Kuva: Turun kaupunki, Sanna Moisala
Kuva: Turun kaupunki, Sanna Moisala

Tuntuu, että juuri tänä maailman aikana tarvitaan vanhoja ihmisiä. Heitä tarvitaan avaamaan asioita historian perspektiivistä. Heitä tarvitaan rohkaisemaan ja kertomaan nuoremmille, että aina ennenkin on selvitty.

Vanhoja ihmisiä tarvitaan asettumaan vastahankaan. Heitä tarvitaan vastustamaan nykyajan järjettömimpiä hullutuksia ja epäilyttävimpiä uudistuksia.

Vanhat ihmiset hahmottavat kokonaisuuksia, näkevät kehityskulkuja ja tunnistavat monet uudenaikaiset päähänpistot muunnelmiksi jostain aikaisemmasta. Vanhoilla ihmisillä on suhteellisuudentajua.

Psykologi ja psykoterapeutti Marja Saarenheimo kirjoittaa viisaasti vanhenemisesta ja sen psykologiasta uudessa kirjassaan Vanhenemisen taito.

Vanheneminen vaatii harjoittelua.

Jokaisessa elämänvaiheessa on ilonsa ja hankaluutensa, eikä vanheneminen tee poikkeusta.

Toki ihminen voi vanheta antamalla elämän pelkästään tapahtua. Marja Saarenheimon mukaan on kiinnostavampaa alkaa tutkia, mihin kaikkeen voi vanhetessaan vaikuttaa ja millaisilla valinnoilla pystyy parhaiten toteuttamaan elämänsä tarkoitusta.

Kaikkea ei voi muuttaa, mutta ainakin voi yrittää valita, miten suhtautuu elämänsä väistämättömyyksiin. Tässä vanhenemisen taidot tulevat mukaan kuvaan, ja taitojen oppiminen vaatii aina harjoittelua.

Saarenheimo toteaa, että ihmisen on mahdollista säilyttää uteliaisuutensa, ystävällisyytensä ja mielenrauhansa elämänsä loppuun asti – tai ehkä jopa saavuttaa nämä taidot juuri myöhäisessä iässä.

Kannattaa siis kysyä, mitkä asiat haluaa jättää taakseen ja mitä tavoitella. Vanhetessaan ihminen voi kasvaa aina vain syvemmin omaksi itsekseen.

Vanheneminen ei ole syy lakata haastamasta itseään.

Mummot rauhan puolesta

Usein puhutaan siitä, mitä vanheneminen tuo mukanaan. Marja Saarenheimo kääntää asian toisin päin ja pohtii, mitä kaikkea voimme viedä mukanamme vanhuuteen.

Kuinka voisimme säilyttää elämänhalumme, kyvykkyytemme ja ihmissuhteemme vielä vanhana? Miten harjaantuisimme sietämään kaikkia vanhuuden epämukavuuksia? Ja kuinka rohkaistuisimme kertomaan meitä nuoremmille, että haluamme yhä keskustella meitä kiinnostavista asioista ja olla tärkeä osa yhteisöämme?

Vanhat ihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä vaan joukko erilaisia ihmisiä yksilöllisine ajatuksineen, kiinnostuksen kohteineen, tarpeineen, toiveineen ja rajoitteineen. Valitettavan usein vanhoista kuitenkin tulee ”toisia”, joille eivät esimerkiksi kuulu samat palvelut kuin muille. Myös uusi teknologia lisää eriarvoisuutta.

Vanhojen ihmisten tulisi ottaa rohkeasti kantaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Heillä on taipumus kokea erilaisissa tilanteissa paljon enemmän myönteisiä tunteita kuin nuoremmilla. Ystävälliset teot ja kiitollisuus kantavat hedelmää, mutta Kanadassa toimii myös aktivistiryhmä Raging grannies 'Raivoisat mummot'.

Mummous – vanhuus – on yksi vähiten käytetyistä aseista taistelussa rauhan ja yhdenvertaisuuden puolesta.

Kirjat | Marja Saarenheimo: Vanhenemisen taito. Vastapaino 2017

Kommentit (11)

Touho

Erittäin hyvä ja osuva kirjoitus. Meillä vanhoillakin on oikeus ajatella, sanoa ja tehdä. Meillä on oikeus paitsi alistua ja kiittää, oikeus, jopa velvollisuus, antaa äänemme kuulua. Meidän pitää tarvittaessa rohjeta vaatia, jopa huutaa! Meidän on noustava kapinaan epäoikeutta ja sortoa ja sotaa vastaan. Huudetaan ja vaikka rukoillaan rauhan, itsemme ja tulevien sukupolvien puolesta!

Vierailija

Ei pidä alistua kynnysmatoksi, ikinä! Meissä vanhuksissa on monenlaista tallaajaa niin viisaita ja tyhmiä ja kaikkea siltä väliltä ihan niin kuin kaikissa ihmisissä. Pelkkä vanheneminen ei automaattisesti tee ketään viisaaksi eikä suhteellisuudentajuiseksi. Tässä iässä en itse ole enää niin helposti kiihtyvä kuin nuorena joten  se kehitys on ollut mieluista ja sitä taitoa voin käyttää tarvittaessa rauhoittamaan kiihtyneitä tilanteita.  

