Kirjoitukset avainsanalla digitalisaatio

Helsinki ei ole jäänyt odottamaan kansallista sote-uudistusta vaan rukkaa sosiaali- ja terveyspalveluja nyt vauhdikkaasti omin päin. Kalasataman kaupunginosaan aukesi vastikään uljas uusi terveys- ja hyvinvointikeskus, jonka mannekiinina keikailee humanoidirobotti Pepper.

Hienolta kuulostava humanoidi kykenee todellisuudessa varsin yksinkertaisiin touhuihin. Robotti yrittää matkia ihmisen toimintoja sen mukaan, mitä se on ohjelmoitu tekemään.

Terveys- ja hyvinvointikeskuksen aulassa robotin luvataan neuvovan ilmoittautumisautomaattien käytössä ja kertovan, mistä päin potilas löytää oikean vastaanottohuoneen. Lisäksi se ottaa vastaan palautetta samanlaisilla hymiöpainikkeilla, joita on kaupoissa ja virastoissa.

Pepperin yhteydessä kuntapäättäjät puhuvat mielellään sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatiosta, mutta todellisuudessa romuluinen robotti lähinnä viihdyttää uuden terveyskeskuksen asiakkaita. Se osaa ketkuttaa kaksi erilaista tanssia ja todeta, että Huh, tässähän tuli hiki tai Sepäs teki hyvää nivelille.

Ei vaatteita ollenkaan!

Helsinki lupaa kehittää käyttäjälähtöistä digitalisaatiota, joka parantaa palvelujen saatavuutta, asiakaskokemusta ja vaikuttavuutta. Kalasataman humanoidirobotilla ei ole mitään tekemistä tämän palvelulupauksen kanssa.

Pepper on kuin yksi yhteen H. C. Andersenin satuklassikon Keisarin uudet vaatteet kanssa. Jokainen muistaa tarinan, jossa veijarit valehtelevat, että he tekevät turhamaiselle keisarille uudet hienot vaatteet. Valhe leviää, kunnes kaupungilla pieni lapsi huutaa, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan.

Katsokaa nyt tuota Pepperiä.

Video: Helsingin sosiaali- ja terveystoimi

Suksikaa kuuseen!

Pepper-robotti on järkyttävän kallis lelu. Helsingin Sanomien mukaan ostaminen ja ohjelmointi on maksanut 55 000 euroa ja ylläpitoon kuluu kuukausittain tuhat euroa. Toimialajohtaja Juha Jolkkonen kertoi minulle Kalasatamassa, että robotteja ollaan kumminkin hankkimassa lisää.

Eikä tässä vielä kaikki. Luin Talouselämä-lehdestä viime viikolla uutisen, jonka mukaan Pepperissä on havaittu merkittävä tietoturvaongelma. Hyökkääjä voi kiristää omistajaa, lamauttaa robotin ja saada sen toimimaan väkivaltaisesti tai vaikka kiroilemaan asiakkaille.

Jos terveys- ja hyvinvointikeskuksen mekaaninen aulaisäntä kehottaa potilaita jonain aamuna suksimaan kuuseen, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimella ei ole ollut enää varaa maksaa lunnaita.

Kommentit (3)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Pepper on niin sanottu sosiaalinen robotti. Se on kehitetty nimenomaan leluksi, jonka kanssa ihmiset voivat viettää hetkisen aikaa odotellessaan vaikkapa vastaanotolle päääsyä.  Kuten kerroitkin, alkeellinen Pepper osaa  tanssahdella ja vastata muutamaan kysymykseen, joihin vastaukset on ohjelmoitu valmiiksi, eikä mitään muuta. Pepperin tarkoitus on vain viihdyttää ja samalla ehkä hälventää ihmisten robotteja kohtaan tuntemia ennakkoluuloja. Nähtävästi se ei tällä kertaa siltä onnistunut.

Robotit, joilla terveydenhuoltoa tehostetaan, ovat asia erikseen. Niitä käytetään esimerkiksi leikkaussaleissa, desinfioinnissa ja varastoissa. Robotti voi vaikkapa steriloida välineitä, mikä parantaa työturvallisuutta ja säästää ihmiskäsiä.

