Toisen maailmansodan Berliinissä osa saksalaisista pani henkensä alttiiksi taistellessaan natsien hirmuvaltaa vastaan. Tästä tavallisten ihmisten vastarinnasta kertoo Hans Falladan romaanijärkäle Yksin Berliinissä (Jeder stirbt für sich allein), joka ilmestyi vuonna 2013 Ilona Nykyrin uutena, hienona suomennoksena.

Tositapahtuviin perustuvassa tarinassa vanha pariskunta Otto ja Anna Quangel saa kuulla, että heidän poikansa on kaatunut länsirintamalla. Menetys avaa silmät näkemään, mitä Saksassa todella tapahtuu, ja aviopari ryhtyy maanalaiseen vastarintaan.

Quangelit alkavat kirjoittaa natsivastaisia postikortteja rappukäytäviin ihmisten löydettäviksi. Kun kortit päätyvät Gestapoon, käynnistyy peräänantamaton takaa-ajo.

Falladan menestysromaanista on tehty useita teatteriversioita, ja viime vuonna sai ensi-iltansa Vincent Pérezin ohjaama elokuva Alone in Berlin. Nyt Vapaa Teatteri on tuottanut näytelmän Suomen kantaesityksen.

Tapahtumat sijoittuvat natsiajan Berliiniin, mutta pelkistetty näyttämösovitus sallii katsojan laventaa teemoja haluamaansa suuntaan. Kyse on yhtä lailla tästä ajasta ja tästä elämästä, jossa jokainen kuolee lopulta yksin. Mitä omantunnon ääni kuiskuttaa lähdön hetkellä?

Ensi kuulemalta vanhojen ihmisten jakamat postikortit saattavat tuntua vähäiseltä vastarinnalta diktatuurissa. Ne osoittautuvat kuitenkin hyvin merkityksellisiksi, sillä pohjimmiltaan tärkeintä on nousta vääryyttä vastaan.

Hiljainen hyväksyntä tai silmien ummistaminen tarkoittaa alistumista pelon ja väkivallan puolelle. Anna ja Otto nousevat vastarintaan ja kantavat seuraukset.

Heidän yhteisellä elämällään oli merkitys.

Mikko Roihan ohjaama Yksin Berliinissä – Annan ja Oton tarina on vahva puheenvuoro tasavertaisuuden ja ihmisarvoisen elämän puolesta. Tiina Weckström ja Jukka Pitkänen näyttelevät Annaa ja Ottoa väkevästi asiaansa uskoen.

Giljotiinin uhallakin. Tärkeintä on nousta vastarintaan.