjoismaiden kriittisimpiä hoidon yksilöllisyyden sekä asiakkaille aiheutuvien riskien suhteen. Kaksi viidestä laitoshoidon työntekijästä ei haluaisi vanhana ottaa itse vastaan oman yksikkönsä tarjoamaa apua.

Työntekijöiden kokema työn kontrollointi on kasvanut ja vaikutusmahdollisuudet oman työn organisointiin ovat vähentyneet myös laitoshoidossa. Työolosuhteet ovat heikentyneet aiemmasta, ja työnsä lopettamista harkitsee 38 prosenttia hoitajista.

Vanhuksia ei kohdella ihmisarvoisesti.

Viva-kollektiivi – Hanna-Kaisa Hoppania, Olli Karsio, Lena Näre, Antero Olakivi, Liina Sointu, Tiina Vaittinen ja Minna Zehner – julkaisi toissa vuonna tärkeän puheenvuoron suomalaisen hoiva-alan tilasta.

Teoksessaan Hoivan arvoiset – Vaiva yhteiskunnan ytimessä tutkijat nostavat esille monia väisteltyjä kysymyksiä. Käytännössä hoivapolitiikka kehittyy koko ajan taloudellisia arvoja ja tehokkuutta korostavaan suuntaan. Päätökset saadaan ehkä näyttämään humaaneita, inhimillisiltä ja edistyksellisiltä, mutta ikään kuin sattumalta ne ovat aina säästö- ja tehokkuustavoitteiden mukaisia.

Suomalainen hoiva ei kohtele vanhuksia enää ihmisarvoisesti.

Hyvä hoiva on mahdollista.

Viva-kollektiivi vaatii muutosta, sillä yhteiskuntamme heikoimmat ja hauraimmat ovat jäämässä heitteille. Tutkijaryhmä uskoo, että hyvä ja oikeudenmukainen vanhusten hoiva on mahdollinen hoivapolitiikan ja toimintatapojen syvällisellä muutoksella.

Ensinnäkin hoivapolitiikassa on luovuttava kapeasti ymmärretystä taloudellisen tehokkuuden ideaalista. Se, että vanhukset tarvitsevat hoivaa, ei ole taloudellinen ongelma vaan eettinen kysymys. 

Toiseksi on luotava järjestelmä, joka takaa kaikille avoimen, tarpeenmukaisen ja yksilöllisen hoivan. Köyhät jäävät ilman apua, kun julkisia palveluja karsitaan. Useampi kuin joka kymmenes pienituloinen vanhus ei mene enää lääkäriin rahan puutteen vuoksi.

Kolmanneksi vanhushoivan työntekijöille on järjestettävä paremmat työolot: riittävästi henkilökuntaa, kunnon palkka ja työsuhdeturva sekä hyvin organisoitu työ.

Neljänneksi hoivasuhteessa on oltava mahdollisuus määrittää hoivan sisältöä ja sitä, mitä kohtaamisissa tapahtuu. Asiakkaiden toivoma valinnanvapaus koskee usein pieniä ja konkreettisia asioita, kuten helppoa ajanvarausta.

Hoivakriisi pitää ratkaista ihmisyyttä kunnioittaen. 

Viidenneksi kaikenikäisten ihmisten työnteko tulee järjestää siten, että työelämässä otetaan huomioon yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä vanhuus ja vaivaisuus. Huoli ja hoivavastuu vanhemmista sukupolvista kuormittaa yhä useampia työikäisiä siinä missä omien lasten sairastaminen. Ylen terveysohjelma Akuutti tosin kertoi juuri, että vain 46 prosenttia suomalaisista olisi valmiita ryhtymään oman vanhempansa omaishoitajaksi.

On helppo yhtyä Viva-kollektiivin teoksessaan esittämään näkemykseen siitä, että väestön ikääntymisestä johtuva hoivakriisi pitää ratkaista ihmisyyttä kunnioittaen. Hoivapolitiikassa on kyse paitsi taloudesta ja vallasta myös siitä, millä tavalla olemme ihmisiä. Valinta eri vaihtoehtojen välillä on päättäjien tehtävä.

Teppo Kröger, Lina van Aerschot ja Jiby Mathew Puthenparambil: Hoivatyö muutoksessa – Suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylän yliopisto 2018
Hanna-Kaisa Hoppania, Olli Karsio, Lena Näre, Antero Olakivi, Liina Sointu, Tiina Vaittinen ja Minna Zehner: Hoivan arvoiset – Vaiva yhteiskunnan ytimessä. Gaudeamus 2016

Kommentit (4)

toivotonta touhua

En tiedä pitäiskö huutaa raivosta vai  painua masentuneena maa rakoon.

70-vuotias

Eiköhän moni vanhus ole painunut jo maanrakoon nuolemaan haavojaan. Kun Helsinki Info-lehdessä oli haastateltu uusia pormestareita, niin jokaisen määränpää oli parantaa lapsiperheiden ja nuorten oloja. Kukaan ei maininnut sanallakaan vanhuksia. Laitoin kaikille heille kyselyn että miksi ei kukaan halua edistää vanhusten asioita, niin vastaus oli että oli kuulemma niin vähän artikkeli tilaa.  Mitäpä meitä vanhuksia hoivaamaan ja huolehtimaan, mehän olemme vain kuluerä valtion budjetissa. Tosiasia on että vanhuksia saa kohdella ihan miten huonosti eikä päättäjät korvaansa lotkauta.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015

Kiitos kommentista. Vanhuksia ei saa kohdella huonosti. Voisinkin yrittää kirjoittaa lähiaikoina, mitä voi tehdä, jos huomaa huonoa kohtelua tai laiminlyöntiä. 

"Äly etsii, mutta sydän löytää." www.etlehti.fi/geron

Marraskuu 2022. Kansainvälinen hoivakonserni CareMedica Oy ilmoittaa ylpeänä ostaneensa jo 348 vanhusten hoivakotia Suomesta. Yrityksellä on yhteinen laatukäsikirja kaikille toimipaikoille, joten työntekijöiden, asiakkaiden tai omaisten ei tarvitse huolehtia hoivan laadusta. Osaamista kyllä löytyy!

Huhtikuu 2030. Sote-alueiden vanhuspalvelujen kilpailutuksen voittanut CareMedica Oy on yllättäen irtisanonut 70 % työntekijöistään. Yritys on tehnyt valtavan investoinnin hoivarobotteihin, jotka alkavat tehdä suurimman osan töistä heti seuraavan vuoden alusta. Noin 10 000 työntekijää saa lopputilin.

Maaliskuu 2046. Hoivapalveluyritys CareMedica on vetäytynyt huonosti kannattavilta Suomen markkinoilta, ja vanhuksia on alettu myydä muille palveluntarjoajille yksilöllisesti hinnoiteltuina. Huutokaupassa tarjoukset ovat asettuneet 1 750 ja 2 000 euron välimaastoon. Huonoiten on käynyt sellaisten riskivanhusten kauppa, joiden hoivakustannuksia ja jäljellä olevaa elinikää kukaan ei pysty arvioimaan tarkasti. Muuten suomalaisesta vanhuksesta on tullut varsin tuottoisa hyödyke ylikansallisille hoivamarkkinoille.

Onko kauhukuva totta vai tarua 30 vuoden päästä? Myydäänkö meillä vanhuksia pian kuin huutolaisia 1800-luvulla?

Viva-kollektiivi – Hanna-Kaisa Hoppania, Olli Karsio, Lena Näre, Antero Olakivi, Liina Sointu, Tiina Vaittinen ja Minna Zehner – on kirjoittanut vuoden tärkeimmän ja kiinnostavimman puheenvuoron suomalaisen hoiva-alan murroksesta.

Teoksessaan Hoivan arvoiset – Vaiva yhteiskunnan ytimessä tutkijat nostavat esille sellaisen määrän vanhusten hoivapolitiikan vaiettuja ja väisteltyjä kysymyksiä, että lukeminen on paitsi hirvittävä myös valtavasti ymmärrystä lisäävä ja innostava kokemus.

Tutkijat ovat huolestuneita siitä, että hoivaa tarkastellaan nykyään pelkkinä numeroina. Hoivan ja vanhenemisen maailmaan kuuluva vaivaisuus, tarvitsevuus ja ruumiillisuus sivuutetaan 2010-luvun vanhuspolitiikassa, vaikka ihmisen elämä on pohjimmiltaan vaivaista. Vaiva on osa ihmisyyttä.

Nykyinen hoivapolitiikka ei kohtele vanhuksia ihmisarvoisesti.

Käytännössä hoivapolitiikka kehittyy koko ajan taloudellisia arvoja ja tehokkuutta korostavaan suuntaan. Sijoittajien tavoite on voitto. Päätökset saadaan näyttämään humaaneita, inhimillisiltä ja edistyksellisiltä, mutta ikään kuin sattumalta ne ovat aina säästö- ja tehokkuustavoitteiden mukaisia. Edes nykyinen hoivapolitiikkamme ei kohtele vanhuksia enää ihmisarvoisesti.

Viva-kollektiivi penää muutosta, sillä muuten heikoimmat ja hauraimmat jäävät yhteiskunnassa heitteille.

Tutkijaryhmä uskoo, että hyvä ja oikeudenmukainen vanhushoiva on mahdollista. Se haluaa luoda parempaa todellisuutta hoivapolitiikan ja toimintatapojen syvällisellä muutoksella. Kollektiivi tarjoaa lähtökohdaksi viisi teesiä:

  1. Hoivapolitiikassa on luovuttava kapeasti ymmärretystä taloudellisen tehokkuuden ideaalista.
  2. On luotava hoivajärjestelmä, joka takaa kaikille avoimen, tarpeenmukaisen ja yksilöllisen hoivan.
  3. On taattava järjestelmä, jossa työskentelevillä on hyvät työolot.
  4. Hoivasuhteen osapuolilla on oltava mahdollisuus määrittää hoivan sisältöä ja sitä, mitä kohtaamisessa tapahtuu.
  5. Työelämä tulee järjestää siten, että se ottaa huomioon vaivaisuuden. Huoli vanhemmista sukupolvista kuormittaa siinä missä omien lasten sairastaminen.

Hoivapolitiikassa on kyse paitsi vallasta myös siitä, miten olemme ihmisiä. Valinta vaihtoehtojen välillä ei ole kuitenkaan tutkimuksen vaan nimenomaan politiikan tehtävä.

Hanna-Kaisa Hoppania, Olli Karsio, Lena Näre, Antero Olakivi, Liina Sointu, Tiina Vaittinen ja Minna Zehner: Hoivan arvoiset – Vaiva yhteiskunnan ytimessä. Gaudeamus 2016

▶︎ Lue myös: Robottikädet irti vanhuksista

Kommentit (1)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat