Antti Eskola 20.8.1934 - 6.9.2018

Suomalaisen sosiaalipsykologian uranuurtaja, professori Antti Eskola on kuollut.

Kunnioitan Antti Eskolan muistoa kirjoituksella, jonka julkaisin Geron-blogissa 28.7.2016. Kirjassa Vanhuus - Helpottava, huolestuttava, kiinnostava Eskola kirjoittaa paitsi vanhuudesta myös kuolemasta ja siihen valmistautumisesta.

Nyt vanhana, ennen kuolemaani

Luin yötä myöten Antti Eskolan kirjan Vanhuus. Hellyin kyyneliin. Nauroin kuollakseni. Ärsyynnyin raivoon ja lopulta myhäilin taas hyvilläni.

Vanhuus. Helpottava, huolestuttava ja kiinnostava, kuten Eskola aihettaan luonnehtii. Hän kuvaa kirjassaan sitä helpotusta, mikä vanhenemiseen ja eläkkeelle jäämiseen liittyy: yksi suuri urakka on saatu valmiiksi. Se ei kuitenkaan poista kaikkia pelkoja ja murheita, vaan rinnalle nousee huoli siitä, millaisia kärsimyksiä loppuelämä ehkä tuo mukanaan.

Ratkaisuksi Antti Eskola ehdottaa kiinnostumaan siitä, mitä kaikkea vanhetessa tapahtuu. Millaisia ennen kokemattomia ongelmia syntyy iän myötä? Mitä ratkaisuja niihin joutuu kehittelemään?

Kun päivät alkavat olla vähissä, jokainen niistä kannattaa poimia erikseen tarkan ja kiinnostuneen havainnoinnin kohteeksi. Näin erillisistä päivistä rakentuu mielenkiintoinen ja merkityksellinen vanhuus. Carpe diem.

Antti Eskola panee elämäänsä pakettiin muistelemalla ja kertomalla. Samalla tavalla hän kehottaa muitakin selvittämään mieltä painavat asiat. Siitä vain, pakettiin kaikki mistä puhuminen helpottaa! Eskolan mukaan elämä antaa ennakkovaroituksia ja viisas mieluummin tutkii niiden merkitystä kuin vajoaa murheeseen ja ahdistukseen.

Onkohan tänään ketään kivoja kuolleita?

82-vuotiaana ”kokemusasiantuntijana” ja eläkkeellä olevana sosiaalipsykologian professorina Antti Eskola tekee teräviä havaintoja ja tulkintoja vanhenemisesta. Esimerkit ovat paikoin ratkiriemukkaita.

Esimerkiksi kuolinilmoituksia Eskola kertoo lukevansa uteliaan kiinnostuneena. Vanha ihminen saa niistä piristäviä keskustelunaiheita ja hyviä ideoita päivittäisiin pohdintoihinsa. Jopa pieni voitonriemu saattaa häivähtää: tuokin meni ennen minua, vaikka oli paljon nuorempi. Toki Eskola vakavoituu tässäkin irrottelun jälkeen pohtimaan kärsimystä, murhetta ja kaipausta kuolinilmoitusten takana.

Vapaus jostakin, vapaus johonkin

Helpotus, jonka eläkevuodet tuovat mukanaan, voi johtaa elämän merkityksettömyyteen. Antti Eskolan mukaan vanhuus saa arvokasta merkitystä ja sosiaalista sisältöä, kun sitä ei tuhlaa pelkästään omaan itseen – turismiin, golfin pelaamiseen tai kuntosalilaitteiden kanssa peuhaamiseen – vaan toimii muiden ihmisten hyväksi. Kiintymyksen ja kaipauksen tunnustaminen ei kuitenkaan ole suomalaismiehelle helppoa.

Eskola poistaa pistoolistaan varmistimen aina, kun tutkijat puhuvat ”hyvästä”, ”aktiivisesta” tai peräti ”onnistuneesta” vanhenemisesta. Liikkumisvaikeudet, väsyminen ja muistamisvaikeudet kuuluvat vanhuuden monimuotoisten huolien joukkoon.

Tässä maailmassa riittäköön toiveeksi, että saisi vielä vanhanakin ihmisarvoiset olosuhteet ja hyvän hoidon ilman turhaa kärsimystä. Ja Luoja varjelkoon ”tehostetulta palveluasumiselta” tai alati kasvavan vanhuusbisneksen ”palvelupaketeilta”.

Minä, vanhus

Kaiken elollisen kohtalona on kuolla. Antti Eskola pohtii, mahtaisiko ihminen havaita elämässään jotain uutta, jos sitä yrittäisi ymmärtää lopusta käsin eli kuolevaisuudesta. Kun tajuaa, että elinaikaa on vähän, sen käyttöä harkitsee tarkoin ja elämänlaatu paranee. Muutos alkaa jo siitä, että myöntää olevansa vanha ja hyväksyy sellaisen sanan kuin vanhus yrittämättä vältellä sitä typerin kiertoilmauksin, kuten seniori-ikäinen.

Hautajaisensakin voi kuvitella. Eskolan mukaan niiden suunnittelu on mielenkiintoista ja voi lauhduttaa kuolemanpelkoa. Psalmi lohduttaa mielikuvalla, jossa elämästä ei jouduta lähtemään kesken, vaan elämä tulee valmiiksi kenelle missäkin iässä: ”Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan, ja nyt minut leikataan loimilangoista irti.”

Antti Eskola: Vanhuus. Helpottava, huolestuttava, kiinnostava. Vastapaino 2016

Kommentit (3)

Tuulikki

Hieno yhteenveto Antti Eskolan ajatuksista. En ole lukenut hänen kirjaansa mutta seurasin jonkin verran hänen kannanottajaan mediassa. Nyt sitten saamme vuorostamme lukea hänen kuolinilmoituksensa lehdestä. Olen vasta eläkkeelle jäätyäni alkanut lukea lehtien kuolinilmoituksia, kiinnostuneena mutten niinkään uteliaana enkä koskaan ole tuntenut voitonriemua siitä, että tuokin meni ennen minua. Tunteeni ovat lähinnä olleet tyrmistyneitä, että joku itseäni nuorempi/samanikäinen  tuttava tai entinen työtoveri, joihin en ole viime vuosina pitänyt yhteyttä, on kuollut. 

mrs60something
Liittynyt10.9.2017

Kiitän lämpimästi, että jaoit kirjoituksesi. En ollut sitä aiemmin lukenut. Kirjoituksesi on viisas yhteenveto ajatuksista, joita on helppo kanssasi jakaa. Antti Eskola ja erityisesti Vanhuus -kirjansa myötä tuli ajatuksineen läheiseksi. Siteerasinkin hänen kirjaansa viimeksi tänä keväänä eräässä vanhustyön seminaarissa. Vanhuustyö menetti hänessä merkittävän ajattelijan.

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat