Kirjoitukset avainsanalla ooppera

Vanha ja yksinäinen Sir Morosus (Peter Rose) on Richard Straussin omakuva oopperassa Die schweigsame Frau. Kuva: Staatsoper Unter den Linden / Bernd Uhlig

Berliinin oopperat tarjoavat jokaiselle jotakin myös heinäkuussa.

OOPPERAJUHLIEN aikaan Savonlinnasta näytti olevan mahdotonta saada yösijaa järkihintaan. Päätin järjestää omat festivaalit Berliinissä, jossa oopperatalojen esityskausi jatkuu aina heinäkuuhun asti.

Olavinlinnassa minua olisi kiinnostanut ainakin Macbeth, koska sen teemat puhuttelivat jo talvella Turun kaupunginteatterissa. Nyt Staatsoper Unter den Linden tarjosi sen sijaan Giuseppe Verdin toisen klassikon La Traviata, joka ihastutti viime vuonna Tampereen oopperassa.

Sopraano Jeanine De Bique hurmasi Violetta Valéryn roolissa Berliinin valtionoopperan yleisön, joka olikin tällä kertaa nuorenpuoleista. Suurta luokkaretkeläisten joukkoa innosti aplodeihin myös ilmeikäs bassobaritoni David Oštrek (tohtori Grenvil).

Show me the way to the next whisky bar… Alabama song oopperasta Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny on tuttu myös The Doorsin versiona. Kuva: Deutsche Oper Berlin / Thomas Aurin

DEUTSCHE Oper Berlin on toinen Berliinin suurista oopperataloista. Siellä sai tällä viikolla ensi-iltansa Kurt Weillin ja Bertolt Brechtin kulttiooppera Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny (Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho).

Kokemus oli villi ja omintakeinen. Koko ooppera oli lavastettu auloja myöten rujoksi Mahagonnyn kaupungiksi, jossa yleisö ja esiintyjät kulkivat yhtenä joukkona, ja tapahtumia striimattiin livenä niin miesten WC:stä, kadulta kuin viereisen metroaseman portaikosta. Katsomoon ei istuttu ollenkaan, ja ilta oli ennemmin immersiivinen kokonaistaideteos kuin oopperaesitys. Tuliko tästä jo itsetarkoitus, mene ja tiedä.

Teos esitti tutun kysymyksen, tekeekö raha onnelliseksi. Entä vapaus? Minkä puolesta olisit valmis nousemaan barrikadeille? Loppuhuipennusta varten yleisö vietiin laulajien mukana oopperan valtavalle näyttämölle, jossa soitti myös orkesteri. Lomakuulumisina voin kehuskella debytoineeni Saksassa oopperalavalla.

Lauantai-illassa kaikuivat toisenlaiset sävelet.

IKIOMAN oopperafestivaalini päätteeksi menin vielä Staatsoper Unter den Lindenin ensi-iltaan. Die schweigsame Frau (Vaitelias vaimo) on Richard Straussin hilpeä ooppera vanhasta, yksinäisestä brittiamiraalista (basso Peter Rose), joka kaipaa seurakseen vähäpuheista vaimoa.

Kapellimestari Christian Thielemann johti teoksen nyt ensi kertaa Berliinin valtionoopperan musiikillisena johtajana. Oikeastaan olisin yhtä hyvin voinut kuunnella oopperan komeana konserttiesityksenä, sillä näyttämöllä ei ollut paljonkaan katsomisen arvoista.

Loppuaplodien jälkeen Berliinin pimenneessä lauantai-illassa kaikuivat jo tyystin toisenlaiset sävelet – ja hyvä niin. Oopperat oli nähty tältä erää. Elämä oli kuin linnunmaitoa.

P.S. Kyllä tälle viikolle mahtui pari balettiakin. Staatsballett Berlin päätti esityskautensa tanssiteoksiin Gods and Dogs (koreografi Jiří Kylián) ja Angels’ Atlas (Crystal Pite). Silmiä hivelevää kauneutta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mezzosopraano Aigul Akhmetshina lauloi Carmenin roolin Deutsche Oper Berlinissä. Kuva: Marcus Lieberenz

Löysin itseni oopperasta kolmena iltana peräkkäin. Berliinissä kaikki on mahdollista.

ENSIMMÄISENÄ iltana Berliinin valtionoopperassa Unter den Lindenillä kuului historian siipien havinaa. Richard Straussin Elektra osoittautui tavallistakin intensiivisemmäksi tulkinnaksi, sillä mezzosopraano Waltraud Meier jätti tällä esityksellä jäähyväiset oopperanäyttämöille.

Jäähyväissanoissaan Meier totesi antaneensa nyt musiikillisesti kaikkensa. ”Aber jetzt habe ich alles ausgedrückt – ich habe musikalisch nichts mehr zu sagen. Und deswegen: Tschüß!”

Ennen kuin oopperan esirippu laskeutui Waltraud Meierille viimeisen kerran, kyynelehtivä yleisö kiitti suurta laulajaa kukkakimpuilla ja lähes loppumattomilla aplodeilla. 

Mezzosopraano Waltraud Meier jätti jäähyväiset Elektran äidin roolissa. Kuva: Monika Rittershaus

TOINEN oopperailtani oli sikarintuoksuinen ja intohimoinen. Rohkenen esittää vaatimattomana mielipiteenäni, että Georges Bizet’n Carmen on sydämeenkäyvintä, mitä tämmöinen maallikko voi eturivissä orkesterimontun laidalla kokea. 

Myös alan teräväkynäinen spesialisti, toimittaja Minna Lindgren on kirjoittanut Carmenista maailman parhaana oopperana ja kiteyttänyt juonen sangen napakasti yhdellä virkkeellä: mammanpoika muuttuu rohkeaksi. 

Ilmankos Deutsche Oper Berlinin Don José (David Butt Philip) sai tämän suomipojan huokailemaan niin rakkaudesta kuin kuolemastakin – härän kiveksillä tai ilman.

Kukaan ei nuku.

KOLMAS ilta peräkkäin oopperan katsomossa alkoi kieltämättä jo koetella turnajaiskestävyyttä, mutta Giacomo Puccinin Turandot on esitys, jossa kukaan ei nuku.

Musiikki soi kovaa ja korkealta, ja kolmannessa näytöksessä Puccini vetää vielä yhden valttikortin hihastaan: Nessun dorma on aaria, jota kaikki ovat odottaneet.

Yleisössä oli ilahduttavan monenikäisiä ihmisiä. Deutsche Oper Berlin järjestää kaikista oopperoistaan niin sanottuja Generationenvorstellung-esityksiä, joihin eläkeläisliput maksavat 25 euroa ja alle 18-vuotiaiden liput 10 euroa. Hieno kädenojennus sukupolvien yhteisille kulttuurikokemuksille!

Huomenna minä lähden -musikaalin rakastavaisia näyttelevät Reeta Vestman ja Mikko Rantaniva. Kuva: Sampo Jaakkola, Kuopion kaupunginteatteri

Oopperan tökerö tuotesijoittelu saa tuntemaan myötähäpeää esiintyjien puolesta. 

OOPPERA | Minnan taivas, kantaesitys Kuopion musiikkikeskuksessa 8.9. Musiikki Jukka Linkola, käsikirjoitus ja ohjaus Veera Airas. Rooleissa mm. Marjukka Tepponen, Esa Ruuttunen, Marjatta Airas, Jukka Romu, Johanna Takalo, Ossi Jauhiainen, Olli-Tapio Tikkanen. ★★ 
MUSIKAALI | Huomenna minä lähden, kantaesitys Kuopion kaupunginteatterissa 7.9. Käsikirjoitus ja ohjaus Kari Heiskanen, sävellys Mika Paasivaara. Rooleissa mm. Reeta Vestman, Mikko Rantaniva, Lina Patrikainen, Markus Petsalo, Ilkka Pentti, Katri-Maria Peltola, Mikko Paananen, Risto Korhonen, Lotta Vaattovaara, Jesse-Joonas Kemppainen, Virpi Rautsiala, Sari Happonen, Jukka Väinölä, Olli-Pekka Hiltunen. ★★★