Ja digitaaliset palvelut taas, nekin ovat eri asia kuin Pepper-robotti. Niitä ovat esimerkiksi fiksut laitteet, joilla diabeetikot voi seurata entistä helpommin veriarvojaan. Hyvä esimerkki digitaalisesta palvelusta on myös jatkuvasti laajentuva Terveyskylä-verkkosivusto, joka  tuo tietoja, omahoitopolkuja ja jatkossa myös verkossa annettavaa hoitoa erikoissairaanhoidon aloilta jokaisen saataville. 

Tekninen kehitys sisältää aina myös ongelmia ja riskejä, joiden esille tuominen auttaa korjaamaan laitteiden vikoja ja kehittämään niitä eteenpäin. Kehitys kuitenkin kehittyy,  ja mielestäni hyvä niin. 

Jos ihminen, päättäjä tai joku muu, on hölmö, ei se ole robotin vika.

Vierailija

Lääkärikeskusten lääkäri pulastahan päästään kun hankitaan robottilääkäreitä. Robottilääkäri painaa nappia ja sinulla on lähete kourassa laboratorioon/röntgeniin, riippuen siitä mitä olet sanellut robotille!

Moni iäkäs ihminen tuntee itsensä syrjityksi digitaalistuvassa Suomessa. Lähijunien käsittämätön lippu-uudistus on malliesimerkki liiketoimista, joiden vaikutukset kaventavat elämänpiiriä entisestään.

Konduktöörit eivät myy matkalippuja. Olen tavannut muuten aktiivisia ikäihmisiä, jotka kieltäytyvät enää lähtemästä lähiliikenteeseen, ja ymmärrän heitä täysin. Minäkin olen lakannut tajuamasta, mistä lippuautomaatista saa mitäkin, millä maksetaan ja missä ylipäänsä mennään.

Kuljen työmatkani junalla ja kuulen mennen tullen kaiuttimista tekopyhät vakuuttelut siitä, että ”konduktöörit palvelevat yhä muissa matkustamiseen liittyvissä asioissa”. Lippu-uudistuksen jälkeen en vain ole tavannut yhdessäkään junassa ainoatakaan konduktööriä, vaikka etukäteen heitä luvattiin jokaisen matkustajan juttusille peräti kaksittain. 

Kaiken kukkuraksi koko lähiliikenteen lippujärjestelmä uudistuu ensi vuonna. Tulossa on uusia verkko- ja mobiilipalveluja. Pääkaupunkiseudulla siirrytään kuulemma viiteen vyöhyketariffiin, kahden vyöhykkeen lippulogiikkaan ja lisävyöhykkeiden ostoihin. 

Joudun minäkin jo todennäköisesti jäämään kotiin neljän seinän sisälle.

Tiistaina ei ole lippuongelmia. Veturimiesten liiton mielenilmaus pysäyttää junaliikenteen kokonaan maanantaina 14.8.2017 klo 18. Kuljettajat palaavat töihin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kuvat: VR Group
Tiistaina ei ole lippuongelmia. Veturimiesten liiton mielenilmaus pysäyttää junaliikenteen kokonaan maanantaina 14.8.2017 klo 18. Kuljettajat palaavat töihin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kuvat: VR Group

Kommentit (8)

70-vuotias

Miksi esim. Helsingissä on niin hankalaa maksaa yleisellä kulkuneuvolla tehtävää matkaa? Uudistukset ovat syvältä ja esim. HSL-bussien maksulaitteet ovat usein rikki ja jos toimivatkin niin ovat hitaita rekisteröidessään maksutapahtumaa. Juna-asemien maksulaitteille alihankkija teki sopimattomat kuoret ja niitä korjaillaan kuulemma käsipelillä.  Vanhoille ihmisille lipunosto on useinkin liian monimutkainen tapahtuma mobiililaitteella, eikä kaikilla suinkaan ole älypuhelinta. Maksuvaihtoehtoja tulisi olla edelleenkin. Etenkin vanhukset syrjäytyvät nykyään normaalista elämästä koska kohta vain ne pärjäävät jotka elävät älylaitteiden varassa. Missä on päättäjät jotka puolustavat vanhuksien oikeuksia?                                

