Kirjoitukset avainsanalla geriatria

Päivystyspoliklinikalla hoidetaan äkillisesti sairastuneita ja loukkaantuneilta potilaita ympäri vuorokauden kiireellisyysjärjestyksessä.

Väestön ikääntyessä yhä suurempi osa potilaista on iäkkäitä, ja heidän hoitoonsa liittyy monia erityispiirteitä. Iäkkäät tulevat päivystykseen usein ambulanssilla ja keskimääräistä suurempi osa heistä lähetetään sairaalahoitoon. Myös iäkkään riski kuolla päivystyskäynnin aikana on muita suurempi.

Suuri osa ajasta kuluu odottamiseen.

Geriatriaan erikoistuva lääkäri Elina Mylläri on tutkinut iäkkäiden potilaiden kokemuksia päivystyshoidon laadusta. Hänen mukaansa iäkkäät ihmiset hakeutuvat päivystykseen pakottavan avuntarpeen vuoksi, mutta he kokevat hoidon laadun epätasaiseksi ja sattumanvaraiseksi.

Tyypillinen päivystyskäynti ei etene sujuvasti, vaan suuri osa ajasta kuluu odottamiseen. Iäkäs potilas voi kokea jääneensä päivystyksessä yksin – epätietoisena, hätääntyneenä ja kärsivänä. Pahimmillaan odotus on tuskallista ja turvatonta.

Toki iäkkäiden kokemukset päivystyskäynnistä vaihtelevat suuresti. Parhaimmillaan potilas saa apua, hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Enemmistö iäkkäistä kokee käynnin lopputulosten vastanneen siihen avuntarpeeseen, jonka vuoksi hoitoon on hakeuduttu.

Koettu hoidon laatu määräytyy kuitenkin päivystyksen tilanteen, potilaiden lukumäärän, henkilökunnan toimintatapojen ja sattuman perusteella. Henkilökunta tekee liukuhihnatyötä eikä huomioi iäkkään potilaan erityistarpeita.

Iäkkään hyvä hoito ei saa olla sattumaa.

Päivystyspoliklinikat on suunniteltu suoraviivaista ja nopeatahtista toimintaa varten, eivätkä monisairaat ja -lääkityt iäkkäät potilaat sovi toimintakulttuuriin. Jopa henkilökunta saattaa ajatella, että iäkkäät kuuluisivat jonnekin muualle.

Pitäisikö iäkkäille potilaille sitten rakentaa omat geriatriset päivystysyksiköt? Ainakin päivystyspoliklinikalla voisi olla iäkkäiden potilaiden tukihenkilönä toimiva oma hoitaja ja iäkkäiden hoitoon keskittyvä lääkäri.

Päivystyskäyntien syyt ovat kiireellistä hoitoa vaativia ja sairaudet vakavia. Iäkkään päivystyspotilaan laadultaan hyvä hoito ei saa olla sattumaa.

LL Elina Myllärin geriatrian alaan kuuluva väitöskirja "Päivystyshoidon laatu iäkkäiden potilaiden kokemana" tarkastetaan 29.9.2017 Tampereen yliopistossa. Kuva: ITV Studios Finland, Elossa 24h -ohjelma

Kommentit (6)

70-vuotias

"Päivystyskäyntien syyt ovat kiireellistä hoitoa vaativia ja sairaudet vakavia. Iäkkään päivystyspotilaan laadultaan hyvä hoito ei saa olla sattumaa"   (lainaus)

Vanhuksille kuuluu yhtälailla kiireellinen hoito tarvittaessa kuin muillekin ihmisille. Hieno parannus olisi tosiaan jos Iäkkäille olisi tosiaan oma hoitaja joka osaisi oikealla tavalla suhtautua vanhojen tilanteeseen. Tuntuupa hyvältä kun joku nostaa vanhusten asioita esille ilman kaunistelua.

Vierailija

Valitettavasti lähiaikojen omat kokmukset päivystyskäynneistä ovat suorastaan pöyristyttäviä, en ensimmäisen käyntikerran jälkeen ole ollut edes halukas mielelläni lähtemään koko päivystykseen (ensihoito ei vain ole halunnut jättää kotiin) , koska .......jokainen käynti sekoittaa entistä enemmän lääkitystäni  (jokaisen opiskelijan - niitähän ne päivystävät ovat kaikki olleet - on pitänyt edes pikkuisen viilata lääkitystä suuntaan tai toiseen) ja on tuloksiltaan muutoinkin negatiivinen enemmän kuin positiivinen. Toivon hartaasti niin toisten kuin omastakin puolestani, että hoito olis vastuullista myös päivystysaikaan, kukaan meistä avuntarvitsijoista ei hakeudu hoitoon tarpeettomasti.

Vierailija

Toivottavasti en joudu koskaan turvaamaan päivystykseen. Mieheni vietiin päivystykseen kun ei pystynyt enää selkäkivuiltaan vessaan menemään eikä saanut edes sukkia jalkaan. Kotilääkäri kävi piikittämässä ja sanoi että jos ei auta niin ambulanssilla heti  päivystykseen. Siellä hoitajat käskivät riisuutumaan ja kas, ihmettelivät vieressä kun mieheni ei siihen pystynyt. Kyllä suomalaisista sairaaloista puuttuu empatia vanhempaa sairasta kohtaan.

Vierailija

Olet ihan oikeassa kylla empatia puuttuu .Havetä saisivat kuinka kohtelevat vanhoja ihmisiä!

Hyvämieli
Liittynyt24.8.2015

Koulutukseen kaikki "vanhus vihamieliset ja empatia kyvyttömät" tai valitkoon ne henkilöt toisen osaston missä tulevat paremmin toimeen potilaiden kanssa.

Muistisairaan läheinen pohti mielipidesivulla, heikentääkö helppo elämä muistia. Monet arkiset asiat on tehty jo niin vaivattomiksi, ettei ihmisen tarvitse enää rasittaa aivojaan.

Geriatrian professori kiirehti vastaamaan aiheellisesti, ettei muistisairauksien syntyä voi selittää aivan näin helpolla. Psykologi taas vakuutti, että ainakaan tietotekniikka ei sairastuta, vaan asianlaita on juuri päinvastoin. Tietokoneet säästävät aikaa älyllisille virikkeille, kuten kirjallisuuden lukemiselle ja vieraan kielen opiskelulle.

En suhtaudu ihan yhtä naiivin luottavaisesti psykologin käsitykseen siitä, että tietotekniikka pienentäisi automaattisesti muistisairausriskiä. Tuhannen taalan kysymys sen sijaan on, pystyykö muistisairautta ehkäisemään millään tavalla.

Ainakin aivoterveyttä kannattaa vaalia monipuolisesti. Asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että liikunta, henkinen ja sosiaalinen aktiivisuus sekä terveellinen ruokavalio voivat suojata etenevän muistisairauden oireilta ja Alzheimerin taudilta. Tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö eivät käy laatuun. Viisi vinkkiä ”aivojen kevätsiivoukseen” postasin jo aiemmin.

Vakavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi on noussut se, että muistisairaudet tunnistetaan usein vasta sitten kun iäkäs ihminen on jo ajautunut vanhuspalvelujen käyttäjäksi. Merkittävä osa sairauksista jää diagnosoimatta, vaikka olisi äärimmäisen tärkeää, että taudinmääritys tehtäisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Oireita voidaan hidastaa ja joissain tapauksissa jopa korjata, kun hoito ja lääkitys aloitetaan riittävän ajoissa.

Vuosi sitten julkaistussa muistibarometrissä kiinnitettiin huomiota siihen, että terveysasemien työntekijöiden kykyä ja osaamista tunnistaa muistisairaudet täytyy kehittää. Heidän tulee osata diagnosoida, hoitaa ja kuntouttaa näitä sairauksia sekä kohdata muistisairaat asiakkaat läheisineen nykyistä paremmin.

Jopa vanhuspalvelujen hoitohenkilöstö tunnistaa muistisairauksia ja sairastuneen henkilön tarpeita yhä liian heikosti. Hoidon vaikuttavuudesta pitää pystyä huolehtimaan tehokkaammin.

Muistisairaudet ovat suurta kärsimystä aiheuttava kansansairaus. Yhteiskunnallisesti niillä on myös valtava taloudellinen merkitys. Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon kustannuksista yli 70 prosenttia aiheutuu muistisairauksista.

Muistisairauksien ehkäisypilleriä ei ole keksitty. Toistaiseksi on pärjättävä näillä eväillä.

Kommentit (0)

Vanhuudella on ihmisen elämänkaaressa aivan erityinen tehtävä. Se tekee elämästä täyden, solmii langat yhteen ja kristallisoi kertyneen ymmärtämyksen. Toiveet ja pettymykset asettuvat suhteisiinsa, ihmiseen kerääntyy eletty elämä.

Geriatrian professori Jaakko Valvanne ja sairaanhoitaja Lotta Tuohino ovat kirjoittaneet kuusikymppisille moniulotteisen kirjan nautinnollisesta ja omannäköisestä ikääntymisestä. Nämä iloisen vanhenemisen matkasaarnaajat vakuuttavat, että vanhuus voi olla elämän parasta aikaa. Vaikka vuosien kertyminen on monessa suhteessa kiistatta harmillista, vanheneminen ei ole sairautta.

Toki kirjoittajilta liikenee myös aiheellisia varoituksen sanoja − välillä masentavuuteen saakka, kuten he toteavat. Vanhenemisen seuraukset tuntuvat ja näkyvät, mutta hyvä uutinen on se, että koskaan ei ole liian myöhäistä hidastaa ennenaikaista rapistumista ja saada parempi vanhuus.

Ihmiskehon takuuaika kestää noin 65-vuotiaaksi, mutta parhaassa tapauksessa sen jälkeen voi elää vielä monta kymmentä melko mukavaa vuotta. Elämän eliksiiri löytyy liikunnasta, ravitsemuksesta, yhteisöllisyydestä sekä monipuolisesta mielen ja terveyden kunnossapidosta. 

Myöhäisiän dementian riskiä voi vähentää viilaamalla elintapojaan jo keski-iässä, mutta aivojen omahoito tehoaa myöhemmälläkin iällä. Ihmelääke liikunta tepsii jopa muistisairauksiin, sillä sydämen terveyttä hoitamalla hoitaa myös aivoja. Liikunnan puute vauhdittaa aivojen kutistumista iän myötä.

Jaakko Valvanne ja Lotta Tuohino kirjoittavat, että loppuelämän pohtiminen vaatii uskallusta. Ajatus kuolemasta voi olla ahdistava. Kannattaisiko eläessään siis keskittyä elämään?

Elämässä halu tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi on ihmisyyden ydintä, eikä kosketuksen ja inhimillisen kohtaamisen tarve lakkaa missään vaiheessa. Merkityksellinen kaveri lisää elinvuosia, ja innostava ryhmätoiminta vähentää kuolemanvaaraa jopa 60 prosenttia. Kautta maan levinnyt Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminta on tutkitusti tehokas tapa lievittää yksinäisyyttä.

Jaakko Valvanne on kirjannut omaan hoitotahtoonsa viisaan ajatuksen omannäköisistä ja täynnä elämää olevista päivistä − vaikka hän olisi toimintakykyä heikentävän sairauden vuoksi kykenemätön päättämään hoidostaan ja hoivastaan: "Omien hautajaisten miettiminen on minusta kertakaikkisen turhaa. Olen kiinnostunut vain elinpäivistäni, ja jokainen päivä ennen kuolemaa on elämääni."

Jaakko Valvanne & Lotta Tuohino: 60+ Iloa elämään! Kustantamo S&S 2016
Kuva: Vilja Tamminen

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat