Kirjoitukset avainsanalla Raisa Vattulainen

Näyttelijät Raisa VattulainenPetriikka Pohjanheimo ja Maiju Saarinen esittivät Harmony Sistersin tarinan viime talvena Lahden kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Suomen ensimmäinen iskelmälauluyhtye heräsi uudelleen eloon musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä, kun taitava kolmikko tulkitsi Harmony Sistersin lauluja pianisti Marko Puron säestyksellä. Samalla esitys kävi läpi Vera, Maire ja Raija Valtosen elämänkaarta Kotkasta Saksaan, Ruotsiin ja Keski-Euroopan kiertueille.

Illoin kynttilät siellä kun syttyy

Harmony Sisters esiintyi asemiesillassa vuonna 1941.
Harmony Sisters esiintyi asemiesillassa vuonna 1941.

Suomalaisen viihteen historioitsijan Maarit Niiniluodon mukaan iskelmien sanoitukset nousivat arvoonsa nimenomaan sota-aikana. Tanssiminen oli kielletty ja radiota kuunneltiin niin kotona kuin rintamalla. Kaiho ja kaipaus valtasivat mielet.

Harmony Sisters esiintyi sotasairaaloissa, asemiesilloissa ja viihdytyskiertueilla sekä Suomessa että Saksassa. Säveltäjä, kapellimestari George de Godzinsky on todennut, että ilman Harmony Sistersiä sodanaikainen Suomi olisi ollut pelkkä kuoppa täynnä toivottomuutta.

George de Godzinsky sävelsi Harmony Sistersille useita hittejä, kuten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, Hymyillen ja Sulle kauneimmat lauluni laulan. Nämä ja amerikkalaisperäinen Kodin kynttilät kuuluivat sotavuosien suosituimpiin iskelmiin.

Niin kuin ennen taas käyn kotihin

Harmony Sistersin Sataman valot -kappaleen levytyksestä tuli kuluneeksi tänä vuonna 80 vuotta. Siskokset lopettivat esiintymisen vuonna 1956, mutta musiikki elää.

Iki-ihana Kodin kynttilät päätti tunteikkaan Harmony Sisters -lauluesityksen Kapsäkin lavalla. Olisipa hienoa saada Petriikka Pohjanheimo, Maiju Saarinen ja Raisa Vattulainen nyt viihdytyskiertueelle kautta maan vanhustentalojen ja palvelukeskusten. Tuskin kukaan säästyisi vuodattamasta ilon ja kaipuun kyyneleitä.

Nyt oon vanha ja ikkunan luona
Istun katsellen yön tähtihin
Taasen nään lapsuusaikani armaan
Niin kuin ennen taas käyn kotihin
Illoin kynttilät siellä kun syttyy
Unelmissain mä siell' olla saan
Kodin kynttilät lämpöisin liekein
Teitä unhoita en milloinkaan 

(Suom. sanat Usko Kemppi)

Harmony Sisters -lauluja musiikkiteatteri Kapsäkissä 15.10.2017. Kuvat: Lahden kaupunginteatteri, Sotamuseo

Kommentit (4)

Hyvämieli
Liittynyt24.8.2015

Juuri tämä on sitä, mitä vanhukset kaipaavat palvelutaloissa ja joka piristäisi heidän elämäänsä. Kuinkahan palvelutalojen henkilökunnan saisi innostumaan asiasta vai vedotaanko rahan puutteeseen. Tässä miltei naapurissa on palvelutalo ja vielä parisen vuotta sitten oli mukavaa ohjelmaa, mutta nykyään ei enää ole muuta kuin  ompeluseura ja sitä rataa.

Vierailija

Ei aina vaadita muuta kuin laulavia ihmisiä, joku joka osaa säestää pianolla, kitaralla tms ja tämä porukka voi yhtä hyvin mennä paikallisia  vanhuksia  viihdyttämään.   Tuumasta toimeen vain!

Vierailija

Mutta laulujen ja musiikin tulisi olla sellaista josta vanhusten nuoruusvuodet palautuvat mieleen.

Teatteri | Harmony Sisters. Lahden kaupunginteatteri. Teksti Elina Snicker. Ohjaaja Saana Lavaste, kapellimestari Marko Puro, koreografi Markku Arokanto. Rooleissa Hiski Grönstrand, Mikko Jurkka, Panu Kangas, Eeva-Kirsti Komulainen, Tuukka Leppänen, Liisa Loponen, Petriikka Pohjanheimo, Marko Puro, Mikko Pörhölä, Maiju Saarinen, Raisa Vattulainen, Lumikki Väinämö ja Timo Välisaari. Kuvat Aki Loponen.

