Yksi lensi yli käenpesän on nuoruusvuosieni suuria klassikkoja. Milos Formanin elokuva teki unohtumattoman vaikutuksen jossain elokuvakerhossa, ja Ken Keseyn romaani avarsi nuoren miehen näkemystä yhteiskunnallisen vallan väärinkäytön tuhoisista seurauksista. Suuressa koneistossa pieni ihminen voi sentään yrittää heitellä kapuloita rattaisiin.
Ryhmäteatterin johtaja Juha Kukkonen on ohjannut Käenpesän täksi kesäksi Suomenlinnan kesäteatteriin. Tarina kulkee tutusti.
Randle P. McMurphy (Robin Svartström) tuodaan vankilasta psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle, ja nokkapokka hoitaja Ratchedin (Minna Suuronen) kanssa alkaa saman tien. McMurphy rikkoo sääntöjä ja vastustaa raudankovan hoitajan auktoriteettia. Kun hän saa muut potilaat puolelleen, tapahtumien kohtalokasta vyöryä on enää mahdoton pysäyttää.
Robin Svartström loistaa pääroolissa.
Suomenlinnan esitys ei ole hullumpi. Kokonaisvaikutelma tosin jää vähän tasapaksuksi, eikä näyttämösovituksesta tahdo irrota suuria tunteita. Tragikomediasta puuttuu nyansseja ja rytmiikkaa. Enimmäkseen meno on kuin moukarihäkissä.
Ryhmäteatterin joukkue esittää laadukasta peliä, mutta jotenkin ykkös- ja kakkosketjulla. Ylivoimaisena kärkipelaajana loistaa Robin Svartström, jolle päärooli sopii kuin nyrkki silmään. Myös Robert Kock, Samuli Niittymäki, Amira Khalifa ja Tommi Eronen donkkaavat koko illan tykisti. Muilla on hetkensä.
Nykyaikanakin Yksi lensi yli käenpesän pitää heikkojen ja sorrettujen puolta. Jos teos ei ole vanhastaan tuttu, suosittelen ehdottomasti lauttamatkaa Suomenlinnaan. Vuosikymmenten tauon jälkeen kaivoin yöllä esiin vielä Milos Formanin elokuvan, eikä se tunnu vanhentuneen vähääkään.
Yksi lensi yli käenpesän puolustaa elämän perusarvoja.
Olin aikeissa mennä katsomaan, mutta taidanpa jättää väliin ja katsoa alkuperäisfilmin.