70-vuotias

Tukholmassa toimii "tantpatrull" joka pitää hyvin esillä pieneläkeläisten asiaa. Samoin olen nähnyt Kanarialla kun eläkeläiset marssivat ja lyövät rumpua ajaakseen asioita parempaan suuntaan. Meillä täällä suomessa ollaan hissukseen eikä uskalleta sanoa suoraan mitä mieltä kukin on asioista. Nähdään päättäjät kuin jumalina joita pitää palvoa. Missä on ne rohkeat naiset/miehet jotka uskaltautuvat sanomaan vanhusten puolesta sanasen.  Ei vanhan ihmisen tarvitse olla suvaitsevainen kaikkea kohtaan. Onko meidät vanhat opetettu niin nöyriksi ettei sovi tuoda julki omaa eriävää mielipidettä.  Ikävältä kuulosti sekin kun vanha mummo kertoi ettei uskalla puhua uskonasioista kun heti pilkataan. Miksi halutaan pilkata vanhan ihmisen vakaumusta? Kuinka hienoa olisi jos mummoa kuunneltaisiin ja terveellä uteliaisuudella kysyttäisiin onko vakaumus tuonut lohtua hänen pitkään elämäänsä. Vanhoilla ihmisillä ei ole vaikuttamiskanavia  niin että saisivat äänensä kuuluville.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015

Kiitos kommentista. Terve uteliaisuus ja kiinnostus sekä rohkeutta sanoa ja kuunnella. Siinäpä onkin hyviä neuvoja. Vaikutuskanavien puute on totta. Pitäisi varmaankin päästä jollakin tavalla luontevasti yhteispeliin eri ikäpolvien kanssa.

"Äly etsii, mutta sydän löytää." www.etlehti.fi/geron

Tyttö 70 vuotta ja risat

1.Tuttavani, 80-vuotias, omillaan toimeentuleva ja huippukunnossa olena meni yksityispotilaana leikkaukseen, josta oli tarkoitus jatkaa yhtä reippaana matkustellen. Sattui hoitovirhe ja sen kälkeen muu huono tuuri. Puolen vuoden sairaalareissu oli hänen elämänsä karmein kokemus, joka nujersi hänet henkisesti. Kokemus erään pikkukaupungin terveyskeskuksen vuodeosaston, myöhemmin geratrisen osaston toiminnasta järkytti niin häntä kuin omaisiaan. Jokaisen tulisi käydä vielä hyväkuntoisena katsomassa, missä jamassa hoiva-ala voi pahimmillaan olla. Se ei ollut resursseista/rahasta kiinni. Kyse oli osastonhoitajan edimiestyöstä ja parin hoitajan/sairaala-apulaisen asenteesta ja kohtelusta. Päätin itse, että otan etukäteen selville vanhustenhoivapalvelut ja niiden vastuuihmisten nimet ja yhteystiedot, jotta ne ovat valmiina, jos jotain itselle tapahtuu. Olen tyrmistynyt. Vaikka tiedän, että usealla voi olla ihan hyviä kokemuksia.
2. Lähiomainen 1 vuosi sitten sairastui, joutui ensin HYKSiin (jossa huippupalvelu), sieltä Helsingin erääseen sairaalaan (jossa hoitsuilla ei kiire rasittanut ja hoitajien asenne huono) ja sieltä kotiin kotisairaanhoitoon (stressaantunut hyvä hoitaja), josss hoitaja kävi aamuin illoin, samalla ottaen vastaan puhelimella kyselyjä ja järjestellen samanaikaisesti monen potilaan asioita. Kyllä oli isot erot hoitajien tasossa. Ennen kaikkea asenteessa. Potilas kuoli 6 viikon ssiraalareissun jälkeen. Onneksi ei enempää tarvinnut kokea.
Soten valinnanvapaus olisi hyvä asia. Hoiva-ala on niin raskas rakenteiltaan ja asenteiltaan, että huonon johtajuuden takia meillä on samanaikaisesti sekä erittäin heikkoja paikkoja, kun onneksi superhyviä palveluprosesseja toteuttavia paikkoja.
Olen ollut pari kertaa erään sairaalan päiväkirurgiassa, jossa palvelu on ollut aivan huippua aina aamulla vastaanotosta itse leikkaukseen ja poislähtöön ja aamusoittoon asti.

Vierailija

Kuka enää vanhoista välittää?  Ihan sama mitä vanhat sanovat tai toivovat, kukaan ei kuuntele eikä välitä pätkääkään miten vanhuksia kohdellaan. Maailma on some-kansan, vanhat ovat tippuneet laidan yli jo aikaa sitten.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015

Kiitos kommentista. Kyllä moni välittää ja arvostaa, vaikka olen samaa mieltä siitä, että Suomessa on paljon välinpitämättömyyttä ja ikärasismia. Some-kansa kyllästyy ja saattaa tulla joskus jopa järkiinsä. Luotan, että aidot ja oikeat asiat nousevat vielä arvoon. Valoisaa mieltä syyspäiviin!

"Äly etsii, mutta sydän löytää." www.etlehti.fi/geron

Ellen

Olet tainnut olla väärässä paikassa. Mene tavallisiin, ei vanhuspaikkoihin ja osallistu napakasti keskusteluun. Kyllä kuunnellaan, tiedän kokemuksesta. Mitään anteeksipyyntöjä ja selittelyjä "kun olen vanha" ei kannata ladella. Huumori ja sopivassa paikassa hirtehishuumori saa keskustelukumppanit huomaamaan, ettet ole lahopää. Somessa on oikein hyvä laukoa totuuksia asioiden yksinkertaistamista vastaan.

Vierailija

Ellen, mitä konkreettista on tapahtunut mistä olet puhunut ja sinua on kuunneltu?

Seuraa 

Geron (kreik.) 'vanhus, vanha mies' 

Olen Ari Liimatainen, geronomi, järjestöviestijä ja freelancer, joka innostuu sekä viestinnästä että vanhustöistä.

Geronomi toimii sosiaali- ja terveysalan vanhustyön asiantuntijana ja kehittää laadukkaita vanhuspalveluja − iäkkäiden ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Palveluksessanne! www.geron.fi

Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram