Kirjoitukset avainsanalla Sinikka Sokka

Raha pallon saa pyörimään, laulaa seremoniamestari Miiko Toiviainen. Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Turun kaupunginteatterin Cabaret kuljettaa elämän pohjavirtoihin.

MUSIKAALI | Cabaret Turun kaupunginteatterissa, ensi-ilta 30.8. Sovitus, ohjaus ja koreografia Jakob Höglund. Sävellys John Kander, laulujen sanat Fred Ebb, suom. Jukka Virtanen. Teksti Joe Masteroff, suom. Esko Elstelä. Kapellimestari Jussi Vahvaselkä. Rooleissa Miiko Toiviainen, Anna Victoria Eriksson, Otto Rokka, Stefan Karlsson, Minna Hämäläinen, Sinikka Sokka, Jukka Aaltonen, Linda Hämäläinen, Helena Puukka, Emmi Kangas, Katariina Lantto, Soile Ojala, Anssi Valikainen, Miko Helppi, Santeri Helinheimo, Joonatan Perälä, Alen Nsambu. ★★★★★

CABARET kuuluu parhaimmillaan musiikkiteatterin aateliin. Vaikka olen katsonut teoksen monta kertaa Suomessa ja ulkomaanreissuillani, sydän sykähtää aina yhtä toiveikkaasti seremoniamestarin kajauttaessa ilmoille tervetulotoivotuksen Willkommen, bienvenue, welcome!

Joissakin näkemissäni versioissa fasismin nousu on unohdettu sivurooliin ja näyttämöllä on tyydytty repostelemaan onnettomia ihmiskohtaloja. Syntinen Berliini on sekin joskus näyttäytynyt pelkkänä irvistyksenä. Pahimmillaan esityksessä on jäänyt kokonaan pohtimatta, millainen kabaree tämä elämä lopulta on.

Onneksi Turun kaupunginteatterin kabareessa kaikki on toisin.

Anna Victoria Eriksson (vas.) tulkitsee Sally Bowlesin roolin. Miko Helppi ja Alen Nsambu kuuluvat svengaavaan ensembleen.
Anna Victoria Eriksson (vas.) tulkitsee Sally Bowlesin roolin. Miko Helppi ja Alen Nsambu kuuluvat svengaavaan ensembleen.

SIIS tervetuloa Kit Kat -klubille, 1920- ja 1930-luvun vaihteen Berliinin yöelämään. Yökerholaulajatar Sally Bowles (Anna Victoria Eriksson) haaveilee tähteydestä ja etsii rakkautta. Kuin tilauksesta kaupunkiin saapuu amerikkalainen kirjailija Clifford Bradshaw (Otto Rokka).

Juhlitaan kuin viimeistä päivää, mutta seremoniamestari (Miiko Toiviainen) muistuttaa juhlakansaa elämänmenosta yökerhon ulkopuolella: Raha pyörittää maailmaa. Kaduilla rikotaan jo ikkunoita.

Lopulta kukaan ei pääse pakoon todellisuutta. Juhlat ovat auttamattomasti ohi. Huominen on sysimusta, unelmat särkyneet ja toivo paremmasta kuollut. Nimikkosävelmä viiltää sydäntä, mutta Turun kaupunginteatterin Cabaret kuljettaa vielä syvemmälle, elämän kylmiin pohjavirtoihin.

Finaali liikuttaa kyyneliin asti.

KOSKAAN aiemmin en ole nähnyt näin onnistunutta näyttämötoteutusta Cabaret-musikaalin kaksijakoisuudesta. Berliinissä juhlijoiden on pakko herätä unestaan, mutta Jakob Höglundin ohjauksessa myös katsoja ravistellaan hereille – todelliseen painajaiseen tässä ja nyt. 

Turun kaupunginteatterin Cabaret’ssa ei ole jälkeäkään klassikon pölyistä. Koko ensemble (mm. Sinikka Sokka, Jukka Aaltonen, Miko HelppiSanteri Helinheimo) puhaltaa yhteen hiileen, tanssijat ja orkesteri svengaavat kuin viimeistä päivää. Intensiivisen ja kokonaisvaltaisen esityksen kylkeen tarjotaan vieläpä yhteisöllinen prologi ja upea väliaikanumero. 

Rakkauden ja hyväksymisen kaipuu − toiveet, halut ja unelmat − ovat Cabaret-musikaalin keskeistä ainesta. Siksi iho on kylmästä kananlihalla, kun Anna Victoria Eriksson laulaa Piittaa mä en (I Don’t Care Much). Finaali liikuttaa jo kyyneliin asti. 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko leskikeisarinna (Sinikka Sokka) löytänyt pojantyttärensä Anastasian (Pia Piltz)? Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Anastasia-musikaalin koko työryhmä ansaitsee aplodit.

MUSIKAALI | Anastasia Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 3.9.2022–13.5.2023. Ohjaus Samuel Harjanne, kapellimestari Marko Hilpo, koreografi Chris Whittaker. Musiikki Stephen Flaherty, teksti Terrence McNally, laulujen sanat Lynn Ahrens, suomentajat Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila. Kampaukset, maskit ja peruukit Jonna Lindström, puvut Pirjo Liiri-Majava. Lavastus Marjatta Kuivasto, valot Raimo Salmi, videot Toni Haaranen, äänisuunnittelu Ivan-Nicolas Bavard ja Jan-Mikael Träskelin. Rooleissa mm. Pia Piltz, Sinikka Sokka, Kaisa Hela, Petrus Kähkönen, Ville Majamaa, Joel Mäkinen. ★★★★

KUVITTELIN käyttäneeni jo kaikki ylisanat Samuel Harjanteen musikaaliohjauksista, mutta mikäs tässä muukaan auttaa. Taas on kehuttava, koska syyskuussa ensi-iltansa saanut Tampereen Teatterin Anastasia on kerrassaan loistelias elämys. 

Visuaalisesti tämä musikaali vetää kaiken överiksi. Pienehkö näyttämömiljöö muuttuu valoilla ja videoilla kuin taikasauvan kosketuksesta. Puvustus saa haukkomaan henkeä, eikä glamouria ja kimalletta ole todellakaan säästelty 250 pukukokonaisuuden esillepanossa. 

Lopulta hohdokas kokonaisuus muodostuu kuitenkin yksittäisiä osia tärkeämmäksi ja koko ilta on kuin taikaa. Aplodit ammattitaitoiselle työryhmälle!

Joel Mäkinen tekee musikaalin komeimpiin kuuluvan näyttelijäsuorituksen. Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri
Joel Mäkinen tekee musikaalin komeimpiin kuuluvan näyttelijäsuorituksen. Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

ANASTASIA pohjaa Romanovien suvun ja keisari Nikolai II:n perheen kohtaloon sekä siihen liitettyyn mysteeriin. Tarina kuljettaa katsojia Romanovien palatsista Venäjän vallankumouksen pyörteisiin ja pakomatkalle Pariisiin, missä nuori ja rohkea Anja etsii itseään ja menneisyyttään.

Tosielämässä keisari perheineen ja palvelijoineen teloitettiin Jekaterinburgissa 1918. Pian alkoi kuitenkin levitä huhu, että perheen nuorin tytär olisi jäänyt henkiin, ja vuosien saatossa useat nuoret naiset ovat tekeytyneet suuriruhtinatar Anastasiaksi. Musikaalin tarinalla on siis tältä osin juurensa todellisuudessa.

Ohjaaja Samuel Harjanne sanoo, että vaikka kuinka oppisimme historian virheistä, tunnumme unohtavan ne varsin helposti. Tänäkin päivänä kansalaisia pakenee paremman elämän toivossa niin Ukrainasta kuin Venäjältä, aivan kuten musikaalin tarinan aikaan.

Anastasia on kokonaisvaltainen elämys.

TAMPEREEN Teatterin Anastasiassa esiintyy maamme eturivin musikaalinäyttelijöitä. Orkesteri tempaa kaikki pakottomasti mukaan. Häikäisevän Pia Piltzin (Anja/Anastasia) lisäksi päärooleissa nähdään Sinikka Sokka (leskikeisarinna Maria Feodorovna), Kaisa Hela (Lily), Petrus Kähkönen (Dimitri), Ville Majamaa (Vlad) ja Joel Mäkinen (Gleb). 

Sinikka Sokan upeasti esittämä arvokas leskikeisarinna toimii vauhdikkaasti etenevän musikaalin varmana tukipylväänä. Hän on traaginen hahmo – petetty, katkera, toivonsa menettänyt vanha ihminen – jonka Anja tai Anastasia herättää uudestaan eloon. Myös Joel Mäkinen tekee illan komeimpiin kuuluvan näyttelijäsuorituksen. Hän on Anastasian kiehtova vastavoima, joka vannoo neuvostojärjestelmän nimeen. 

Kaikkiaan Anastasia on kokonaisvaltainen musikaalielämys, jota häiritsee vain hienoinen tasapaksuus niin musiikillisesti kuin näyttämöllisesti. On pelattu varman päälle, ja vähän yli.
 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sinikka Sokka, Hanna Seppä © Mikko Mäntyniemi

On hienoa, että muistisairauksia on käsitelty viime vuosina taajaan näyttämöllä, elokuvissa ja kirjallisuudessa. Tällä hetkellä Helsingissä voi nähdä kaksikin ansiokasta teatteriesitystä, mutta jos mielii katsomoon, on jo pidettävä kiirettä.

Vaikka Kati Outisen monologi Niin kauas kuin omat siivet kantaa sai teatteriensi-iltansa vasta perjantaina, esityksiä on Teatteri Jurkassa vain 16. marraskuuta asti. Outinen on kuitenkin esittänyt näytelmän lyhyempää versiota palvelutaloissa ja hoivakodeissa eri puolilla Suomea jo aiemmin. Molempia versioita voi tilata vastakin.

Tarina työikäisenä sairastuneesta Allista syntyi Kati Outisen omasta kiinnostuksesta. Hän omistaa näytelmän omille rakkaille muistisairailleen, edesmenneelle isälleen ja tämän äidille sekä ystävälle, jonka sairaus on edennyt siihen vaiheeseen, ettei häneltä enää voi kysyä lupaa julkaista nimeä.

Kati Outinen tuntee suurta mielenkiintoa ihmisen muistia kohtaan, koska muistot muokkaavat persoonallisuuttamme, sitä minkä koemme omaksi minäksi.  Outinen kysyy, miten kokemus omasta itsestä muuttuu, kun muistista tulee epäluotettava, kun muistot katoavat.

Näytelmän Alli kohtaa muistisairauden aiheuttamat emotionaaliset muutokset ja yrittää pärjätä arjessa uuden elämänsä kanssa.

Tunteet haihtuvat. Ensimmäiseksi menevät huumorintaju, rakkaus, huolenpito, myötätunto. Viimeksi jäävät viha, katkeruus, tyytymättömyys.

Anneli Kanto, Pala palalta pois - Kertomuksia Alzheimerin taudista

Yli vuosi sitten ensi-iltansa saanut Pala palalta pois poistuu Teatteri Avoimien Ovien ohjelmistosta 8. marraskuuta. Kirjailija Anneli Kannon romaanista dramatisoitu näytelmä kertoo muistisairauden vaikutuksista niin sairastuneeseen kuin häntä hoitaviin ihmisiin.

Heini Tolan ohjaus liikuttaa, naurattaa ja raivostuttaa. Samalla se ottaa kantaa äärimmilleen kilpailutetun kotihoidon tasoon ja omaishoitajan raskaaseen arkeen. 

Sekä Kati Outisen monologi että Pala palalta pois tuovat muistisairauden näyttämölle kaikessa rajuudessaan ja uskomattomuudessaan. Huoneteatterin lavalla Kati Outinen on sydämeenkäyvä Alli, joka puhuu välillä rumia ja laulaa välillä enkelten kielellä.

Kun paha tauti vie kaiken lämmön Sinikka Sokan esittämän äidin katseesta, kyynelet nousevat silmänurkkiin Teatteri Avoimien Ovien katsomossa. Muisti, muistot ja minuus katoavat pala palalta pois. Mitä jää?

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/2 | 

Voi käydä myös niin, että ensin katoavat viha, katkeruus ja ilkeys, joiden sijasta läheiset saavat lopulta nauttia myötätunnosta, lämmöstä ja rakkaudesta, joita vaille he ovat aiemmin jääneet.  Viimeinen, joka jää jäljelle, voi olla myös huumorintaju. Muistisairaudet ovat hyvin yksilöllisiä.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Aiheellinen kommentti, kiitos.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram