Minusta on mukavaa nousta aamuvarhain. Kuuden jälkeen keitän kahvit ja kaurapuuron. Luen tunnin verran sanomalehteä ja radio rallattelee hiljaa taustalla.

Joskus nuorenamiehenä soi Rockradio, sittemmin Radio Nova ja Radio Suomi, mutta nyt olen virittänyt kanavan pysyvästi Yle Radio 1:n taajuudelle. Kaupallisten radioiden huutokuorot ovat jääneet kokonaan, enkä oikeastaan välitä maakuntaradioiden sillisalaatistakaan.

Aamun lempeä äänimaisema koostuu nykyisin klassisista sävelmistä, mitä nyt joku sopraano aina välillä puhkoo tärykalvoa kovaa ja korkealta. Samalla tavalla kuin musiikki tutkitusti parantaa vaikkapa muistisairaan elämänlaatua, radion Aamusoitto vaikuttaa positiivisesti omaan mielialaani ja heijastuu myönteisenä koko alkavaan päivään.

Kuuluttajan hyvän huomenen toivotus, päivän mietelause ja kymmenen minuutin uutiset riittävät vallan mainiosti puheen osuudeksi. Enemmän niissä on asiaa kuin muiden kanavien puhetulvassa yhteensä.

En kaipaa sananjulistusta.

Lain mukaan Yleisradion tehtäviin kuuluu myös hartausohjelmien lähettäminen. Niinpä Yle Radio 1:n aamuohjelmistossa on hartaita säveliä ja aamuhartaus, joka tulee pariinkin otteeseen.

Ymmärrän hyvin, että moni saa hartauksista tukea, turvaa ja lohdutusta. Suon sen mielelläni. Omiin aamuihini en silti kaipaa tunnustuksellista sananjulistusta, en rukousta enkä virrenveisuuta.

Laki ei määrää, minkä uskonnon radiohartauksia Ylen pitää lähettää. Hartaudet kuitenkin tuottaa Kirkon tiedotuskeskus, ja niissä julistetaan evankelisluterilaisen kirkon sanomaa. Minun maailmankuvaani aamuhartauden arvopohja on ahdas, jopa ahdistava.

Onneksi politiikan ja talouden ajankohtaisohjelma Ykkösaamu palauttaa lähetysvirran takaisin maan pinnalle. Sakari Kilpelä, Olli Seuri ja Jakke Holvas ovat kaikki paitsi erinomaisia toimittajia myös miellyttäviä radioääniä. Kun lähetysaikaa on melkein tunti, asiat ehditään panna halki, poikki ja pinoon.

Etätyöpäivinä Yle Radio 1:n aamuissa on sokerina pohjalla vielä ikivihreiden klassikkojen musiikkiohjelma Muistojen bulevardi. Jos laadukas ja monipuolinen viihdemusiikki kiinnostaa, suosittelen virittäytymään kanavalle. Tällä viikolla olen istahtanut bulevardin penkille kuuntelemaan työn ohessa vaikkapa Sarah Vaughania, Benny Goodmania, Liza Minnellia, Nat King Colea, Yves Montandia ja Ella Fitzgeraldia. Taivaallista!