MUSIIKKITEATTERISTA on nyt runsaudenpulaa ympäri maan. Kuopiossa sai tällä viikolla ensi-iltansa peräti kaksi kantaesitystä. Musiikkikeskuksessa menee Minnan taivas -ooppera ja kaupunginteatterissa samaan aikaan Huomenna minä lähden -musikaali.

Jukka Linkolan ja Veera Airaksen Minnan taivas yrittää hurvitella Kuopiossa vaikuttaneiden historiallisten henkilöiden elämäntarinoiden innoittamana. Kaupunginorkesteri soittaa, ja Minna Canthin korsetissa ihastuttaa sopraano Marjukka Tepponen.

Kari Heiskasen ja Mika Paasivaaran Huomenna minä lähden kertoo tarinan 25-vuotiaasta Hilda Kuusisesta (Reeta Vestman), joka lähtee ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä etsimään onnea Amerikasta. Todentuntuinen kasvutarina on kaikkien aikojen suurin Kuopiossa tuotettu musikaali.

”Uskalsin sanoa ääneen sen, mitä ajattelin tasa-arvosta ja vapaudesta”, muistelee Minna Canth (Marjukka Tepponen). Kuva: Antti Karppinen, Savo-ooppera ry
”Uskalsin sanoa ääneen sen, mitä ajattelin tasa-arvosta ja vapaudesta”, muistelee Minna Canth (Marjukka Tepponen). Kuva: Antti Karppinen, Savo-ooppera ry

ALUEOOPPERAT tekevät kulttuurisesti merkittävää työtä. Taiteellisen toiminnan lisäksi niillä on tärkeitä tasa-arvo- ja kasvatustehtäviä, eikä oopperataiteen pidä vastedeskään kukoistaa vain Töölönlahden kupeessa.

Koronan jäljiltä Minnan taivas -oopperan kantaesitystä odotettiin Kuopiossa jo malttamattomasti. Virallisen ja juhlavan Minna Canthin näköispatsaan sijaan Savo-oopperan tekijät antoivat toiveita jostain ihan uudesta. Ikävä kyllä yritys on epäonnistunut. 

Libretisti ja ohjaaja Veera Airas on menettänyt jossain vaiheessa konseptinsa tyystin, eikä näyttämöllä ja orkesterimontussa ole paljon tehtävissä kokonaisuuden pelastamiseksi. Säveltäjä Jukka Linkola ja esiintyvät ammattilaiset suoriutuvat urakastaan niin kuin pitääkin, mutta käsikirjoitukseen sisältyvä tökerö tuotesijoittelu saa tuntemaan myötähäpeää heidän puolestaan. 

Siirtolaismusikaalissa kuuluu inhimillinen ääni.

KUOPIOLAISTEN onneksi Kari Heiskanen sai potkut Kansallisoopperan Ringin ohjaajan paikalta. Nyt kantaesityksensä saanut Huomenna minä lähden on jo toinen osa Heiskasen Kuopion kaupunginteatterille kirjoittamasta ja ohjaamasta trilogiasta. 

Siirtolaisuus rapakon taakse on hieno aiheenvalinta, eikä rinnastaminen nykyaikaan ja maailmantilanteeseen tunnu lainkaan kaukaa haetulta. Teoksessa kuuluu inhimillinen ääni.

Svengaavan hyvärytminen musikaali viihdyttää sekä traditionaalisilla joukkokohtauksilla että Reeta Vestmanin herkillä sooloilla. Korvaan särähtää ainoastaan väkinäinen räppi. Näyttämöllä jännite pääsee notkahtamaan väliajan jälkeen, mutta piippuhyllyllä orkesteri panee parastaan ensi tahdeista loppukohtaukseen.