★ ★ ★ ★ Kotkalaiset sisarukset Vera, Maire ja Raija Valtonen rakastivat elokuvia ja unelmoivat kansainvälisestä tähteydestä vasta itsenäistyneessä Suomessa. Hollywoodin sijaan kohtalo vei heidät sota-ajan rintamakiertueille ja liittolaismaan pääkaupunkiin Berliiniin.

Sota teki sisaruksista tähtiä. Harmony Sisters lainasi äänensä niin Suomen kuin Saksan sotanäyttämöille. Sodan pyörteessä naiset rakastuivat, perustivat perheet ja ylläpitivät ihmisten uskoa tulevaisuuteen.

Elettiin suuria unelmia – vihan ja lemmen maailmoissa. Sodan jälkeen maailma kuitenkin muuttui. Kun voittajat kirjoittivat historiaa, sisarukset joutuivat arvioimaan valintojaan uudelleen. Mikä oli totta, mikä unelmaa ja mikä propagandaa?

Saksassa Harmony Sisters tienasi rahaa kuin roskaa nimellä Geschwistern Valtonen, mutta mikä oli tähteyden hinta?

Niin avara ja pohjaton

Lahden kaupunginteatterin musiikkinäytelmässä Harmony Sistersin tarina myötäilee Suomen itsenäisyyden historiaa 1920-luvun lopusta 1940-luvun loppuun.

Kirjailija Elina Snickerin tulkinnan mukaan laulavat Valtosen sisaret uhrasivat henkilökohtaiset haaveensa aina vain suuremman hyvän vuoksi: ensin Pelastusarmeijan, sitten Suomen armeijan ja lopulta Saksan ja Suomen yhteisten sotaponnistusten vuoksi.

Kun näytelmän ensimmäinen puoliaika kertoo nimenomaan yhteisistä voimainkoetuksista, toinen puoliaika tarkentaa julkisuuden kääntöpuoleen ja yksilön vastuuseen. Merkittävä rooli on myös sisarusten äidillä Ester Valtosella (Eeva-Kirsti Komulainen), joka tuo kertojana mukaan eri sukupolven naiset ja äitien sotakokemukset.

Äiti ompeli Harmony Sistersin ensimmäiset esiintymisasut SKP:n punalipun kankaasta. Sama väri toistuu tytärten myöhemmillä keikoilla kansallissosialistisen Saksan hakaristilipuissa.

Se kätkee suuret unelmat

Näytelmässä esitetään tietenkin monia Harmony Sistersin tunnetuksi tekemiä lauluja, kuten Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, Sataman valot, Josef, Josef ja Kodin kynttilät. Raisa Vattulainen (Raija), Petriikka Pohjanheimo (Maire) ja Maiju Saarinen (Vera) laulavat kautta linjan sydämeenkäyvästi. Aplodit, lisää!

En muista kuulleeni näin kaunista stemmalaulua näyttämöllä koskaan. Enkä olisi ikimaailmassa voinut kuvitella liikuttuvani ainakaan kanteleen säestyksellä esitetystä Karjalan kunnailla -kansansävelmästä. Näin pääsi käymään.

Annetuissa raameissa vakuuttavaa työtä tekivät Hiski Grönstrand sotilaana ja Mairen miehenä sekä Tuukka Leppänen omissa laulunumeroissaan.

Maire Valtonen (myöh. Ojonen) levytti ensimmäisen soololevynsä Pieni sydän vuonna 1939. Ohjaaja Saana Lavaste olisi voinut karsia kolmetuntisen esityksen rönsyjä zoomaamalla näytelmässäkin kuultuun Tatu Pekkarisen sanoitukseen.

Niin pieni ihmissydän on
Niin avara ja pohjaton
Se kätkee suuret unelmat
Ja vihan, lemmen maailmat
Riemujen rikkaus ja surujen summa
Onnekas rakkaus ja tuskakin tumma
Syömmehen pienehen mahtua voi
Onnea iloa − oi

Aatosta jaloa ja alhaista mieltä
Tuntehen paloa ja kylmyyttä sieltä
Syömmestä pienestä löytyä voi
Paljon min kohtalo soi

Kommentit (0)

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies'

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita palveluja ikääntyneille. Palveluksessanne!

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat