Vanhusasiavaltuutettu vastustaa ympärivuorokautisen hoivan jatkuvaa vähentämistä.

IKÄÄNTYNEIDEN kotihoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa supistetaan parhaillaan rajusti taloudellisista syistä. Samalla hallitus ja hyvinvointialueet edistävät hartiavoimin niin sanottua yhteisöllistä asumista korvaamaan ympärivuorokautista palveluasumista.

Lain mukaan yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämää asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa henkilön hallinnassa on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa.

Yhteisöllinen asuminen on edullisempaa, sillä henkilökunta ei ole koko ajan läsnä. Edullisuus, tuo sotepalvelujen maaginen taikasana! 

VANHUSASIAVALTUUTETTU Päivi Topo on jo saanut yhteydenottoja erittäin vaikeista tilanteista, joissa iäkkäät ihmiset ovat jääneet vaille tarvitsemiaan palveluja. Toistaiseksi on epäselvää, miten yhteisöllinen asuminen saadaan vastaamaan esimerkiksi muistisairautta sairastavien jatkuviin avun ja tuen tarpeisiin.

Vanhusasiavaltuutetun mielestä kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on lopetettava. ”Karuimmat tilanteet eivät todennäköisesti kuulu vanhusasiavaltuutetun toimistoon asti, ja olen hyvin huolissani heistä, joilla ei ole ketään läheistä tukenaan”, Topo sanoo.

Vanhusasiavaltuutettu vaatii päättäjiä kantamaan uudistuksissa vastuun siitä, että iäkkäät ihmiset saavat tarvitsemansa lakisääteiset palvelut. Se ei onnistu ilman riittäviä taloudellisia resursseja. 

Kotihoidon asiakkaista joka kolmas kokee yksinäisyyttä.

SUURIN osa iäkkäistä haluaa asua omassa kodissaan. Kuitenkin THL:n tuoreessa tutkimuksessa joka kuudes kotihoidon asiakas tai hänen läheisensä arvioi, että asiakkaan olisi parempi asua muualla kuin kotona.

Kotihoidon asiakkaista peräti joka kolmas kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyys ja toive asua muualla kuin kotona taas lisäävät muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Tällainen palvelujen yhteensopimattomuus kuormittaa niin asiakasta kuin palvelujärjestelmää.

Jotkut iäkkäät ihmiset voisivat hyötyä yhteisöllisestä asumisesta, mikäli heidän todelliset palvelutarpeensa ja toiveensa otettaisiin huomioon. Mutta miten sosiaalista kanssakäymistä edistävä toiminta järjestyy yhtäkkiä ilman rahaa? Simsalabim!