Currywurst-kioskin seinä Wittenbergplatzilla. KUVA: ARI LIIMATAINEN
Currywurst-kioskin seinä Wittenbergplatzilla. KUVA: ARI LIIMATAINEN

Olen ollut Berliinissä parikymmentä kertaa. Pidän kaupungin ilmapiiristä, jossa otetaan hanakasti kantaa ja jokainen saa taaplata tyylillään. – Leben und leben lassen, sanoisi berliiniläinen juttukaveri. Matkakohteena Berliini sopii kaikenikäisille, sillä pienellä vaivannäöllä itse kukin löytää täältä omat kulmansa ja ainutkertaiset elämyksensä. Tervetuloa mukaan!

Olen kaiketi vihonviimeinen ihminen kirjoittamaan minkäänlaista ruokapostausta. Kotona teen kaurapuuroa tai makaronilaatikkoa. Menen aina samoihin kuppiloihin, syön saman pitsan. En ymmärrä, miksi televisiossa pitää laittaa ruokaa kaikilla kanavilla ja lehdet touhottavat viikoittain trendiravintoloista.

En ole kuullut kenenkään tulleen Saksaan syömään. Aterian – ja oluen – hintaa ylistää kyllä jokainen. Tykkään! On viisi muutakin syytä, miksi täällä ei tarvitse ajatella ruokaa vaan voi keskittyä elämään.

Olen varoittanut. Jos ruoka on elämää suurempi asia, lukeminen eteenpäin on sallittu omalla vastuulla.

1. Imbiss

Nakkikioskilla syödään currywurstia. Yhden tarinan mukaan legendaarinen makkara-annos syntyi Länsi-Berliinissä vuonna 1949, jolloin keksittiin sekoittaa brittisotilaiden ketsupista, Worcestershire-kastikeesta ja curryjauheesta oma kastike grillatulle makkaralle.

Vielä suositumpaa on kuitenkin kebab. Döner-kebabia parempaa mättöruokaa ei ole olemassa. Soosin voi valita kolmesta vaihtoehdosta: Kräuter 'yrtti', Knoblauch 'valkosipuli' tai scharf 'tulinen'. Kyytipojaksi otan Ayran-jugurttijuoman, jolloin aterian hinnaksi tulee 4,70 euroa. Ja taas jaksaa.

2. Tageskarte

Kun kerran rahkeet eivät riitä ruokahifistelyyn, suosittelen vain tutustumaan ravintolatarjontaan edullisesti lounasaikaan. Vanha konsti toimii: astun sivuun turistikadulta ja silmäilen, missä paikalliset näyttävät syövän.

Jos ruoka on kelvollista, hinnat kohdallaan ja palvelu asiallista, palaan tarkistamaan tilanteen joskus ilta-aikaan. Omat suosikkiravintolat seuloutuvat kyllä nopeasti, ja pian isäntä toivottaa tervetulleeksi kuin vanhan tutun – kädestä pitäen, ehkä jopa poskisuudelmin.

Sitten vain nautitaan elämästä kaikessa rauhassa.

3. Kaffee und Kuchen

Täällä Berliinissä tapahtuu semmoinenkin ihme, että vääntäydyn tuon tuosta kahvilaan tai kulmakuppilaan nimenomaan kahville ja kakulle. Suomessa keitän päivittäisen sumppini itse ja keskityn lähinnä parjaamaan ihmisiä, jotka kuluttavat aikaansa tyhjänpäiväisesti kaiken maailman kahviloissa.

Istun pöytään, kerron tarjoilijalle, minkä kakkupalan vitriinistä haluan, ja palvelu pelaa. Itsepalveluhässäkkäkahvila olisi kauhistus.

4. Winterfeldtplatz

Lauantaisin suunnistan Winterfeldtplatzin torille. Ruokakojuista myydään kaikenlaisia suolaisia ja makeita herkkuja, jotka voi mutustella paikan päällä tai ottaa mukaan. Juustovaunujen haju iskee tajun kankaalle.

Kukkakauppiaat tarjoavat silmänruokaa, ja kukkia ostetaan viikonlopuksi sylikaupalla.

5. Brot und Brötchen

Aiemmin kuvittelin, että kunnon leipä osataan leipoa vain Pekka Heikkisen leipomossa Kajaanissa, mutta olen oppinut, että myös Saksassa saa vallan erinomaista leipää ja maukkaita sämpylöitä. Totta puhuakseni vähän liiankin hyvää…

Suomessa Berliinin-kaipuuseen auttaa Lidlistä haettu Pretzel. Kerran yritin tehdä rinkuloita jopa itse. Roskiin meni.

PS Juuuten Appetit! on kai berliiniä, berlinerisch. Taisin lukea toivotuksen jostain currywurst-kioskin seinältä. Hyyyvää ruokahalua!

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies' 

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita vanhuspalveluja − iäkkäiden ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Palveluksessanne! www.geron.fi

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram