La Cage aux Folles ei jää kimaltavaksi drag show’ksi.

MUSIKAALI La Cage aux Folles tunnetaan suomenkielisellä nimellä Lainahöyhenissä. Vuonna 1983 ensi-iltansa saanut teos on Broadwayn esitetyimpiä komedioita, ja alkuperäinen tuotanto voitti peräti kuusi Tony-palkintoa.

Viikonlopun Berliinin-reissulla näin musikaalista vihdoin Komische Oper Berlinin saksankielisen version. Ohjaaja Barrie Kosky kunnioittaa alkuteosta, ja lopputuloksena tarjotaan hilpeä, näyttävä ja jopa liikuttava katsojakokemus.

Suoratoistopalvelut muuten tarjoavat kotisohville Mike Nicholsin vuonna 1996 ohjaaman The Birdcage -elokuvan, jossa pääosia esittävät Robin Williams ja Nathan Lane. 

Meitä on moneksi, kuten perheidyllejäkin.

TAPAHTUMAPAIKKA La Cage aux Folles on Ranskan Rivieran menestyneimpiä yökerhoja ja drag show -näyttämöitä. Paikan johtajana toimii Georges (Peter Renz), ja hänen miehensä Albin (Stefan Kurt) nauttii yleisön suosiota Zaza-nimisenä drag-artistina.

Ikääntyvällä miesparilla on kommervenkkinsa, mutta varsinaisesti tapahtumat alkavat vyöryä, kun Georgesin poika kertoo menevänsä naimisiin. Kulissit on saatava kuntoon tulevan morsiamen konservatiivisia vanhempia varten.

Seinän kokoiset Tom of Finland -hahmot ja homoeroottiset patsaat täytyy viedä piiloon miesten kotoa. Surullista kyllä myös Albinin halutaan lähtevän pois vierailun ajaksi. Mitenhän tässä mahtaa käydä? 

Katsomossa harva välttyy kyyneliltä.

TUNNUSSÄVELMÄ Ich bin, was ich bin tunnetaan maailmanlaajuisesti voimaannuttavana homohymninä. Sen ovat levyttäneet englanniksi muun muassa Shirley Bassey ja Gloria Gaynor. 

Musikaalissa kappale nostattaa kylmät väreet pitkin selkäpiitä, ja katsomossa harva välttyy kyyneliltä. Klassikko La Cage aux Folles ei tyydy olemaan vain iki-ihana, kimaltava drag show vaan julistaa vahvasti rakkauden ja monimuotoisuuden sanomaa. 

Samalla musikaali ottaa osaa yhä ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin niin homofobiasta kuin perhekäsityksestä. Olen mikä olen – ottakaa tai jättäkää.