Vierailija

Geron alias Ari Liimatainen, ala sinä ajamaan vanhusten asioita. Sinulla on kokemusta, ammattitaitoa ja uskallusta puuttua epäkohtiin. Äänestän sinua varmasti eduskuntaan ja teen työtä että muutkin äänestävät!

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015

Ohoh, kiitos vain luottamuksesta! Taidan kumminkin räksyttää muilla areenoilla, ja aina välillä  löytyy toivottavasti  jokunen rakentava ehdotuskin jaettavaksi. Periksi ei anneta.

"Äly etsii, mutta sydän löytää." www.etlehti.fi/geron

Vierailija

Älä koskaan sano ei koskaan!  Jostakin tämä lause on peräisin, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos mieli muuttuu, vai mitä?  Jos oletkin se vanhusten "sillanrakentaja" yhteiskuntaan ja sen palveluihin joita nyt karsitaan kiivaalla kädellä. Kyllä sinun kaltaisia äänitorvia tarvittaisiin!

Vierailija

Olen helpottunut maalaismummo, kun en enää sairauksiltani pysty sukuloimaan Helsingissä, en nimittäin pärjäisi siellä enää liikennevälineissä.

KUVA: ARI LIIMATAINEN
KUVA: ARI LIIMATAINEN

Palasin mökiltä ihmisten ilmoille ja erehdyin selaamaan sanomalehdet.

Päivän lehdessä maalailtiin ruusuisia kuvia virtuaalitodellisuudesta, joka sulkee katsojan digitaalisesti luotuun ympäristöön. Toimittaja oli päässyt leikkimään keinotekoiseen maailmaan, ja häntä turhautti saman tien, etteivät tyylikkään futuristiset yhdistetyn todellisuuden silmälasit ole vielä kuluttajien saatavana.

Pokémon Go -pelin kaltainen lisätty todellisuus tuo tietokonegrafiikkaa todelliseen näkymään, mutta lehtijutun ihannoimassa yhdistetyssä todellisuudessa virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden raja vielä hämärtyy.

Aloin voida pahoin pelkästä ajatuksesta. Menin makaamaan pimeään kerrostalosaunaan ja harkitsin paluuta korpeen.

Kaipaan pelkistettyä todellisuutta, aitoja asioita.

Vietin viikonlopun Kainuussa. Aurinkoisen syksyn jälkeen sateisena alkanut mökkireissu ei tuntunut yhtään hassummalta. Lisäilin puita uuniin ja kuuntelin kun sade ropisi kattoon.

Sään seljettyä pilvipoudaksi lähdin käppäilemään märkään metsään. Söin puolukoita. Istuskelin kannonpäässä ja kuuntelin korpin vaakkumista. Haistelin silmät kiinni viereisen ohrapellon juurevaa tuoksua.

Pari kaurista juoksi keveän näköisesti tien yli. Teeret tuntuivat kukertavan jossain kauempana. Kun alkoi taas sataa, palasin mökille ja lämmitin saunan.

Aamuyöstä saunaoluet pakottivat ulkosalle. Seisoin säkkipimeässä märkänä ja kananlihalla, mutta sitä paremmalta tuntui taas kääriytyä saunakamarissa peitteiden sisään.

Puuro ja kahvi kelpasivat makeasti nukutun yön jälkeen. Aurinkokin pilkahti. Varis tuli kerjuulle ja huvitti keikistelyllään.

Voisin jatkaa viipyilevää kerrontaa päivän tapahtumista, mutta jääköön. Syksyinen maisema muistutti, että kaikella on aikansa. 

Mikään lisätty, yhdistetty, virtuaalinen tai muu digitaalinen todellisuus ei voisi nyt vähempää kiinnostaa. Kaipaan luontoa, aitoja asioita. Pelkistettyä todellisuutta.

▶︎ Lue myös: Nyt vanhana, ennen kuolemaani

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat