/etlehti.fi/s3fs-public/blog_images/madonna_et.jpg?itok=pWnklTfz)
Ystävä kysyi, miltä minusta tuntuu, kun Madonna täyttää 58 vuotta. − Ajattele, Madonna on kohta kuusikymppinen!
Jaa, eipä taida tuntua miltään. Madonna-innostus on hiipunut vuosien mittaan, ja näillä kuolemattomillakin on tapana vanheta.
Aikansa kutakin. Kun seisoskelin vuonna 2009 Jätkäsaaren konsertissa, huomasin haukottelevani useimpien Hard Candy -levyn kappaleiden kohdalla. Viimeisintä Rebel Heart -albumia en jaksanut edes kuunnella. Bitch I’m Madonna. Hohhoijaa, ihanko totta.
Minun musiikkimakuni jämähti jo vuosikymmeniä sitten jonnekin lumoavien melodioiden ja rakkaudesta räytyvien sanoitusten taikapiiriin. Sisäinen soittolistani on kuin kaihon karavaani, jonka kyytiin valtaosa matkustajista hyppäsi viime vuosituhannen puolella. Iskelmä matkustaa ykkösluokassa, jos sävelmän lisäksi teksti on lähtöisin taiturin kynästä.
Mutta poppi soikoon! Kyllähän Madonnan tuotannosta syntyy aikamoinen nostalgiatrippi.
Oma Madonna-maniani alkoi tasan kolmekymmentä vuotta sitten ilmestyneestä True Blue -albumista, joka sisälsi klassikot Papa Don't Preach ja La Isla Bonita.
1980- ja 90-luvulla hittiputki vain jatkui: ensin tuli Like a Prayer, sitten Express Yourself ja upeana kliimaksina Vogue. Onneksi ei ollut somea eikä kännykkäkameroita, sillä tuon ajan tanssimuuvit eivät olisi nyt kaunista katsottavaa. Sen sijaan Voguen video on lajissaan edelleen lyömätön.
1990-luvun jälkipuolella ihastuttivat vielä balladikokoelma Something to Remember, musikaalielokuva Evita ja komea studioalbumi Ray of Light. En edes muista, mihin draamaan This Used To Be My Playground elämässäni liittyi, mutta cd-soitin pyöritti levyä taajaan.
2000-luvulla Madonna on tehnyt joitain kivasti poppaavia biisejä, mutta urasta ja tuotannosta en ole jaksanut enää innostua. Oman elämäni soundtrackiin voisin lisätä kappaleen Bangkokin-matkalta, jolla Give It 2 Me soi koko ajan ilmajunan mainostauluissa.
Ympyrä sulkeutuu. Vuoden 2005 megahittiin Hung Up Madonna lainasi pätkän Abban kappaleesta Gimme, Gimme, Gimme (A Man After Midnight). Ja Abbasta kaikki aikoinaan alkoi.
