Tarjotaanko kaikille vieläkään mahdollisuutta olla kokonainen ihminen?

ILOKSENI huomasin, että Helsingissä on nykyisin tarjolla myös sateenkaarisertifioituja vanhuspalveluja. Kampin ja Kinaporin palvelukeskukset sekä kaupungin seniori-info ovat sitoutuneet edistämään sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten, eli sateenkaarisenioreiden, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. 

Parhaillaan vietetään sateenkaarihistorian teemakuukautta. Vaikka sateenkaari-ihmisten historia on aina ollut olemassa, se on pidetty usein piilotettuna. Silti se on läsnä kaikkialla, kaikissa aikakerrostumissa, yhteiskuntaluokissa ja kulttuureissa, mutta löytäminen vaatii herkkyyttä ja toisin katsomista.

Viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta homoseksuaalisten tekojen dekriminalisoinnista ja 40 vuotta homouden sairausleiman poistosta Suomessa. Transvestisuus ja fetisismi poistettiin sairausluokituksesta vuonna 2011. Ajatella, että Tom of Finlandin kotimaassa nahkahomot ovat olleet terveiden kirjoissa vasta reilun vuosikymmenen!

Poliisimuseon Rikos ja rakkaus -verkkonäyttely kertoo lainmuutosten merkityksestä poliisin toiminnalle ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille. Kuvituskuva: Poliisimuseo, Kuopion poliisilaitoksen henkilökuntaa vuonna 1913

VANHUUTTAAN nyt elävät sateenkaariseniorit on ehditty leimata eri vuosikymmenillä niin rikollisiksi kuin sairaiksi. Syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun pelko on ollut arkipäivää. Nykyisin ymmärretään, että seksuaalinen suuntautuminen, identiteetti, sukupuolen ilmaisu tai fetissit ovat osa normaalia ihmislajin kirjoa eikä niistä voi tai tarvitse parantua.

Vaikka tieto on lisääntynyt ja asenteet muuttuneet, monet vanhustyön käytännöt ja toimintamallit ovat edelleen heteronormatiivisia. Sotejärjestelmään kuuluu yhä vahva hetero-oletus, mikä tulee esille vaikkapa hoitajan tiedustellessa lähiomaisen nimeä. Miehiltä kysytään lähes poikkeuksetta vaimon nimeä ja naisilta aviomiestä. 

Vanhuspalvelujen asiakkaina on aina ollut näkymättömiä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, mutta tarjotaanko kaikille vieläkään mahdollisuutta olla kokonainen ihminen? Ei kai vanhana joudu palaamaan takaisin kaappiin? 

Oikean tiedon levittäminen ei ole keneltäkään pois. 

VANHUSTYÖN heteronormien purkamiseen ei tarvita taloudellisia tai ajallisia resursseja, eikä oikean tiedon levittäminen ole keneltäkään pois. Sateenkaari-ihmisten huomioiminen vaatii ainoastaan motivaation päivittää luutuneita ajattelutapoja. 

Ovatko sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen liittyvät käsitteet tuttuja kaikissa sotepalveluissa? Tiedetäänkö hyvinvointialueilla, millaisia ovat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten ongelmat ja tarpeet? Osataanko edes ajatella, mitä kaikkea iloa ja vaihtelua sateenkaariseniorien monimuotoisuus voisi tuoda vanhustyöhön?

Lopulta kysymys on pienistä teoista, joilla on suuri merkitys. Kyse on kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksien edistämisestä. Siksi haluan toivottaa hyvää sateenkaarihistoriakuukautta ja entistä parempaa HLBTQ+-tulevaisuutta kaikille, ikään katsomatta.