Kommentit (5)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sevillan parturin sanotaan sopivan meille aloitteleville oopperankävijöille. Ja sopiihan se, kuin nyrkki Figaron silmään. Minulla on ollut ilo nähdä koominen ooppera tänä kesänä kahteenkin otteeseen, yksi versio Berliinissä ja nyt uudemman kerran Helsingissä.

Komische Oper Berlinin näyttämösovituksessa soivat kännykät ja häslätään somessa. Esitys palaa ohjelmistoon huhtikuussa ja kreivi Almavivan roolin esittää tenori Tuomas Katajala.

Jos toimii vikkelästi, ennättää Sevillan parturin nähdä Helsingissä ratkiriemukkaana hupailuna vielä nyt elokuussa. Yksityinen suomalainen oopperayhdistys Opera Box on tuottanut Gioachino Rossinin teoksesta loistavan vinksahtaneen sovituksen Aleksanterin teatteriin.

Ensi-ilta oli Helsingin taiteiden yönä.

Näyttämöllä kuullaan menestyneitä suomalaislaulajia. Parturi Figarona saksii Wienin valtionoopperassa esiintynyt baritoni Markus Nieminen. Rosinan roolissa nähdään Tähdet, tähdet -ohjelmasta suurelle yleisölle tutuksi tullut mezzosopraano Essi Luttinen. Don Bartolon roolissa debytoi Saksassa uraa luonut baritoni Heikki Kilpeläinen.

Opera Boxin johtaja, tenori Ville Salonen on kreivi Almaviva. Sopraano Reetta Haavisto hurmaa hykerryttävän ilmeikkäänä Bertana. Miehityksen kruunaa musiikin ammattilaisista ja ammattiopiskelijoista koottu orkesteri Sinfonietta Ariadne sekä mieskuoro Manifestum.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä täytyy mainita myös tohtori Bartolon epäonnisena potilaana villisti tanssiva Oskari Kymäläinen.

Sillä välin Sevillassa

Ville Saukkosen ohjaus vie Pedro Almodóvarin elokuvista tuttuun maailmaan ja saippuasarjojen Espanjaan. Lopputulos on värikäs, surrealistinen ja absurdi.

En edes yritä mahduttaa tähän mitään juoniselostetta. Sevillan parturin ensiesitys oli Roomassa vuonna 1816, enkä tiedä, oliko alkuperäisessä libretossakaan järjen hiventä. Tässä Opera Boxin versiossa ei ainakaan ole ja se on hyvä.

Pienellä näyttämöllä vouhkataan täysin palkein ja kokonaisuus on pähkähullu. Bravo!

Koko Rossinin hittipotpurin kuulee nyt siis Aleksanterin teatterissa suomeksi poskettoman sekopäisenä ilotteluna. Ja uskokaa tai älkää, jotenkin tähän soppaan liittyy myös Irwin Goodman.

Mutta kiiruhtakaa, kiiruhtakaa! Esityksiä on vain elokuun loppuun asti.

Ooppera | Gioachino Rossinin Sevillan parturi Aleksanterin teatterissa. Opera Box. Ohjaus Ville Saukkonen, kapellimestari Jonas Rannila, pukusuunnittelu Hanna Hakkarainen, lavastus Tinde Lappalainen, valot Kalle Paasonen, maskeeraus Miika Heikkinen. Rooleissa Markus Nieminen (Figaro), Essi Luttinen (Rosina), Ville Salonen (Almaviva), Heikki Kilpeläinen (Bartolo), Juha Pikkarainen (Basilio), Reetta Haavisto (Berta), Jussi Vänttinen (Fiorello). Mieskuoro Manifestum, Sinfonietta Ariadne. Ensi-ilta 24.8.2017. Kuvat: Opera Box, Markku Pihlaja
Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram