Kirjoitukset avainsanalla Paula Koivuniemi

Siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan

29.9.2024 klo 9:16

Matti Rönkä jäi eläkkeelle Yle Uutisista tänä vuonna. Onnen kaukoranta on hänen 13. teoksensa. Kuva: Liisa Valonen

Matti Rönkä nostalgisoi mennyttä iskelmä-Suomea lupsakasti.

AAVAN meren tuolla puolen jossakin on maa… Kirjailija Matti Rönkä, 65, aloittaa Onnen kaukoranta -romaaninsa kansallistangolla. Tarina vie savolaispojan heinäpelloilta tanssilavojen tähdeksi ja kuvaa lupsakkaasti iskelmä-Suomen kehitystä 2020-luvulle.

Komeaäänisestä Raimo Rissasesta muokataan levy-yhtiössä italialaistyylinen lavatähti ja levylaulaja Rami Sarri. Edellytyksiä olisi vaikka oopperaan, mutta uranvalinta tuottaa päänvaivaa.

Klassinen laulu olisi opiskeltava alusta pitäen, kun taas iskelmätaivaan tähtenä tie tuntuu olevan jo auki taivasta myöten. Tanssilavan reunalla tytöt tahtovat koskettaa, laulaa mukana, tuijottaa silmiin.

Matti Rönkä höystää ajankuvausta monilla hykerryttävillä detaljeilla. Auton hansikaslokerosta valittiin C-kasetti.

SYDÄN rakastaa, sydän haluaa… Matti Rönkä on kirjoittajana herkkävaistoinen myötäeläjä. Hän ymmärtää niin rakkauden ikävää kuin rakkaudentekoja, ja iskelmä jos mikä on omiaan kuvaamaan näitä teemoja.

Iskelmätähdellä on joltinenkin näköalapaikka ihmiselämän haluihin ja nautintoihin. Rami huomaa pian, että seksikumppaneita tarjoutuu enemmän kuin kylliksi. Lavoilla riittää käsiä ottamassa kiinni lahkeesta. Hotelliyöt eivät ole aina yksinäisiä.

Pääkaupungin puumanaiset kiehnäävät ympärillä, eikä Rami pane pahakseen. Joskus myös miespuolisen laulunopettajan kädet viipyvät pakaroilla ja vatsalla vähän liian pitkään. Mutta Kalliolan kylältä tuttu Riitta haluaisi viettää koti-iltoja Ramin kanssa – asettua ja perustaa perheen.

Laulaen unohdan tai muistan sut.

KUN laulaen on kaiken antanut… Hyväksi lopuksi Matti Rönkä pikakelaa romaanin tapahtumat nykyhetkeen.

Eläkeläiset katsovat ikääntyvää iskelmälaulajaa helsinkiläisen palvelukeskuksen päivätansseissa. Silmissään heillä on yhä lämpöä, kaipausta, yksinäisyyttä ja ihmisen ikävää toisen luo.

Vuonna 2012 Paula Koivuniemi ennätti laulaa levylle riipaisevan kappaleen Kaiken antanut. Sitä päivätanssiväelle esittäessään palaset loksahtavat kohdilleen Ramin ajatuksissa: ”Tämä oli minun osani. Työni. Arvoni.”

Kun laulaen on kaiken antanut, laulaen kylmää paennut
laulaen unohdan tai muistan sut
Kun vaieten oon kotiin palannut
vaieten oven sulkenut
hiljaisuus on vain vierelläin nukkunut.

Kuuntele Ari Liimataisen koostama Spotify-soittolista Onnen kaukoranta -romaanin iskelmistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Geron

Viesti viimeinen, aivan kuin ois - Paula Koivuniemen tulkinnoissa on syvyyttä ja kohtalonomaista voimaa

klo 17:45 | 30.5.2018

Kuva: Jouni Harala

Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, kun Paula Koivuniemi laulaa uuden sovituksen vanhasta kappaleestaan Laulut kun kuolevat.

Laulut kun kuolevat, kohta uudet syntyy.
Laulaa en voisi niistä ainuttakaan.

Koivuniemi levytti tuon Veikko Samulin sävellyksen ensimmäisen kerran lähes 40 vuotta sitten. Sydäntä viiltävä sanoitus on Juha Vainion kynästä, ja vuosikymmenet ovat tuoneet tulkintaan syvyyttä ja kohtalonomaista voimaa.

Paula Koivuniemen juuri ilmestyneen levyn nimi on Elämästä, mutta koskettavan siitä tekee nimenomaan se, että läsnä on kuolema.

Kuolema on elämän suola.

Filosofi Torsti Lehtinen on kirjoittanut, että kuolema on elämän suola. Tietoisuus kuoleman läheisyydestä paljastaa elämän kauneuden ja pienten asioiden suuren arvon.

Kun kuolemaa tekeviltä potilailta kysyttiin, mitä he vielä toivoivat elämältä, yksi vastasi haluavansa kävellä mäntymetsässä. Toinen toivoi saavansa palata edes kerran töistä kotiin niin, että lapset juoksevat ovelle vastaan.

On joka hetki ihmiselle
yhtä ainutkertainen.
Tuskin tuokio on tullut,
kun jo menneen huomaat sen.
Siksi, kanssasi kun kuljen,
kaiken ajan käytän niin,
ettei tänään tarvi surren
katsella mun eilisiin.

Samanlainen onni, san. Juha Vainio

Paula Koivuniemi on valinnut uudelle levylle kymmenen rakasta laulua elämästä – ja kuolemasta. Kun aika on soi kuin tribuuttina viime vuonna kuolleelle Seija Simolalle. Charles Aznavourin 1970-luvulla tunnetuksi tekemä Äiti (La Mama) on kuultu Koivuniemen juhlakonserteissa omistettuna edesmenneelle äidille.

Sovittaja, tuottaja Mika Toivanen on tehnyt komeaa työtä. Sellot ja Paula Koivuniemen sensuelli ääni soivat yhteen kauniimmin kuin koskaan.

Viime yönä heräsin Tiet-kappaleen introon. Sauvo Puhtilan sanoittaman sävelmän teki aikoinaan tunnetuksi Laila Kinnunen, mutta unessa oli alkanut kuulua Paula Koivuniemen kaihoisa tulkinta.

Uni on pieni kuolema.

Monta kohtaat tiellä kulkijaa,
mutta suuntaan samaan
kaikki viimein vaeltaa.
Tulee ehkä vanhus vastaan
ja muistelee lastaan,
mutta hetken ainoastaan
hän nuoruuteen käy.
Päivät ohi kiitää
ja kuihtuu kukka punainen.
Kulkiessas katso,
on kukka ehkä viimeinen.

Kommentit (1)

vex 3

1/1 |

klo 10:53 | 9.7.2018

She is so young and charming, I like her very much

http://vex-3.com

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Geron

Valoa pimeään ja uskoa elämään – mutta hautajaisiini haluan Katri Helenalta jotain ihan muuta

klo 17:20 | 14.1.2018

Kylläpä ilahduin, kun huomasin, että Katri Helenalla on tänä talvena 55-vuotistaiteilijajuhlakonsertteja eri puolilla maata. Ostin liput saman tien, ja neitsytmatka länsimetrolla Espooseen odottaa maaliskuun alussa.

Sarjakuvasankari Obelix putosi pienenä taikajuomapataan ja sai yli-inhimilliset voimat. Minut on kai rokotettu gramofonin neulalla. Kuuntelin Katri Helenaa jo vaunuiässä, kun Kotimainen puolituntinen soi ikkunanraosta pihalle talvipakkaseen, ja niin vain Katri Helenan iskelmät lumoavat edelleen.

Tuntuu hassulta ajatella, että joku artisti on noussut estradeille koko oman elämäni ajan. Katri Helena -klassikkoja on tarjolla peräti kuudelta vuosikymmeneltä, eikä tahti tunnu hidastuvan.

Katri Helena on levyttänyt jo 500 laulua ja myynyt yli 1,5 miljoonaa äänitettä.

Vie minut

Oma suhteeni iskelmään joutui kai ihan ymmärrettävästi katkolle teini-iässä. Välit Katri Helenaan alkoivat lämmetä, kun Anna mulle tähtitaivas ilmestyi. Silloin 1990-luvun alussa koko Suomi pyysi valoa pimeään ja uskoa elämään – ja taitaa pyytää edelleen.

Vuosituhannen vaihteessa Leidit lavalla -kombo räjäytti pankin. Esiintymisasut olivat muistaakseni kamalia, mutta Katri Helenan, Paula Koivuniemen, Marion Rungin ja Lea Lavenin lavasäteily vei mukanaan.

Voi pojat, olin aivan myyty jossain kalsean Kuopio-hallin eturivissä, ja samaa hittiputkea tanssia rytkytettiin vielä pitkään kiertueen jälkeen. Panin levyn äsken soimaan, ja kyllä nuo muistot saivat ikämiehen hymyilemään posket punehtuen.

Minne tuuli kuljettaa

Katri Helena ei ole ollut enää moneen kymmeneen vuoteen ”pelkkä iskelmälaulaja”. Hän on se ikoninen suomalaisten tunteiden tulkki, joka hiljentää meidät muistoihin ja pohtimaan elämän arvoituksellisuutta – kaipuuta, toivoa, rakkautta.

Onneksi Katri Helena ei ole kuitenkaan jäänyt sinivalkoisen julkisuuskuvansa vangiksi vaan edennyt urallaan kunnianhimoisena artistina.

Nykyisin Katri Helenan kappaleita kuullaan myös hautajaisissa. En ole suunnitellut omiani, mutta sinänsä koskettavat Mun sydämeni tänne jää ja Tulet aina olemaan tuntuvat vähän liian ilmeisiltä.

Mieleen juolahti ilkikurinen ajatus Minne tuuli kuljettaa -letkajenkasta tuhkia siroteltaessa.

Kappaleen alkuperäinen sanoittaja Reino Helismaa kuoli ennen kuin ehti kirjoittaa sanat tähän Toivo Kärjen sävellykseen, mutta säe ”Minne tuuli kuljettaa” on vielä hänen kynästään. Lopullisen sanoituksen Helismaan idean pohjalta kirjoitti toinen mestari eli Juha Vainio.

Kepeät mullat!

Minne tuuli minut viedä saa
minne puuska roskan riepottaa
tuuli on vastainen
kääntyykö suunta sen
minnekä tuuli vienee

Kommentit (2)

70-vuotias

1/2 |

klo 22:18 | 19.1.2018

Katri Helena on kai syöpynyt monen vanhemman väen sydämiin ja hänestä on tullut ikään kuin suomalainen ikoni, niin kuin nykyään hienosti sanotaan. En ole suoranaisesti ihastunut enkä vihastunut hänen lauluihinsa. Ainoaan hänen kaikista lauluistaan olen mieltynyt "anna mulle tähtitaivas" lauluun. Sanat on niin koskettavat. Täytyy sanoa että hyvin on likka pärjännyt. Arille toivotan elämyksellistä Katri Helena-konserttia ja myös elämysmatkailua länsimetrolla.

Ilmoita asiattomaksi

Ari Liimatainen

Liittynyt4.11.2015

2/2 |

klo 9:46 | 1.2.2018

Kiitos! Katsotaan, kuinka äijän käy elämysmatkallaan.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa

Instagram

Tilaa RSS

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Teemat

Hyvinvointi, Kulttuuri, Puheenaiheet