Kirjoitukset avainsanalla Veikko Samuli

Kuva: Jouni Harala

Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, kun Paula Koivuniemi laulaa uuden sovituksen vanhasta kappaleestaan Laulut kun kuolevat.

Laulut kun kuolevat, kohta uudet syntyy.
Laulaa en voisi niistä ainuttakaan.

Koivuniemi levytti tuon Veikko Samulin sävellyksen ensimmäisen kerran lähes 40 vuotta sitten. Sydäntä viiltävä sanoitus on Juha Vainion kynästä, ja vuosikymmenet ovat tuoneet tulkintaan syvyyttä ja kohtalonomaista voimaa.

Paula Koivuniemen juuri ilmestyneen levyn nimi on Elämästä, mutta koskettavan siitä tekee nimenomaan se, että läsnä on kuolema. 

Kuolema on elämän suola.

Filosofi Torsti Lehtinen on kirjoittanut, että kuolema on elämän suola. Tietoisuus kuoleman läheisyydestä paljastaa elämän kauneuden ja pienten asioiden suuren arvon.

Kun kuolemaa tekeviltä potilailta kysyttiin, mitä he vielä toivoivat elämältä, yksi vastasi haluavansa kävellä mäntymetsässä. Toinen toivoi saavansa palata edes kerran töistä kotiin niin, että lapset juoksevat ovelle vastaan.

On joka hetki ihmiselle
yhtä ainutkertainen.
Tuskin tuokio on tullut,
kun jo menneen huomaat sen.
Siksi, kanssasi kun kuljen,
kaiken ajan käytän niin,
ettei tänään tarvi surren
katsella mun eilisiin.

Samanlainen onni, san. Juha Vainio

Paula Koivuniemi on valinnut uudelle levylle kymmenen rakasta laulua elämästä – ja kuolemasta. Kun aika on soi kuin tribuuttina viime vuonna kuolleelle Seija Simolalle. Charles Aznavourin 1970-luvulla tunnetuksi tekemä Äiti (La Mama) on kuultu Koivuniemen juhlakonserteissa omistettuna edesmenneelle äidille.

Sovittaja, tuottaja Mika Toivanen on tehnyt komeaa työtä. Sellot ja Paula Koivuniemen sensuelli ääni soivat yhteen kauniimmin kuin koskaan.

Viime yönä heräsin Tiet-kappaleen introon. Sauvo Puhtilan sanoittaman sävelmän teki aikoinaan tunnetuksi Laila Kinnunen, mutta unessa oli alkanut kuulua Paula Koivuniemen kaihoisa tulkinta.

Uni on pieni kuolema.

Monta kohtaat tiellä kulkijaa,
mutta suuntaan samaan
kaikki viimein vaeltaa.
Tulee ehkä vanhus vastaan
ja muistelee lastaan,
mutta hetken ainoastaan
hän nuoruuteen käy.
Päivät ohi kiitää
ja kuihtuu kukka punainen.
Kulkiessas katso, 
on kukka ehkä viimeinen.

 

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat