Melkein kaikki sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijät ovat naisia. Kun naisenemmistö lähentelee jopa 90:tä prosenttia, ei haittaisi, vaikka kentälle eksyisi jokunen mies lisää. Vanhustyössä liputetaan nyt motivaation, työhyvinvoinnin ja tuloksen puolesta. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ei olisi hassumpi iskulause sekään.

Muodollisesti laki velvoittaa työnantajia edistämään sukupuolten tasa-arvoa, mutta miestyövoimaa ei kannata huutaa pykäläviidakosta. Suomessa tasa-arvolain tarkoitus on parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Koulun käytännötkään eivät juuri lievitä sukupuolittuneisuutta. Tytöt hakeutuvat edelleen hoitoalalle, ja pojat miehittävät vanhaan tapaan tekniikan ja liikenteen koulutuspaikat.

Joka tapauksessa vanhustyössä on pian huutava ammattilaisten tarve. Ainakin oma kokemukseni on, että myös miehiä halutaan ja tarvitaan mukaan. Välillä kuitenkin tuntuu kuin olisi joutunut pelaamaan naisten joukkueeseen. Ei uskalla taklata ja pukukopista puuttuu äijämeininki.

Vieraskäynnillä pysähdyin kerran jututtamaan minulle tuntematonta hoivakodin ukkokööriä. Vanhat herrat olivat taloon kovin tyytyväisiä, mutta syntyi pitkä hiljaisuus, kun kerroin olevani geronomiopiskelija ja kysyin, millaista vanhustyöntekijää he eivät minusta haluaisi. Lopulta yksi sanoi: ”Jos tulet jonain päivänä vanhainkotiin töihin, älä touhota turhia äläkä ainakaan kailota koko ajan.”

Miehet vaihtoivat merkitsevän katseen, ja minulle jäi vaikutelma, että nyt tuli sanottua ääneen jotain tärkeää − jotain sellaista, mitä he eivät voi herrasmiehinä kertoa heidän hyväkseen uhrautuville naishoitajille.

Merkityksellisintä on, että miesnäkökulma avaa uusia mahdollisuuksia ja uudenlaisia perspektiivejä myös asiakkaille. Oma persoona on vanhustyössä intensiivisesti mukana, ja jos työntekijät edustavat vain yhtä sukupuolta ja yhden sukupuolen näkökulmaa, toiminta jää väistämättä suppeaksi.

Miesten ei myöskään pidä alistua vanhaan naisvaltaiseen työskentelytapaan. Työpaikoilla täytyy sallia rohkeasti niin monta mieltä kuin on miestäkin. Kupletin juoni on monipuolistaa vanhuspalvelujen sisältöä, ja keskustelemalla yhteinen sävel kyllä löytyy ajan mittaan. Kirjailija George Bernard Shaw taivutti kultaisen säännön aikoinaan muotoon ”Älä tee toisille kuten haluaisit heidän tekevän sinulle. Heillä voi olla erilainen maku."

Lue myös: Palautevyöry! Vanhustenhoitoon ei riitä pieni pintaremontti